8.10.1996

Uudenkaupungin raastuvanoikeuden päätös 15.11.1993

Raastuvanoikeus lausui Suomen Säästöpankki - SSP Oy:n A:ta ja hänen velkansa vakuudeksi omavelkaisen takauksen antanutta henkilöä vastaan ajamasta kanteesta selvitetyksi, että pankki oli A:han nähden irtisanonut hänen pankilta saamansa 22 000 markan pääomamääräisen luoton sen hoitamattomuuden vuoksi 1.9.1993. Myös haasteen tiedoksianto 2.11.1993 oli käynyt irtisanomisilmoituksesta.

A oli katsonut irtisanomisen tehottomaksi, koska hänen osaltaan oli aloitettu velkajärjestely 30.7.1993 ja koska yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 13 §:n nojalla velkajärjestelyn alettua velalliseen ei saanut kohdistaa toimenpiteitä maksukiellon piiriin kuuluvan velan perimiseksi tai suorittamisen turvaamiseksi, jollainen toimenpide lain 13 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan oli myös velan irtisanominen maksuviivästyksen vuoksi. Perintäkiellon vastaiset toimet olivat tehottomia. Siksi A oli vaatinut irtisanomisen toteamista tehottomaksi sekä kanteen hylkäämistä.

Raastuvanoikeus totesi A:n sinänsä myöntäneen kanneperusteen ja -vaatimukset. Raastuvanoikeus katsoi velan irtisanomisen ja haasteen tiedoksiantamisen vastaajalle olleen välttämättömiä toimenpiteitä jutun vireille tulemiseksi ja myös omavelkaisen takaajan, jutun toisen vastaajan, maksuvelvollisuuden toteamiseksi sekä takaajan vastuun vanhentumisen estämiseksi. Tämän vuoksi ja kun yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 13 §:n 2 momentin nojalla velkojalla on oikeus panna vireille oikeudenkäynti täytäntöönpanoperusteen hankkimiseksi, raastuvanoikeus hylkäsi vaatimuksen velan irtisanomisen julistamisesta tehottomaksi.

Raastuvanoikeus velvoitti A:n yhteisvastuullisesti omavelkaisen takaajan kanssa suorittamaan Suomen Säästöpankki - SSP Oy:lle velkakirjan jäännöspääomaa 21 473 markkaa korkoineen ja kuluineen.

Turun hovioikeuden tuomio 14.3.1995

A valitti hovioikeuteen. Hän vaati irtisanomisen katsomista tehottomaksi ja kanteen hylkäämistä.

Hovioikeus ei muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä.

Perustelut

Kanteessa tarkoitettu saatava on 22.10.1993 siirtynyt Suomen Säästöpankki - SSP Oy:ltä Suomen Yhdyspankki Oy:lle, jonka nimi on 2.6.1995 muuttunut Merita Pankki Oy:ksi.

A on 20.11.1992 päivätyllä velkakirjalla saanut pankilta 22 000 markan pääomamääräisen luoton, jonka on sovittu erääntyvän lyhennyssitoumuksen mukaan. A:n velkajärjestely on alkanut 30.7.1993. Suomen Säästöpankki -SSP Oy on A:lle 23.8.1993 lähetetyllä kirjatulla kirjeellä irtisanonut velan maksun laiminlyöntien takia kokonaan maksettavaksi.

Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 13 §:n 1 momentin mukaan velalliseen ei saa velkajärjestelyn alettua kohdistaa toimenpiteitä maksukiellon piiriin kuuluvan velan perimiseksi tai sen suorittamisen turvaamiseksi eikä myöskään maksuviivästyksen seuraamuksia. Kiellon piiriin kuuluu lain 13 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan velan irtisanominen maksuviivästyksen vuoksi. Lain 13 §:n 2 momentin mukaan kiellon vastainen toimi on tehoton. Se, että yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 13 §:n 2 momentin mukaan kielto ei estä velkojaa panemasta vireille oikeudenkäyntiä oikeuden säilyttämiseksi tai täytäntöönpanoperusteen hankkimiseksi, ei anna velkojalle oikeutta irtisanoa velkaa kiellon vastaisesti. Suomen Säästöpankki - SSP Oy:n toimesta tapahtunut velan irtisanominen on siten tehoton.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio ja raastuvanoikeuden päätös A:ta koskevalta osalta kumotaan ja häneen kohdistettu kanne hylätään ennenaikaisena.