KKO:1996:114
- Asiasanat
- Yksityishenkilön velkajärjestely - Maksuohjelma
- Tapausvuosi
- 1996
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S 96/6 9
- Taltio
- 3646
- Esittelypäivä
Velalliset A, B, C ja D, jotka olivat yhteisvastuullisessa velkasuhteessa muusta kuin vakuusvelasta, olivat hakeneet velkajärjestelyä yhdessä. C:llä ja D:llä ei ollut varallisuutta eikä maksuvaraa. Velka oli jaettava taloudellisen aseman mukaisessa suhteessa vain A:n ja B:n kesken.
VJL 24 § 2 mom
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Käsittely Turun käräjäoikeudessa
A, B, C ja D, jotka olivat yhteisvastuullisessa velkasuhteessa tavallisista veloista, pyysivät yhdessä velkajärjestelyä. Velkajärjestelyt päätettiin aloittaa 8.12.1994. Maksuohjelmia käsiteltäessä Osuuspankkien Vakuusrahasto (jäljempänä Vakuusrahasto) ilmoitti, että sillä on velallisilta saatavia, joista nämä vastaavat yhteisvastuullisesti. Vakuusrahasto vaati, että velat tulee osittaa velallisten kesken yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 24 §:n 2 momentin mukaisesti velallisten taloudellisen aseman mukaisessa suhteessa. Koska C:llä ja D:llä ei ollut lainkaan varoja eikä maksuvaraa, velat oli ositettava siten, että veloista tulee A:n osalle 85 prosenttia ja B:n osalle 15 prosenttia. Vakuusrahasto lausui vielä, että mikäli C:lle ja D:lle syntyy tulevaisuudessa maksuvaraa, maksuohjelmaa tulee muuttaa kaikkien velallisten osalta. Vakuusrahasto on myös vaatinut A:n perusturvaan kuulumattomien hänen osaksi omistamiensa asunto-osakkeiden realisointia.
Turun käräjäoikeuden päätökset 15.5.1995
Käräjäoikeus totesi Vakuusrahaston vaatiman velkojen osittamisen osalta kunkin velallisen osalta erikseen antamissaan päätöksissä, että yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 24 §:n 2 momentin mukaan, kun kanssavelalliset, jotka ovat yhteisvastuullisessa velkasuhteessa tavallisesta velasta, ovat hakeneet velkajärjestelyä yhdessä, kunkin maksuohjelmassa otetaan huomioon se osa velasta, joka hänen osalleen tulee, kun velka jaetaan velallisten taloudellisen aseman mukaisessa suhteessa. Velallisen taloudellisella asemalla tarkoitetaan velallisen varojen ja maksuohjelmalla saatavan kertymän suhdetta velallisen velkoihin. Sanottu soveltuu myös tilanteisiin, kun velallinen ja takaaja ovat yhdessä hakeneet velkajärjestelyä.
Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 24 §:n 2 momentin pääperiaatteena on, että paremman taloudellisen aseman omaava kanssavelallinen saa yhteisvastuullisesta velasta osalleen suuremman osan ja heikomman aseman omaava pienemmän osan. Hallituksen esityksessä Eduskunnalle sanotuksi laiksi todetaan, että kunkin velallisen maksuohjelmassa huomioon otettavaa osuutta ei määrättäisi sen mukaan, miten velalliset keskinäisessä suhteessaan vastaavat velasta, vaan tavalla, joka turvaa velkojalle mahdollisimman suuren kokonaissuorituksen ja joka siten on sopusoinnussa yhteisvastuun perusperiaatteiden kanssa. Mikäli yhteisvastuullinen velka ositettaisiin kanssavelallisten pääluvun mukaan, menettäisi velan yhteisvastuullisuus kokonaan merkityksensä kanssavelallisten samanaikaisessa velkajärjestelyssä.
