21.3.1996

Joensuun käräjäoikeuden tuomio 10.1.1995

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli 13.9.1994 Joensuussa Joensuun käräjäoikeuden istunnossa häntä valan nojalla kuulusteltaessa käsiteltäessä asiaa, jossa syyttäjä oli vaatinut B:lle rangaistusta törkeästä kätkemisrikoksesta sillä perusteella, että B oli pitänyt hallussaan eräitä varastettuja aseita, tahallaan vastoin parempaa tietoaan antanut perättömän lausuman kertomalla, että hän ei tiennyt B:n yhteydestä sanottuihin aseisiin, vaikka todellisuudessa A oli ohjannut B:n aseiden kanssa C:n luokse.

A oli myöntänyt kertoneensa kerrotuin tavoin tahallaan vastoin parempaa tietoaan mutta kiistänyt syytteen katsoen, että häntä ei olisi oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 18 §:n 1 momentin säännöksen johdosta saanut kuulla todistajana, koska hänet oli jo 11.3.1993 tuomittu Joensuun raastuvanoikeudessa avunannosta kätkemisrikokseen sillä perusteella, että hän oli tahallaan edistänyt sanotut aseet B:ltä ostaneen C:n kätkemisrikosta.

Käräjäoikeus totesi, että A oli tuomittu avunannosta C:n kätkemisrikokseen eikä B:tä koskevassa syyteasiassa ollut ollut kyse sillä tavoin samasta asiasta, että A:ta ei olisi voitu kuulla siinä todistajana. A:n perättömällä lausumalla oli ollut vaikutusta siihen, mihin lausumalla oli haluttu saada selvitystä.

Näillä perusteilla käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain 17 luvun 1 §:n 1 ja 2 momentin nojalla valalla vahvistetun perättömän lausuman antamisesta todistajana oikeudessa 8 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen 31.1.1997 päättyvin koetusajoin.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 29.6.1995

Hovioikeus totesi A:n valituksen johdosta, että Orimattilan kihlakunnanoikeus oli 3.3.1993 julistamassaan päätöksessä katsonut selvitetyksi, että C oli 8.4. ja 13.5.1992 välisenä aikana Orimattilassa pitänyt hallussaan 8.4.1992 avoin yhtiö X:n omistamasta liikkeestä anastettuja ampuma-aseita ja tähtäinkiikareita eli omaisuutta yhteensä ainakin 32 710 markan arvosta ostamalla ne eräiltä joensuulaisilta miehiltä 12 000 markan hinnasta, vaikka C oli tiennyt omaisuuden varkausrikoksella saaduksi. Koska kätkemisrikoksen kohteena oli ollut erittäin arvokas omaisuus ja koska kätkemisrikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, kihlakunnanoikeus oli tuominnut C:n rangaistukseen törkeästä kätkemisrikoksesta.

Joensuun raastuvanoikeus oli 11.3.1993 julistamassaan päätöksessä katsonut selvitetyksi, että A oli huhtikuussa 1992, saatuaan tietää B:n otettua häneen yhteyttä puhelimitse, että B:llä olisi myytävänä avoin yhtiö X:ltä 8.4.1992 anastettuja aseita ja kiikaritähtäimiä, ilmoittanut tuntemalleen C:lle, että B olisi halukas myymään kyseisiä aseita, ja opastanut B:n Orimattilassa C:n asunnolle, jossa C oli ostanut aseet ja kiikaritähtäimet. Edellä kerrotulla menettelyllään A oli tahallaan edistänyt C:n kätkemisrikosta. Sen vuoksi raastuvanoikeus oli tuominnut A:n rangaistukseen avunannosta kätkemisrikokseen.

Joensuun käräjäoikeus oli 24.1.1995 julistamassaan tuomiossa katsonut selvitetyksi, että B oli huhtikuussa 1992 Joensuussa ja muilla paikkakunnilla pitänyt hallussaan aiemmin avoin yhtiö X:ltä anastettuja käräjäoikeuden tuomiossa lueteltuja aseita tietäen ne anastetuiksi. Koska kätkemisrikoksen kohteena oli ollut erittäin arvokas omaisuus ja koska kätkemisrikosta, joka oli kohdistunut ampuma-aseisiin, oli myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä, käräjäoikeus oli tuominnut B:n rangaistukseen törkeästä kätkemisrikoksesta. Hovioikeus oli 29.6.1995 antamallaan tuomiolla jättänyt käräjäoikeuden tuomion pysyväksi.

A oli tuomittu nyt kysymyksessä olevassa asiassa rangaistukseen perättömästä lausumasta, jonka hän oli antanut todistajana käsiteltäessä viimeksi mainittua B:n asiaa.

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 18 §:n 1 momentin mukaan rikosasiassa ei saa kuulustella todistajana sitä, joka on tuomittu rangaistukseen samasta rikoksesta.

A oli tuomittu rangaistukseen avunannosta C:n kätkemisrikokseen. Näin ollen B:tä vastaan ajetussa asiassa ei ollut kysymys samasta rikoksesta, josta A oli edellä kerrotuin tavoin tuomittu rangaistukseen. Siten A:ta oli voitu kuulla valan nojalla todistajana B:tä vastaan ajetussa rikosasiassa.

