31.12.1996

Hakemus Tuusulan käräjäoikeudessa

A pyysi Suomen Säästöpankki - SSP Oy:n, nykyisin Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal - SSP Oy, häntä ja eräitä muita henkilöitä vastaan ajamassa vahingonkorvausta koskevassa asiassa, että hänelle myönnetään maksuton oikeudenkäynti taannehtivasti 29.12.1993 lukien ja asianajaja Pekka Pinomaa määrätään hänen oikeudenkäyntiavustajakseen.

Varallisuusoloja koskevan vakuutuksen mukaan A:n eläketulot olivat 36 095,26 markkaa ja ennakonpidätyksen vähentämisen jälkeen 16 107,26 markkaa kuukaudessa. Puolison ansiotulo oli bruttona 9 732 markkaa kuukaudessa. Vuokratuloja oli yhteisestä huoneistosta 712,30 markkaa ja puolison yksin omistamasta huoneistosta 3 550 markkaa kuukaudessa. Toisaalta asuntolainojen korot olivat 1 438 markkaa ja lyhennykset 3 320 markkaa kuukaudessa. A viittasi siihen, että hänen omaisuutensa oli määrätty takavarikkoon kantajan saatavan turvaamiseksi, sekä että hänen asianajajansa lasku jo kantajan kanneoikeutta sekä kanneoikeuden menettämistä ja vanhentumista koskevaan välituomioon 16.10.1995 mennessä oli 250 000 markkaa.

Käräjäoikeuden päätös 27.2.1996

Käräjäoikeus totesi, että A oli asiassa vastaajana hänen Keski-Uudenmaan Säästöpankin toimitusjohtajana toimiessaan tapahtuneeksi väitetyn menettelyn perusteella. Huomioon ottaen A:n ja hänen puolisonsa tulot A kykeni vastaamaan asian käsittelyn vaatimista menoista. Tämän vuoksi käräjäoikeus hylkäsi maksuttoman oikeudenkäynnin myöntämistä ja oikeudenkäyntiavustajan määräämistä koskevan pyynnön.

Helsingin hovioikeuden päätös 13.6.1996

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Perustelut

A on vastaajana vahingonkorvausasiassa, jossa kantajana on Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal - SSP Oy. A:lta on vaadittu yli 303 miljoonaa markkaa vahingonkorvausta muun muassa sillä perusteella, että hän oli vuosina 1988 -1990 toimiessaan Keski-Uudenmaan Säästöpankin toimitusjohtajana aiheuttanut pankille vahinkoa jättäessään hoitamatta päivittäistä hallintoa hallituksen antamien ohjeiden ja määräysten mukaisesti sekä ryhtyessään pankin toiminnan laajuuden ja laadun huomioon ottaen epätavallisiin ja laajakantoisiin toimiin, joihin hän ei olisi saanut ryhtyä ilman hallituksen valtuutusta, ja laiminlyömällä huolehtia siitä, että pankin liiketoimintaa ja omaisuutta olisi hoidettu huolellisesti ja tarkoituksenmukaisesti sekä laiminlyömällä asianmukaisesti valmistella hallituksessa käsiteltävät asiat ja seurata pankin kannattavuutta ja vakavaraisuutta. Lisäksi kanne on perustettu siihen, että A oli osallistunut sellaisten luottopäätösten tekemiseen, joissa luottoja oli myönnetty ilman säästöpankkilain edellyttämää turvaavaa vakuutta tai siinä määrin, että ne olivat vaarantaneet pankin vakavaraisuutta, sekä yksittäisissä luotonannoissa tapahtuneisiin toimiin ja laiminlyönteihin. Kanteessa on käsitelty eri asiakaskokonaisuuksia ja niihin kuuluville yhtiöille myönnettyjä luottoja. A:n on väitetty luottojen myöntämisen yhteydessä menetelleen virheellisesti. Lisäkanteessa A:lta on edellä mainituilla perusteilla vaadittu vuoden 1991 osalta vahingonkorvausta 101 393 400 markkaa, josta 66 763 097 markkaa sisältyi aikaisemmin esitettyyn vaatimukseen. A:n lisäksi vastaajina vahingonkorvausasiassa on pankin hallituksen jäseniä ja valtuutettuja, joilta vahingonkorvausta on vaadittu yhteisvastuullisesti A:n kanssa.

