KKO:1996:145
- Asiasanat
- Työsopimus - Työsopimuksen lakkaaminenVahingonkorvaus - EduntasoitusEroraha
- Tapausvuosi
- 1996
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S 95/2017
- Taltio
- 4765
- Esittelypäivä
Vrt. KKO:1995:215
Työntekijän koulutus- ja erorahastosta saamaa erorahaa ei ollut otettava vähennyksenä huomioon työnantajan työntekijälle työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä työsopimuslain 51 §:n 1 momentin nojalla suoritettavaa vahingonkorvausta määrättäessä.
TSL 51 § 1 mom
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne Kauhajoen käräjäoikeudessa
A, B ja C kertoivat Kurikan Interiööri Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että he olivat työskennelleet työsopimuslain 1 §:n mukaisissa työsuhteissa Kurikan Puunjalostustehdas Oy:n palveluksessa. A oli ollut yhtiön pääluottamusmies, B työsuojeluvaltuutettu ja C osaston luottamusmies.
Kurikan Puunjalostustehdas Oy oli asetettu konkurssiin 14.5.1992, jolloin konkurssipesän toimitsijamies oli työsopimuslain 41 §:n 1 momentin nojalla irtisanonut A:n ja hänen myötäpuoltensa työsuhteet 14 päivän irtisanomisajoin. Työsuhteita oli kuitenkin jatkettu määräaikaisin työsopimuksin niin, että heidän viimeinen työpäivänsä oli ollut 20.11.1992. Tämän jälkeen he olivat jääneet työttömiksi.
Kurikan Puunjalostustehdas Oy:n konkurssipesä ja Kurikan Interiööri Oy olivat neuvotelleet Kurikan Puunjalostustehdas Oy:n toiminnan jatkamisesta ja Kurikan Interiööri Oy oli alkanut valmistaa ja markkinoida Kurikan Puunjalostustehdas Oy:n aikaisemmin valmistamia Limi-tuotteita. Konkurssipesä oli luovuttanut osan Kurikan Puunjalostustehdas Oy:n tuotannosta Kurikan Interiööri Oy:lle.
A ja hänen myötäpuolensa katsoivat, että konkurssipesän ja Kurikan Interiööri Oy:n kesken oli tapahtunut työsopimuslain 7 §:n 2 momentin (320/70) mukainen liikkeen luovutus. Heidän työsuhteensa eivät olleet päättyneet ennen luovutusta, joten heidän olisi pitänyt saada siirtyä Kurikan Interiööri Oy:n palvelukseen. Heillä oli työsopimuslain 40 §:n 4 momentin (723/88) mukainen erityinen irtisanomissuoja liikkeen luovutustilanteessa.
Sen vuoksi A ja hänen myötäpuolensa vaativat, että Kurikan Interiööri Oy velvoitetaan muun ohella suorittamaan heille työsopimuslain 51 ja 47 f §:n nojalla korvauksena perusteettomasta irtisanomisesta 13 kuukauden palkkaa vastaavat määrät eli A:lle 103 136 markkaa 80 penniä, B:lle 89 970 markkaa ja C:lle 94 359 markkaa 20 penniä, kaikki korkoineen.
Vastaus
Yhtiö kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä. Kysymys ei ollut ollut liikkeen luovutuksesta. Jos vahingonkorvauksia tuomittaisiin, niistä olisi ainakin vähennettävä työntekijöiden työttömyyskassasta saamat työttömyyspäivärahat sekä heidän koulutus- ja erorahastosta saamansa erorahat.
Käräjäoikeuden tuomio 23.5.1994
Käräjäoikeus katsoi tuomiossaan lausumillaan perusteilla, että kysymys ei ollut ollut liikkeen luovutuksesta. Vaikka kysymyksessä olisikin ollut liikkeen luovutus, asiassa ei ollut osoitettu A:n ja hänen myötäpuoltensa olleen ensisijaisesti oikeutettuja jatkamaan työntekoa uudessa yrityksessä. Heidän työtehtävänsä sellaisinaan eivät olleet siirtyneet uuteen yritykseen eikä heidän ammattitaitoaan olisi voitu saada ilman koulutusta hyödynnetyksi Kurikan Interiööri Oy:ssä.
