2.4.1996

Alavuden käräjäoikeuden välipäätös 6.6.1995

Konkurssiin asetetun Kitulankosken Saha Oy:n velkojainkuulustelussa käräjäoikeus totesi uskotun miehen määräämisen osalta, että velkojainkuulustelussa oli esitetty näkemyksiä suurimman velkojan Alavuden Seudun Osuuspankin pankkilakimiehen X:n esteellisyydestä toimimaan pesänhoitajana. Käräjäoikeus katsoi, että X varatuomarina täytti pesänhoitajalle asetetut yleiset kelpoisuusvaatimukset (oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §). Konkurssipesän hallinnossa päätösvaltaa käyttää velkojainkokous ja konkurssituomion vahvistaa oikeus. Pesänhoitaja on velvollinen antamaan velkojainkokoukselle totuudenmukaista tietoa ja toimimaan muutoinkin puolueettomasti ja tämä hänen on tehtävä viimekädessä vahingonkorvausvastuun ja rikosoikeudellisen vastuun uhalla. Pesänhoitajan toiminta on täten valvottua, eikä hän voi ajaa yksinomaan niiden etua, jotka ovat hänen valintaansa kannattaneet.

Käräjäoikeus katsoi, ettei X:ää voitu pitää esteellisenä, koska ei ollut väitettykään, että X olisi sellaisessa suhteessa velallisyhtiöön, että hänen puolueettomuutensa saattaisi vaarantua. Yksistään sillä perusteella, että X oli työsopimussuhteessa pankkiin, joka on suurin velkoja, ei voitu katsoa, että X olisi soveltumattomampi pesänhoitajaksi kuin asianajaja, joka hänkin on toimeksiantosuhteessa velkojina oleviin päämiehiinsä.

Huomioon ottaen pesän laajuus ei ollut syytä määrätä konkurssipesään kahta uskottua miestä. X:n kannalla oli ollut velkojainkuulustelussa edustettuina olleiden velkojien enemmistö velkojen markkamäärällä laskettuna. Näillä perusteilla käräjäoikeus määräsi X:n yksin konkurssipesän uskotuksi mieheksi.

Edelleen käräjäoikeus totesi, että valvontapäivän jälkeen uskottu mies X on ilman eri määräystä konkurssipesän toimitsijamies.

Käräjäoikeuden puheenjohtaja hyväksyi uskotun miehen määräämisen osalta Eläkevakuutusosakeyhtiö Ilmarisen ja Vaasan lääninveroviraston tyytymättömyyden ilmoitukset ja asian toimituskirjaan liitettiin kirjallinen valitusosoitus.

Vaasan hovioikeuden tuomio 25.8.1995

Eläkevakuutusosakeyhtiö Ilmarinen ja lääninverovirasto valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus lausui seuraavaa.

Konkurssipesän uskottujen miesten ja toimitsijamiesten määräämistä koskeva välipäätös ei ole sellainen konkurssimenettelyn jatkamisen suhteen lopullista laatua oleva ratkaisu, johon voidaan hakea muutosta varsinaisin muutoksenhakukeinoin.

Käräjäoikeuden puheenjohtaja on hyväksynyt muutoksenhakijoiden tyytymättömyydenilmoituksen ja lisäksi asiassa annettuun toimituskirjaan on liitetty kirjallinen valitusosoitus. Kun käräjäoikeuden ratkaisu edellä sanotun mukaisesti on ollut sen laatuinen, ettei siihen ole saanut hakea muutosta valittamalla, oikeuden puheenjohtajan ei olisi tullut hyväksyä tyytymättömyydenilmoitusta eikä asiassa annettavaan toimituskirjaan olisi pitänyt liittää kirjallista valitusosoitusta. Oikeuden puheenjohtajan ja käräjäoikeuden mainitut toimenpiteet poistettiin ja tyytymättömyydenilmoitus hylättiin. Eläkevakuutusosakeyhtiö Ilmarisen ja Vaasan lääninveroviraston muutoksenhakemus jätettiin valituksena tutkimatta.

Tutkiessaan muutoksenhakemuksen kanteluna hovioikeus totesi, etteivät Eläkevakuutusosakeyhtiö Ilmarinen ja Vaasan lääninverovirasto olleet esittäneet oikeudenkäynnissä tapahtuneen sellaista oikeudenkäyntivirhettä, joka antaisi aihetta toimenpiteisiin hovioikeuden taholta.