Vahingonkorvausasia on tullut käräjäoikeudessa vireille 31.12.1993. Kirjallisessa valmistelussa A:n asiamies on laajoissa vastauksissaan käsitellyt kanteiden tutkimisen edellytyksiä ja yksityiskohtaisesti lausunut kanteissa esitetyistä yleisistä vahingonkorvausperusteista sekä käynyt asiakaskokonaisuuksittain läpi yksittäisten luottojen myöntämisen yhteydessä väitetyiksi tapahtuneita laiminlyöntejä ja virheitä. Suullisen valmistelun alkamiseen 26.2.1996 mennessä asiassa on jo kertynyt huomattava määrä aineistoa. Asiaa on suullisessa valmistelussa käsitelty 49 istuntopäivänä. Suullinen valmistelu on päättynyt 23.10.1996. Suullisen valmistelun pöytäkirjat käsittävät kaikkiaan 656 sivua.

A:n asiamiehen asianajaja Pekka Pinomaan palkkio ja kustannukset välituomiota koskeneeseen istuntokäsittelyyn 9.10.1995 mennessä olivat olleet 250 000 markkaa. Tästä A on maksanut Pinomaalle 50 000 markkaa. A:lle itselleen on hänen ilmoituksensa mukaan aiheutunut oikeudenkäynnistä erilaisia kuluja noin 40 000 markkaa. A on siten tähän mennessä maksanut oikeudenkäyntikuluja noin 90 000 markkaa. Hän on velkaa asianajajalleen muun osan kertyneestä laskutuksesta.

Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 1 §:n mukaan maksuton oikeudenkäynti voidaan myöntää henkilölle, joka, huomioon ottaen hänen tulonsa ja varansa sekä elatusvelvollisuutensa ja muut taloudelliseen asemaansa vaikuttavat seikat, ei asiaan osallisena vaikeuksitta kykene kokonaisuudessaan suorittamaan asian käsittelyn vaatimia menoja. Lain 6 §:n 2 momentin mukaan, jos asianosainen kohtuudella kykenee osaksi vastaamaan asian käsittelyn vaatimista menoista, tuomioistuimen on myöntäessään hänelle maksuttoman oikeudenkäynnin samalla määrättävä, kuinka paljon sanotuista menoista hän voi enintään joutua korvaamaan valtiolle. Lain 5 a §:n mukaan oikeusministeriö vahvistaa ne yleiset perusteet, joiden nojalla maksuttoman oikeudenkäynnin hakijan kuukausittaisia käyttövaroja, omaisuutta, elatusvelvollisuutta ja muita taloudelliseen asemaan vaikuttavia seikkoja on arvioitava harkittaessa maksuttoman oikeudenkäynnin myöntämistä ja siitä perittävää korvausta.

Oikeusministeriö on 30.3.1995 antamallaan määräyksellä 871/33/95 OM vahvistanut sanotut yleiset perusteet noudatettavaksi 1.5.1995 lukien toistaiseksi. Yleisissä perusteissa on maksuttoman oikeudenkäynnin myöntäminen sidottu käyttövarataulukkoon. Sen mukaan kaksihenkisen perheen osalta suurin osittain maksuttomaan oikeudenkäyntiin oikeuttavien käyttövarojen määrä on 2 250 markkaa kuukaudessa. Jos hakijan käyttövarat ylittävät tämän määrän, hakijalle voidaan kuitenkin poikkeuksellisesti myöntää osittain maksuton oikeudenkäynti silloin, kun asian käsittelyn vaatimat menot asian laajuuden tai vaikeuden vuoksi muodostuisivat hakijan maksukykyyn nähden kohtuuttoman suuriksi.

A on työkyvyttömyyseläkkeellä ja hänen nettoeläkkeensä verojen vähentämisen jälkeen on 16 107 markkaa kuukaudessa. A:n vaimo on ollut määräaikaisessa työsuhteessa ja hän on toukokuuhun 1996 saakka saanut sairauspäivärahaa. A:n ilmoituksen mukaan hänen vaimonsa on toukokuun 1996 jälkeen ollut työttömänä ja saanut työttömyyspäivärahaa. Oikeusministeriön määräyksessä mainittujen yleisten perusteiden mukaan lasketut puolisoiden yhteiset käyttövarat ovat tällöinkin yli 13 000 markkaa kuukaudessa. Tässä määrässä ei ole otettu huomioon sitä, että vaimon tuloista menee 3 621 markkaa kuukaudessa hänen asuntolainansa hoitomenoihin.