Lain mukaisessa velan osittamisessa kunkin velallisen taloudellinen asema kuvataan tunnusluvulla, jonka mukaisessa suhteessa velka jaetaan. Tunnusluku saadaan laskemalla velallisen varojen ja maksuvarasta saatavan kertymän suhde velkoihin. Laissa ei ole säännöstä sellaisten tapausten varalta, että jollakin tai joillakin kanssavelallisista ei ole lainkaan varallisuutta taikka heille ei lainkaan synny maksuvaraa, jolloin taloudellista asemaa kuvaavaa tunnuslukua ei voida laskea. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa C:lle ja D:lle ei maksuohjelmaehdotuksen mukaan tule kertymään lainkaan maksuvaraa. Heillä ei myöskään ole varallisuutta. A:n maksuvara on 2 652,63 markkaa ja B:n 478,39 markkaa. A on syntynyt vuonna 1938 ja B vuonna 1928. C on syntynyt vuonna 1950 ja valmistuu 20.12.1995 psykiatrian erikoissairaanhoitajaksi. Ilmoituksensa mukaan hän on ollut työelämässä yhteensä 13 vuotta. D on syntynyt vuonna 1960 ja on ammattikoulun käynyt sekä suorittanut teknillisessä oppilaitoksessa rakennusmestarin tutkinnon. Hän on ollut ilmoituksensa mukaan työelämässä yhteensä 12 vuotta ja vuodesta 1991 lukien työttömänä.
Käräjäoikeus katsoi, ottaen huomioon C:n ja D:n iän, koulutuksen, aikaisemman työkokemuksen, heidän työkykynsä ja muut olosuhteet, että on perusteltua olettaa, ettei heidän työttömyytensä ja tulojensa tämänhetkinen taso ole pysyvää. Heidän maksukykynsä voidaan sen vuoksi ennakoida kohtuullisessa ajassa paranevan niin, että heille jää maksuvaraa velkojensa maksuun. Tämän vuoksi olisi kohtuutonta, että velat, joista A, B, C ja D ovat vastuussa yhteisvastuullisesti, ositettaisiin vain tällä hetkellä maksuvaraa omaavien A:n ja B:n kesken, jolloin C ja D eivät joutuisi suorittamaan veloista osaakaan. Ositus vain A:n ja B:n kesken ei myöskään ole tässä tilanteessa velkojan edun mukaista. Edellä olevilla perusteilla käräjäoikeus katsoi, että kysymyksessä olevat velat tuli osittaa A:n, B:n, C:n ja D:n kesken pääluvun mukaisessa suhteessa.
Kanssavelallisille A:lle, B:lle, C:lle ja D:lle on kaikille myönnetty velkajärjestely ja he ovat hakeneet velkajärjestelyä yhdessä. Heidän maksuohjelmansa on velkojen osittamisella irrotettu keskinäisestä riippuvuudesta. C:n ja D:n taloudellisen aseman muuttuminen maksuohjelmien vahvistamisen jälkeen ei aiheuta muutosta A:n ja B:n maksuohjelmiin. Velan osittamista ei enää suoriteta uudelleen. Tämän vuoksi Vakuusrahaston vaatimus kaikkien kanssavelallisten maksuohjelmien muuttamisesta sen vuoksi, että C:lle tai D:lle syntyy tulevaisuudessa maksuvaraa, hylättiin.
A:n lopullisen maksuohjelmaehdotuksen mukaan hänen omistamiaan neljäsosia kahden eri huoneiston hallintaan oikeuttavista osakkeista ei tulla realisoimaan, koska A:n maksuvara riittää kaikkien velkojen maksuun viiden vuoden maksuohjelmalla. Selvittäjän ilmoituksen mukaan maksuohjelman aikaisen kertymän ja tavallisten velkojen yhteismäärän erotus on noin 5 000 markkaa, joka kattanee noin neljänneksen yhteisten velkojen velkajärjestelyn aloittamisen ja maksuohjelmaehdotuksen vahvistamisen välisen ajan koroista. Edellä olevan vuoksi käräjäoikeus määräsi, ettei A:n omistamia osuuksia edellä mainituista osakkeista realisoida velkajärjestelyn yhteydessä.
