11.10.1996

Tapahtuman kuvaus

B oli 28.5.1993 Lahdessa, kuljettaessaan omistamaansa polkupyörää Hirsimäentien vasemmassa (pohjoisessa) laidassa olevaa asianmukaisella määräysmerkillä (merkki 423) osoitettua yhdistettyä pyörätietä ja jalkakäytävää, Viherlaaksontien risteyksessä ajanut Viherlaaksontien ylittävälle suojatielle. Pyörätie ei jatkunut enää kadun toisella puolella. Tämä oli osoitettu suojatien jälkeen asetetulla merkillä (merkki 421).

Samanaikaisesti A oli omistamallaan henkilöautolla saapunut Viherlaaksontietä pitkin B:n ajosuunnasta katsottuna vasemmalta kysymyksessä olevaan risteykseen, jossa hänellä oli liikennemerkillä (merkki 231) osoitettu väistämisvelvollisuus Hirsimäentietä kulkeviin nähden. B:n polkupyörä ja A:n auto olivat suojatiellä törmänneet toisiinsa, jolloin B pyörineen oli kaatunut ja loukkaantunut sekä polkupyörä vaurioitunut.

Vaatimukset Lahden raastuvanoikeudessa

Virallisen syyttäjän päätettyä jättää syytteen nostamatta sekä A:ta että B:tä vastaan, B on raastuvanoikeudessa lausunut, että A oli mainitussa tilaisuudessa, ottaen huomioon, että suojatie oli yhdistetyn pyörätien ja jalkakäytävän jatke, laiminlyönyt noudattaa liikennemerkillä osoitettua väistämisvelvollisuutta edellä mainituin seurauksin, jolloin B loukkaantuessaan oli saanut muun muassa lievän aivotärähdyksen, solisluun murtuman ja pernan repeämän. Tämän vuoksi B vaati, että A tuomitaan rangaistukseen liikenteen vaarantamisesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta.

Virallinen syyttäjä, johon A yhtyi, puolestaan vaati, että B:n todetaan syyllistyneen liikenteen vaarantamiseen, koska hän vauhtia hiljentämättä oli ajanut mainittuun risteykseen ja Viherlaaksontien ylittävälle suojatielle, vaikka pyörätie ei jatkunut enää kadun toisella puolella eikä suojatie siten ollut yhdistetyn jalkakäytävän ja pyörätien jatke.

Lahden raastuvanoikeuden päätös 30.11.1993

Raastuvanoikeus katsoi selvitetyksi, että B oli menetellyt varomattomasti virallisen syyttäjän ja A:n syytteessä kerrotuin tavoin ja seurauksin. Sen sijaan raastuvanoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että A, joka risteykseen saapuessaan oli hiukan hiljentänyt autonsa nopeutta ja ajanut suojatien päälle, olisi kyseisessä tilanteessa syyllistynyt liikenteen vaarantamiseen. Tämän vuoksi ja koska B:n tuomitsemista rangaistukseen hänen syykseen tieliikennelain 2 §:n 5 momentin, 8 §:n 1 momentin ja 98 §:n nojalla luetusta liikenteen vaarantamisesta oli pidettävä kohtuuttomana ottaen huomioon hänelle siitä aiheutuneet seuraukset, raastuvanoikeus rikoslain 3 luvun 5 §:n 3 momentin nojalla jätti B:n rangaistukseen tuomitsematta ja hylkäsi A:ta vastaan esitetyn rangaistusvaatimuksen.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 29.12.1994

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B saattoi asian, katsoi raastuvanoikeuden tavoin, että Viherlaaksontien ylittävä suojatie ei ollut yhdistetyn pyörätien ja jalkakäytävän jatke, koska pyörätie ei ollut enää jatkunut suojatien jälkeen. B:llä oli ollut mahdollisuus havaita pyörätien päättyminen suojatien vastakkaisella puolella olevasta liikennemerkistä. B:n näkemys, että kysymyksessä oleva suojatie oli yhdistetyn pyörätien ja jalkakäytävän jatke, olisi johtanut siihen, että suojatien olisi saanut ylittää pyörällä ajamalla hänen käyttämästään ajosuunnasta tultaessa, mutta ei vastakkaisesta suunnasta. Ratkaiseva merkitys oli siten annettava sille seikalle, jatkuiko pyörätie myös suojatien jälkeen vai ei. Näillä lisäyksillä hovioikeus hyväksyi raastuvanoikeuden päätöksen perustelut ja lopputuloksen.

Perustelut

Tieliikenneasetuksen 37 §:n 1 momentin mukaan suojatie voidaan osoittaa valkoisella ajoradan suuntaisella juovituksella. Saman pykälän 3 momentin mukaan myös yhdistetyn tai rinnakkaisen pyörätien ja jalkakäytävän jatke voidaan merkitä koko leveydeltään suojatieksi. Polkupyöräilijä ja mopoilija saavat tällöin käyttää suojatietä tien ylittämiseen.

B on ajanut polkupyörällä asianmukaisella määräysmerkillä (merkki 423) osoitetulta yhdistetyltä pyörätieltä ja jalkakäytävältä suojatielle ylittääkseen Viherlaaksontien ja kääntyäkseen ajamaan sitä pitkin vasemmalle.

