KKO:1996:153
- Asiasanat
- Ylimääräinen muutoksenhaku - KanteluTuomari
- Tapausvuosi
- 1996
- Antopäivä
- Diaarinumero
- H96/71
- Taltio
- 5076
- Esittelypäivä
Korkeimman oikeuden ratkaisuun osallistunut jäsen oli sen jälkeen, kun asia oli ratkaistu Korkeimman oikeuden istunnossa, siirtynyt eduskunnan oikeusasiamieheksi sekä sen jälkeen allekirjoittanut ratkaisusta laaditun taltion. Korkeimman oikeuden katsottiin olleen tuomionvoipa antaessaan tämän jälkeen tuomionsa asiassa.
OK 31 luku 1 § 1 kohta
HAKEMUKSEN KOHTEENA OLEVA KORKEIMMAN OIKEUDEN TUOMIO
A oli vaatinut Helsingin raastuvanoikeudessa Outokumpu Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että yhtiö A:n työsuhteeseen liittyneistä eläke-eduista vastuussa olevana velvoitetaan suorittamaan hänelle Outokumpu Oy:n Toimihenkilöiden Eläkesäätiöstä maksetun eläkkeen täydennystä vuosilta 1988 ja 1989 ja että yhtiö vahvistetaan olevan velvollinen suorittamaan vastaisuudessa hänen kuolemansa jälkeen perhe-eläkettä edunsaajille sillä tavoin kuin eläkesäätiön 31.8.1988 saakka voimassa olleissa säännöissä oli lähemmin määrätty. Yhtiön kiistettyä kanteen raastuvanoikeus oli hylännyt 11.4.1991 julistamassaan päätöksessä A:n kanteen.
Helsingin hovioikeus oli pysyttänyt 30.9.1992 antamassaan tuomiossa raastuvanoikeuden päätöksen.
Korkein oikeus oli pysyttänyt 2.11.1995 antamallaan tuomiolla nro 4599 hovioikeuden tuomion lopputuloksen.
HAKEMUS
A vaati hakemuksessaan Korkeimman oikeuden tuomion poistamista.
Yhtiö vastasi hakemukseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 30.12.1996
A on vaatinut hakemuksen kohteena olevan Korkeimman oikeuden tuomion poistamista tuomiovirheen perusteella muun muassa siksi, että Korkein oikeus ei ollut ollut tuomiota antaessaan tuomionvoipa. Ratkaisun tekemiseen osallistunut oikeusneuvos X oli allekirjoittanut Korkeimman oikeuden ratkaisusta laaditun taltion sen jälkeen kun hän oli 1.10.1995 siirtynyt eduskunnan oikeusasiamieheksi. Eduskunnan oikeusasiamiehen johtosäännön 14 §:n 1 momentin mukaan oikeusasiamies ja apulaisoikeusasiamies eivät saa toimikautensa kestäessä hoitaa muuta julkista virkaa. A:n väite Korkeimman oikeuden tuomionvoipaisuuden puuttumisesta perustuu siihen käsitykseen, ettei X tästä syystä ole ollut kelpoinen toimimaan tuomarina kantelussa tarkoitetulla tuomiolla ratkaistussa asiassa.
Korkeimmasta oikeudesta annetun lain 7 §:n 1 momentin ja Korkeimman oikeuden 23.8.1994 vahvistetun työjärjestyksen 14 §:n mukaan lainkäyttöasia ratkaistaan jaoston istunnossa. Työjärjestyksen 22 §:n mukaan jäsenet istunnon jälkeen vuorollaan tarkastavat esittelijän laatiman toimituskirjan luonnoksen. Työjärjestyksen 23 §:n mukaan esittelijä huolehtii tarkastamisen jälkeen taltion ja toimituskirjojen kirjoittamisesta ja toimittaa taltion jäsenten allekirjoitettavaksi. Jäsenet vuorollaan allekirjoittavat taltion, minkä jälkeen esittelijä työjärjestyksen 24 §:n 1 momentin mukaan huolehtii asiakirjojen toimittamisesta Korkeimman oikeuden kirjaamoon toimituskirjojen asianomaisille toimittamista ja taltion arkistointia varten. Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 27 §:n mukaan Korkeimman oikeuden tuomio ja päätös annetaan päivättynä sille päivälle, josta alkaen se on asianosaisen saatavissa. Ratkaisuun osallistunut jäsen voi vielä istunnon jälkeen muuttaa mielipidettään asiassa.
Kantelussa kysymyksessä oleva asia on ratkaistu Korkeimman oikeuden 8.9.1995 pidetyssä istunnossa. X on allekirjoittanut ratkaisusta laaditun taltion lokakuussa 1995 ja tuomio asiassa on annettu 2.11.1995. Työjärjestyksen mukaisesti istunnon jälkeen tapahtuneet toimenpiteet X on suorittanut 30.9.1995 saakka hoitamaansa oikeusneuvoksen virkaan kuuluvina jälkitöinä. Siirtyminen Korkeimman oikeuden istunnon jälkeen 1.10.1995 eduskunnan oikeusasiamieheksi ei merkitse, ettei X:llä olisi ollut kelpoisuutta oikeusneuvoksen virkaan kuuluvien jälkitöiden suorittamiseen. Siirtyminen ei ole myöskään vaarantanut hänen riippumattomuuttaan ja puolueettomuuttaan tuomarina hänen ratkaistavanaan Korkeimman oikeuden jäsenenä olleessa kysymyksessä olevassa asiassa. Korkein oikeus on siten tuomion antaessaan ollut tuomionvoipa.
Sen vuoksi Korkein oikeus hylkää hakemuksen.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Suhonen, Ralos ja Hidén sekä ylimääräinen oikeusneuvos Kitunen. Esittelijä Risto Jalanko.