Tämän vuoksi käräjäoikeus hylkäsi kanteen.
Vaasan hovioikeuden tuomio 9.8.1995
A ja hänen myötäpuolensa valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi tuomiossaan lausumillaan perusteilla, että kysymyksessä oli ollut työsopimuslain 7 §:n 2 momentissa (320/70) tarkoitettu liikkeen luovutus. Konkurssipesän 14.5.1992 suorittamat irtisanomiset olivat jääneet vaikutuksettomiksi. Kurikan Interiööri Oy:ssä suoritettu työ oli vastannut A:n ja hänen myötäpuoltensa ammattitaitoa. Yhtiö ei ollut voinut laillisesti päättää heidän työsuhteitaan.
Korvattavien määrien osalta hovioikeus totesi, että yhtiö oli A:n ja hänen myötäpuoltensa korvausvaatimusten johdosta lausunut käräjäoikeudessa ainoastaan, että kysymyksessä olevat työntekijät, hyväksymällä itselleen työsuhteen päättyessä maksettavan erorahan ja hakemalla työsopimuksen päättymisen jälkeen maksettavaa työttömyyskorvausta, olivat aikanaan itsekin hyväksyneet työsuhteensa päättyneiksi. Mikäli korvausta kuitenkin tuli maksettavaksi, korvausmääristä oli vähennettävä erorahat ja työttömyyskorvaukset. Hovioikeudessa yhtiö ei ollut lausunut mitään esitettyjen vaatimusten määristä.
A ja hänen myötäpuolensa olivat ilmoittaneet olleensa työttöminä työsuhteittensa päättymisestä lukien. Työttömyyskassa oli maksanut heidän päivärahansa ja eroraha oli erorahaston sääntöjen perusteella myönnetty.
Mainitsemillaan perusteilla hovioikeus katsoi, että A:lla ja hänen myötäpuolillaan oli oikeus saada vaatimansa korvaukset.
Sen vuoksi hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja velvoitti yhtiön muun ohessa suorittamaan korvauksina perusteettomasta irtisanomisesta A:lle 103 136 markkaa 80 penniä, B:lle 89 970 markkaa ja C:lle 94 359 markkaa 20 penniä, kaikki korkoineen.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Kurikan Interiööri Oy:lle myönnettiin valituslupa työsuhteen perusteettoman päättämisen johdosta suoritettavan korvauksen määrän osalta. Valituksessaan yhtiö vaati siltä osin, että yhtiön suoritettaviksi määrätyistä vahingonkorvauksista vähennetään työntekijöille työttömyysturvalain sekä koulutus- ja erorahastosta annetun lain perusteella maksetut korvaukset eli A:n osalta 74 011 markkaa, B:n osalta 67 354 markkaa ja C:n osalta vähintään 66 284 markkaa sekä että vahingonkorvauksia muutoinkin kohtuullistetaan.
A ja hänen myötäpuolensa vastasivat valitukseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 10.12.1996
Käsittelyratkaisu
Kurikan Interiööri Oy on käräjäoikeudessa vaadittuaan ensisijaisesti sitä vastaan ajetun kanteen hylkäämistä perusteettomana pyytänyt toissijaisesti, että mahdollisista vahingonkorvauksista joka tapauksessa vähennetään A:n ja hänen myötäpuoltensa saamat työttömyyspäivärahat ja erorahat. Käräjäoikeus on hylännyt kanteen kokonaisuudessaan eikä sillä siten ole ollut aihetta lausua vastaajan toissijaisesta vaatimuksesta. Hovioikeudessa yhtiö ei tosin ole nimenomaisesti erikseen toistanut tätä vaatimustaan. Se on kuitenkin vastannut vastapuolten valitukseen ja vaatinut sen hylkäämistä. Hovioikeudessa on ollut kyse käräjäoikeudessa alkaneen oikeudenkäynnin jatkamisesta. Oikeudenkäynti hovioikeudessa on siten käsittänyt myös jo käräjäoikeudessa esitetyn toissijaisen vaatimuksen. Yhtiö voi näin ollen myös Korkeimmassa oikeudessa vaatia vahingonkorvauksen vähentämistä työttömyyspäivärahoilla ja erorahoilla. Yhtiön vaatimusta ei ole jätettävä tutkimatta.