B:n käyttämä valkoisella ajoradan suuntaisella juovituksella merkitty suojatie on edellä olevan mukaisesti ollut joko pelkkä suojatie tai yhdistetyn pyörätien ja jalkakäytävän jatke.

Tieliikennelaissa tai -asetuksessa ei ole säännöstä määräysmerkin vaikutusalueen ulottuvuudesta. B:n tulosuunnasta katsoen merkin 423 vaikutusalue on päättynyt viimeistään Viherlaaksontien toisella puolella olevaan jalkakäytävää osoittavaan merkkiin (merkki 421).

Korkein oikeus toteaa, että B:n tulosuunnasta tarkasteltuna suojatien luonne on ollut epäselvä. Näin ollen B on voinut lähteä siitä, että hän on tieliikenneasetuksen 37 §:n 3 momentin mukaisesti ollut oikeutettu käyttämään suojatietä Viherlaaksontien ylittämiseen. Kerrotuin tavoin menettelemällä hänen ei voida katsoa huolimattomuudesta tai varomattomuudesta rikkoneen tieliikennelakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä.

Arvioitaessa tilannetta A:n osalta on todettavissa, että kulmatontilla on ollut pensasaita, mikä on estänyt A:ta ennen suojatielle ajamistaan näkemästä B:tä tämän polkupyörällään lähestyessä risteystä. A:lla ei hänen tulosuunnastaan havaittavien liikennemerkkien perusteella ole ollut aihetta lähteä muusta kuin siitä, että kysymyksessä on ollut suojatie, joka tieliikennelain 2 §:n 5 kohdasta ilmenevän pääsäännön mukaan on tarkoitettu jalankulkijoiden käytettäväksi. A:lla ei näin ollen ole ollut syytä varautua siihen, että polkupyöräilijä ajaisi suojatielle. Tämän vuoksi ei myöskään A:n voida katsoa huolimattomuudesta tai varomattomuudesta rikkoneen tieliikennelakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä eikä siten tuottaneen B:lle ruumiinvammoja.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Virkaa toimittava nuorempi oikeussihteeri Nygård: Korkein oikeus lausunee perusteluinaan ja tuomiolauselmanaan seuraavaa:

Perustelut

B on ajanut omistamallaan polkupyörällä asianmukaisella määräysmerkillä (merkki 423) osoitetulta yhdistetyltä pyörätieltä ja jalkakäytävältä sen jatkeena olleelle, tieliikenneasetuksen 37 §:n 1 ja 3 momentin mukaisesti valkoisella ajoradan suuntaisella juovituksella koko leveydeltään suojatieksi merkitylle risteävän ajoradan osalle. Mainitun 3 momentin mukaan polkupyöräilijä ja mopoilija saavat käyttää näin merkittyä yhdistetyn pyörätien ja jalkakäytävän jatkeena olevaa suojatietä tien ylittämiseen. Tieliikennelaissa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä ja määräyksissä ei ole rajoitettu tätä oikeutta sellaisessakaan tapauksessa, että yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä jatkuu risteyksen jälkeen pelkkänä jalkakäytävänä. Myöskään vastakkaisesta suunnasta tuleville tarkoitetuilla liikennemerkeillä ei ole merkitystä suojatien luonteeseen B:n käyttämästä ajosuunnasta käsin arvioituna.

Mainituilla perusteilla B:llä on ollut oikeus käyttää suojatietä polkupyörällä ajamiseen. B ei siten ole syyllistynyt hänen syykseen luettuun liikenteen vaarantamiseen.

A puolestaan on saapuessaan kuljettamallaan ja omistamallaan henkilöautolla risteykseen laiminlyönyt noudattaa ennen suojatietä asetetulla liikennemerkillä osoitettua väistämisvelvollisuutta seurauksin, että hänen autonsa on suojatiellä törmännyt polkupyörällä ajaneeseen B:hen, jolloin B on pyörineen kaatunut maahan ja saanut ihonaarmuja, lievän aivotärähdyksen, vasemman solisluun murtuman, vasemman nilkan nyrjähdyksen sekä pernan alaosan repeytymän, minkä lisäksi polkupyörä on vaurioitunut. Vammat eivät ole olleet vähäisiä.

Mainituilla perusteilla A on syyllistynyt siihen liikenteen vaarantamiseen ja ruumiinvamman tuottamiseen, joista B on vaatinut hänelle rangaistusta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan.

A tuomitaan tieliikenneasetuksen 3 §:n 2 momentin ja tieliikennelain 98 §:n sekä rikoslain 21 luvun 10 §:n (491/69) nojalla liikenteen vaarantamisesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta 15:een 100 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 1 500 markkaa. A velvoitetaan korvaamaan valtiolle sen varoista maksetut todistelukustannukset 376 markkaa.

B:tä vastaan esitetyt syyte liikenteen vaarantamisesta ja korvausvaatimukset hylätään.

Oikeusneuvos Paasikoski: Hyväksyn mietinnön.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

B:tä vastaan ajettu syyte liikenteen vaarantamisesta hylätään ja hänet vapautetaan kaikesta korvausvelvollisuudesta. Valtion varoista suoritetut todistelukustannukset jäävät valtion vahingoksi.

A:n osalta hovioikeuden tuomion lopputulos jää pysyväksi.