Perustelut

Oikeuskysymys ja sovellettavat säännökset Asiassa on kysymys siitä, voiko alioikeuden ratkaisusta, jolla konkurssipesään on määrätty uskottu mies, valittaa hovioikeuteen vai onko muutoksenhakukeinona vain kantelu.

Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan alioikeuden oikeudenkäynnin aikana tekemiin ratkaisuihin saa hakea erikseen muutosta vain, jos se on nimenomaan sallittu.

Konkurssisäännön 113 §:n ensimmäisessä virkkeessä säädetään: "Kun Oikeuden puheenjohtaja on käynyt toimiin tahi antanut päätöksen niissä tapauksissa, joissa se tämän Säännön mukaan hänelle kuuluu, valitettakoon siitä Hovioikeuteen siinä järjestyksessä ja sen ajan kuluessa, joka valituksille paikkakunnan Alioikeuden päätöksiä vastaan laissa on määrätty;". Pykälän toisen virkkeen mukaan "Samoin pitää kaikki Oikeuden tekemät päätökset oikeudenkäymisen ajalla konkurssiasiassa vaikka niistä Hovioikeuteenkin valitetaan noudatettavina oleman, kunnes Hovioikeus on valituksesta lauseensa antanut". Ruotsinkielisessä muodossa pykälän ensimmäisessä virkkeessä käytetään ilmaisua "... må klagan deröfver i Hofrätt föras i den ordning och inom den tid, som för besvär öfver Underrätts i orten utslag är i lag fastställd".

Vanhemman oikeuskirjallisuuden ja -käytännön kannanotot Vanhemmassa oikeuskirjallisuudessa konkurssisäännön 113 §:ää on tulkittu niin, että muutoksenhakukeinona on hovioikeudelle tehtävä kantelu eikä valitus (esimerkiksi Grotenfelt: Kommentar till konkursstadgan, Helsingfors 1918, s. 217-219 ja Granfelt: Suomen konkurssioikeus pääpiirteittäin, Helsinki 1950, s. 53, 79). Perusteena valituskielteiselle linjalle on ollut lähinnä se käsillä olevassa tapauksessakin hovioikeuden esittämä kanta, ettei uskotun miehen määräämisen osalta ole kysymys konkurssin ja sen jatkumisen osalta laadultaan lopullisesta ratkaisusta. Hovioikeuskäytännössä on melko vakiintuneesti oltu tällä linjalla. Samoin Korkeimman oikeuden toimitsijamiehen määräämiseen liittyvät tapaukset on ratkaistu kantelusta (esim. 1934 II 337, 1953 II 132).

Lainsäädännön kehitys Konkurssisääntö on vuodelta 1868 ja säädetty ennen nykyistä muutoksenhakusäännöstöä. Lakikieli ja sen käsitteistö ovat konkurssisäännön säätämisen jälkeen kehittyneet niin, ettei vanhan säännöksen sanamuoto välttämättä merkitse samaa kuin nykyisin.

Kantelua ja muita ylimääräisiä muutoksenhakukeinoja koskevat säännökset uudistettiin 1.7.1960 voimaan tulleella oikeudenkäymiskaaren 31 luvun muutoksella (109/60). Sitä ennen kanteluperusteita ei ollut rajoitettu niin tiukasti menettelyllisiin virheisiin kuin nykyisin. Tämä on pääteltävissä kantelun edellytyksiä säädelleistä oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 21 §:n ja 22 §:n alkuperäisistä sanamuodoista ja niihin liittyvästä oikeuskäytännöstä. Ilmeisesti konkurssisääntöä säädettäessä ja edellä mainittujen oikeuskirjallisuudessa esitettyjen kannanottojen aikaan kantelua voitiinkin perustellusti pitää riittävänä oikeussuojakeinona haettaessa muutosta uskotun miehen määräämistä koskevaan alioikeuden ratkaisuun. Ennen konkurssisäännön 52 §:n 1 momentin muutosta vuonna 1935 (62/35) pidettiin myös tulkinnanvaraisena saattoiko alioikeus määrätä uskotuksi mieheksi muun kuin velkojien valitseman henkilön vai oliko se sidottu velkojien päätökseen.