Pääasiaratkaisu
Perustelut
Kurikan Interiööri Oy:n velvollisuus suorittaa vahingonkorvausta A:lle ja hänen myötäpuolilleen perustuu siihen, että yhtiö ei ole liikkeen luovutuksen saajana työsopimuslain 7 §:n 2 momentin (320/70) ja 40 §:n 4 momentin (723/88) mukaisesti tarjonnut heille työtä palveluksessaan. Yhtiön korvausvelvollisuus ei perustu siihen, että se olisi ilman työntekijöiden enemmistön suostumusta päättänyt A:n ja hänen myötäpuoltensa työsopimukset. Yhtiön on siten työsopimuslain 47 a §:n 3 momentin säännös huomioon ottaen suoritettava A:lle ja hänen myötäpuolilleen vahingonkorvausta työsopimuslain 51 §:n 1 momentin nojalla eikä korvausta työsopimuslain 47 f §:n nojalla.
Korkein oikeus on 21.12.1995 antamassaan ratkaisussa KKO:1995:215 katsonut, että työntekijän työttömyyskassasta saamat työttömyyspäivärahat oli pääosaltaan eli 9/10 osalta otettava vähennyksenä huomioon perusteettomasta lomautuksesta työsopimuslain 51 §:n 1 momentin nojalla suoritettavaa vahingonkorvausta määrättäessä. Ratkaisusta ilmenevää oikeusohjetta on sovellettava myös määrättäessä sanotun säännöksen nojalla työsuhteen perusteettomasta irtisanomisesta suoritettavaa vahingonkorvausta.
Kurikan Interiööri Oy:n täällä esittämän, yhtiön itse laatiman laskelman mukaan työntekijät olisivat hovioikeuden tuomitseman vahingonkorvauksen kattamalta 13 kuukauden ajalta saaneet Puu- ja erityisalojen työttömyyskassasta työttömyyspäivärahaa, A 58 565 markkaa, B 53 313 markkaa ja C 55 068 markkaa. A:n ja hänen myötäpuoltensa vastaukseen liitetystä työttömyyskassan selvityksestä voidaan kuitenkin laskea työntekijöiden saaneen sanotulta ajalta työttömyyspäivärahaa seuraavasti: A 53 360 markkaa 80 penniä, B 36 344 markkaa 30 penniä ja C 60 027 markkaa 10 penniä. Vahingonkorvauksista on työttömyyspäivärahan saamisen johdosta siten vähennettävä 9/10 viimeksi sanotuista määristä eli A:n osalta 48 024 markkaa 72 penniä, B:n osalta 32 709 markkaa 87 penniä ja C:n osalta 54 024 markkaa 39 penniä.
Koulutus- ja erorahasto voi koulutus- ja erorahastosta annetun lain sekä sääntöjensä mukaisesti maksaa erorahaa taloudellisista tai tuotannollisista syistä työpaikkansa menettäneelle työntekijälle, mikäli työntekijän uudelleen työhön sijoittuminen on iän tai muun syyn vuoksi ilmeisen vaikeata. Erorahan maksamisen tarkoituksena on tukea työntekijää uuden työpaikan haussa tai koulutuksen hankkimisessa. Eroraha ei siten ole korvausta työntekijälle työsuhteen päättymisestä aiheutuneesta vahingosta. A:lle ja hänen myötäpuolilleen suoritettavaa vahingonkorvausta määrättäessä ei näin ollen ole otettava huomioon heidän koulutus- ja erorahastosta saamiaan erorahoja.
Näillä perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että Kurikan Interiööri Oy:n työntekijöille perusteettomasta irtisanomisesta suoritettavat vahingonkorvaukset alennetaan, A:n osalta 55 112 markkaan 8 penniin, B:n osalta 57 260 markkaan 13 penniin ja C:n osalta 40 334 markkaan 81 penniin, kaikki korkoineen.
Asian on ratkaissut käräjätuomari Tuominen.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Matti Kuusimäki, Raija Liljenfeldt ja Palmu. Esittelijä Marjukka Huuskonen.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Taipale, Wirilader, Hidén ja Kivinen. Esittelijä Risto Jalanko.