A omistaa yhdessä vaimonsa kanssa perheen asuntona käytetyn omakotitalon sekä yksiön hallintaan oikeuttavat osakkeet. Lisäksi vaimo omistaa erään muun asunnon hallintaan oikeuttavat osakkeet. Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal - SSP Oy on hakenut A:n omaisuuden takavarikkoon vahingonkorvausasiassa vaaditun korvaussaatavan turvaamiseksi. A ei voi käyttää takavarikoitua omaisuuttaan luoton vakuutena, joten hänen mahdollisuutensa saada velkaa oikeudenkäynnistä aiheutuvien kustannusten suorittamiseen ovat ilmeisen huonot.

Oikeusministeriön määräyksessä olevien yleisten perusteiden lähtökohtana ovat normaalin oikeudenkäynnin aiheuttamat kulut. Nyt on kysymys maksuttoman oikeudenkäynnin edellytysten harkinnasta poikkeuksellisen laajassa ja vaikeassa asiassa, jonka käsittely voi kestää useita vuosia ja jossa oikeudenkäyntikulut nykyisen riita-asiain oikeudenkäynnin asian käsittelylle asettamien vaatimusten vuoksi muodostuvat huomattavan suuriksi. Tällaisessa tilanteessa ratkaisu on perustettava hakijan tulojen ja varallisuuden sekä oikeudenkäynnin aiheuttamien kustannusten vertailuun. Kun otetaan huomioon toisaalta A:n ja hänen vaimonsa tulot ja A:n varallisuus ja se, ettei A:lla ole mahdollisuutta käyttää omaisuuttaan oikeudenkäynnin aiheuttamien kustannusten suorittamiseen, sekä toisaalta kysymyksessä olevan laajan vahingonkorvausasian oikeudenkäynnistä jo tähän mennessä aiheutuneet huomattavan suuret oikeudenkäyntikulut ja vastaisuudessa vielä ilmeisesti aiheutuvat kulut, A:n tulojen ja varallisuuden sekä jutusta aiheutuvien oikeudenkäyntikulujen määrän välillä on huomattava epäsuhta. Edellytykset maksuttoman oikeudenkäynnin myöntämiselle ovat siten olemassa.

A on pyytänyt maksutonta oikeudenkäyntiä 19.2.1996 tehdyllä hakemuksella taannehtivasti 28.12.1993 lukien. A:n olisi tullut heti jutun vireille tulon jälkeen varautua oikeudenkäynnistä aiheutuviin kustannuksiin. A on oikeudenkäyntiin liittyvien omien 40 000 markan kulujensa lisäksi maksanut asianajajan 250 000 markan laskusta vain 50 000 markkaa. Huomioon ottaen A:n puolisoiden tuolloisten käyttövarojen määrän A:n on katsottava kyenneen vastaamaan asianajajan palkkiosta kantajan kanneoikeutta ynnä muuta koskevaan välituomioon 16.10.1995 saakka. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo, ettei maksuttoman oikeudenkäynnin myöntämiselle ole edellytyksiä pyydetystä ajankohdasta lukien. Nykyisistä, edellä mainittujen ohjeiden mukaan laskien yli 13 000 markan kuukausittaisista käyttövaroista huolimatta A:n taloudellinen asema on kuitenkin myöhemmin oikeudenkäynnin jatkuttua muodostunut sellaiseksi, ettei hän kykene kokonaisuudessaan suorittamaan asian vaatimia menoja, mutta kohtuudella kykenee vastaamaan niistä osaksi. Sen vuoksi edellytykset maksuttoman oikeudenkäynnin myöntämiseksi A:lle täyttyvät 17.10.1995 lukien. Huomioon ottaen puolisoiden käyttövarojen määrän A kykenee vastaamaan oikeudenkäyntikuluista 17.10.1995 lukien enintään 100 000 markan määrästä. A ei kykene ilman avustajaa asianmukaisesti valvomaan etuaan ja oikeuttaan asiassa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset kumotaan. A:lle myönnetään maksuton oikeudenkäynti 17.10.1995 lukien Tuusulan käräjäoikeudessa vireillä olevassa vahingonkorvausta koskevassa asiassa, jossa kantajana on Suomen Säästöpankki - SSP Oy, nykyisin Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal - SSP Oy, ja vastaajana A eräiden muiden henkilöiden kanssa, koskemaan kaikkia sanotun päivämäärän jälkeen asiassa suoritettuja tarpeellisia toimenpiteitä. Asianajaja Pekka Pinomaa määrätään A:n avustajaksi. Samalla Korkein oikeus määrää, että A voi joutua korvaamaan valtiolle sen varoista suoritettavista menoista enintään 100 000 markkaa.