Pesänhoitajien asemaa on viimeaikaisessa lainsäädännössä vahvistettu ja aikaisemmin tuomioistuimelle kuuluneita tehtäviä siirretty pesänhoitajalle. Pesänhoitajan riippumattomuuden merkitys ja esteellisyysnäkökohdat ovat tämän myötä korostuneet. Konkurssisäännön 1.12.1993 voimaan tulleiden muutosten (1027/93) jälkeen uskotut miehet 62 §:n mukaisesti ilman eri määräystä toimivat valvonnalle varatun ajan jälkeen myös konkurssipesän toimitsijamiehinä, jollei heille ole myönnetty tehtävästään vapautusta. Pesänhoitaja voidaan 19 §:n 2 momentin nojalla määrätä ottamaan vastaan valvontakirjelmät, hänen on laadittava 24 a §:ssä tarkoitettu luettelo ja 67 a §:n mukaan tarkastettava valvonnat ja tarvittaessa tehtävä niitä vastaan muistutuksia. Edelleen on konkurssipesän hallintoa koskevia säännöksiä uudistettu 1.1.1995 voimaan tulleilla konkurssisäännön muutoksilla (110/95). Tässä yhteydessä on myös 50 §:ään otettu väliaikaisen pesänhoitajan kelpoisuusvaatimukset.

Uudempi oikeuskirjallisuus Uudemmassa oikeuskirjallisuudessa muutoksenhaun tarpeeseen uskotun miehen määräystä koskevan päätöksen osalta onkin suhtauduttu toisin kuin aikaisemmin. Esimerkiksi Viljanen (Lakimies 1981, s 684 - 697) on päätynyt siihen, ettei voimassa olevan lain mukaan ole valitusoikeutta, mutta katsonut, että valitusmahdollisuus pesänhoitajien lukumäärää ja henkilöä koskevien ratkaisujen osalta saattaisi hyvinkin olla paikallaan ja perustettavissa konkurssisäännön 113 §:n aikaisemmasta poikkeavaan tulkintaan, jonka mukaan "valitus" siinä tarkoittaisi oikeudenkäymiskaaren 25 luvussa säänneltyä valitusta. Havansi (Suomen konkurssioikeus, Helsinki 1992 s. 162 ja 177) pitää epäselvänä, saadaanko uskottujen miesten määräämiseen hakea muutosta, joko kannella tai jopa valittaa. Hän on todennut alioikeuskäytännössä vallitsevan valituskielteisen linjan, mutta katsonut perusteita olevan esitettävissä päinvastaisen kannan tueksi. Hänen mukaansa viimeistään toimitsijamiesten määräämisvaiheessa täytyy olla muutoksenhakuoikeus. Samoin Ovaska, joka tosin on katsonut ettei uskotun miehen määräämisessä ole kyse sellaisesta oikeuden päätöksestä, josta voitaisiin erikseen valittaa, on kuitenkin pitänyt toimitsijamiesten määräämistä sellaisena ratkaisuna, josta tulisi saada erikseen valittaa (Konkurssikäsikirja, Helsinki 1991, s. 79 s, 119).

Korkeimman oikeuden johtopäätös Korkein oikeus katsoo, huomioon ottaen edellä mainitut uskotun miehen asemassa ja lainsäädännössä tapahtuneet muutokset, että uskotun miehen määräämistä koskeva ratkaisu on rinnastettavissa sellaiseen konkurssimenettelyn jatkumisen suhteen lopullista laatua olevaan ratkaisuun, johon voidaan hakea muutosta valittamalla. Hovioikeuden ei siten olisi tullut poistaa käräjäoikeuden antamaa valitusosoitusta eikä jättää Eläkevakuutusosakeyhtiö Ilmarisen ja Vaasan lääninveroviraston valituksia tutkimatta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin tyytymättömyyden ilmoitus on hylätty, käräjäoikeuden valitusosoitus on poistettu ja Eläkevakuutusosakeyhtiö Ilmarisen sekä Vaasan lääninveroviraston muutoksenhakemukset hovioikeudessa on valituksena jätetty tutkimatta ja kanteluna tutkittu. Asia palautetaan hovioikeuteen, jonka tulee huomioon ottaen palautuksen syy, asiassa laillisesti menetellä. Hovioikeuden on myös lausuttava Korkeimmassa oikeudessa esitetyistä oikeudenkäyntikuluvaatimuksista.