A oli käräjäoikeuden tuomiossa mainitussa istunnossa häntä valan nojalla todistajana kuulusteltaessa tahallaan laillisetta syyttä salannut sen, että hän oli ohjannut B:n anastettujen aseiden kanssa C:n luokse, tietäen, että tämä seikka olisi valaissut asiaa.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Perustelut

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 18 §:n 1 momentin mukaan jokaista muuta paitsi jutun asianosaista tai sitä, joka on ollut siinä asianosaisena, voidaan kuulustella todistajana. Säännöksen mukaan rikosasiassa "älköön kuitenkaan kuulusteltako todistajana ... sitä, joka jo on tuomittu rangaistukseen samasta rikoksesta". Mainitun säännöksen tarkoitus on, ettei tosiasiallisesti samaan rikokseen osallista voida kuulla todistajana myöskään myöhemmässä oikeudenkäynnissä, jossa vaaditaan erikseen rangaistusta toiselle osalliselle.

A on tuomittu Joensuun raastuvanoikeudessa 11.3.1993 rangaistukseen avunannosta kätkemisrikokseen sillä perusteella, että hän oli huhtikuussa 1992 Orimattilassa, saatuaan tietää B:n ottaessa häneen yhteyttä puhelimitse, että B:llä olisi myytävänä Ilomantsista 8.4.1992 vastaisena yönä avoin yhtiö X:ltä anastettuja aseita ja kiikarintähtäimiä, ilmoittanut tuntemalleen C:lle, että B olisi halukas myymään kyseisiä aseita ja opastanut B:n Orimattilassa C:n asunnolle, jossa C oli aseet ja kiikarintähtäimet ostanut. Kerrotulla menettelyllään A oli tahallaan edistänyt C:n kätkemisrikosta.

Joensuun käräjäoikeudessa käsitellyssä toisessa asiassa, jossa A:ta on kuultu vakuutuksen nojalla todistajana 13.9.1994, virallinen syyttäjä on vaatinut rangaistusta B:lle törkeästä kätkemisrikoksesta sillä perusteella, että tämä oli huhtikuussa 1992 Joensuussa ja muilla paikkakunnilla pitänyt hallussaan aiemmin avoin yhtiö X:ltä anastettuja, syytteessä lueteltuja aseita.

B:hen kohdistettu syyte on perustunut samaan tapahtumienkulkuun, mistä A oli jo tuomittu rangaistukseen. A:ta on kuultu todistajana selvityksen saamiseksi juuri näistä tapahtumista. Koska kysymys on näin ollen ollut oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 18 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla samasta rikoksesta, josta A oli jo tuomittu rangaistukseen, häntä ei olisi saanut kuulustella todistajana käsiteltäessä syytettä B:tä vastaan.

Rikoslain 17 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan "Jos se, jota oikeudessa on kuulusteltu todistajana tai asiantuntijana, on tahallansa vastoin parempaa tietoansa antanut perättömän lausuman tahi laillisetta syyttä salannut jotakin, joka hänen tietensä olisi asiaa valaissut, rangaistakoon vankeudella." Säännöksen 2 momentin mukaan "Jos lausuma oli valalla tai vastaavalla vakuutuksella vahvistettu tahi kerta kaikkiaan tehdyn valan nojalla annettu, olkoon rangaistus kuritushuonetta enintään neljä vuotta taikka, kun asianhaarat ovat erittäin lieventävät, vankeutta."

A on häntä vakuutuksen nojalla todistajana oikeudessa kuulusteltaessa tahallaan vastoin parempaa tietoansa kertonut, ettei hän tiedä mitään B:n yhteydestä kyseisiin aseisiin, vaikka hän oli todellisuudessa ohjannut B:n aseiden kanssa C:n luokse. A on tiennyt, että tämä seikka olisi valaissut asiaa.

Perättömän lausuman tunnusmerkistö ei edellytä, että todistaja on ollut esteetön. Se, että lausuma on annettu esteellisenä, ei merkitse, että A:n kysymyksessä olevaa tekoa haitallisuudeltaan taikka hänen siitä ilmenevää syyllisyyttään voitaisiin pitää vähäisenä. Hänen lausumansa perättömyys ei myöskään ole johtunut hänen itsensä suojelemisesta syytteeltä eikä rikosta muutoinkaan ole jostakin erityisestä syystä pidettävä anteeksiannettavana. Muutoinkaan ei ole perusteita jättää häntä rangaistukseen tuomitsematta. A ei myöskään ole antanut perätöntä lausumaa rikoslain 17 luvun 1 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla ajattelemattomuudesta tai huolimattomuudesta.

Sen, että A:ta on kuultu todistajana samoista tapahtumista, joiden perusteella hänet itsensä on tuomittu rangaistukseen, voidaan kuitenkin arvioida heikentäneen hänen kykyään pysyä kertomuksessaan totuudessa. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo asianhaarojen olleen rikoslain 17 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla erittäin lieventävät. A:lle tuomittua rangaistusta on näin ollen alennettava.

Lainkohdat

Rikoslaki 17 luku 1 § 1 ja 2 mom

Tuomiolauselma

Muutokset hovioikeuden tuomioon:

Syyksiluetut rikokset:

Valalla vahvistetun perättömän lausuman antaminen todistajana oikeudessa erittäin lieventävien asianhaarojen vallitessa 13.9.1994.

Rangaistusseuraamukset:

3 kuukautta vankeutta. Vankeusrangaistus on ehdollinen. Koetusaika päättyy 31.1.1997.