Turun hovioikeuden tuomiot 24.10.1995
Vakuusrahasto valitti hovioikeuteen ja toisti velkojen osittamista koskevan vaatimuksensa. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöksiä.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Vakuusrahastolle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan Vakuusrahasto toisti velkojen osittamista koskevan vaatimuksensa.
A antoi pyydetyn vastauksen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 27.9.1996
Käsittelyratkaisu
Korkein oikeus on ottanut asiat niiden keskinäisen yhteyden vuoksi yhdessä ratkaistavakseen.
Perustelut
Vakuusrahastolla on A:lta, B:ltä, C:ltä ja D:ltä kunkin maksuohjelmasta ilmenevät yhteensä 465 565,69 markan saatavat, joiden maksamisesta sanotut velalliset ovat vastuussa yhteisvastuullisesti. Vakuusrahasto on vaatinut velkojen jakamista yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 24 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla velallisten taloudellisen aseman mukaisessa suhteessa.
Lainkohtaa koskevien esitöiden (HE 183/92 s. 61) mukaan kunkin velallisen maksuohjelmassa huomioon otettavaa osuutta velasta ei määriteltäisi sen mukaan, miten velalliset keskinäisessä suhteessa vastaavat velasta, vaan tavalla, joka turvaa velkojalle mahdollisimman suuren kokonaissuorituksen ja joka siten on sopusoinnussa yhteisvastuun perusperiaatteiden kanssa. Laissa tarkoitetaan siten turvata velkojan etu, jonka mukaista on, että määriteltäessä velallisen osuutta velasta otetaan huomioon vain se kanssavelallinen, jolla on varoja ja maksuvaraa.
Taloudellisella asemalla tarkoitetaan puheena olevassa lainkohdassa velallisen varojen ja maksuohjelmalla saatavan kertymän suhdetta velallisen velkoihin. Tämä suhde lasketaan siten, että varojen ja maksuvarakertymän summa jaetaan velallisen veloilla. Laskutoimituksesta saatua lukua kutsutaan tunnusluvuksi.
Alemmat oikeudet ovat katsoneet, ettei velkojen jakamista voida tässä tapauksessa suorittaa edellä kerrotulla tavalla, koska C:n ja D:n varojen ja maksuvaran puutteen vuoksi tunnuslukua ei heidän kohdallaan voi laskea. Korkein oikeus toteaa, että varojen ja maksuvaran puute ei estä tunnusluvun laskemista vaan siinä tapauksessa tunnusluvuksi tulee 0. Tämä puolestaan johtaa lain tarkoituksen mukaisesti siihen, että Vakuusrahaston velat on jaettava yksinomaan A:n ja B:n kesken heille laskettavien tunnuslukujen osoittamassa suhteessa.
Koska velallisten maksuohjelmien sisältö tulee tämän vuoksi muuttumaan, asiat on palautettava Turun käräjäoikeuteen uusien maksuohjelmien laatimista ja vahvistamista varten. Turun hovioikeus on tuomioillaan jo palauttanut C:n ja D:n hakemukset asumiskustannuksista ottamansa kannan johdosta uusien maksuohjelmien laatimista varten. Maksuohjelmia uudelleen laadittaessa tullaan selvittämään myös, onko C:n ja D:n taloudellinen asema parantunut siinä määrin, että heille nyttemmin jää maksuvaraa velkojen suorittamiseen. Mikäli näin on, myös heille on jaettava tunnuslukunsa mukainen osuus Vakuusrahaston puheena olevista saatavista.
Päätöslauselma
Hovioikeuden tuomiot ja käräjäoikeuden päätökset kumotaan A:n, B:n, C:n ja D:n Vakuusrahastolle olevien 465 565,69 markan velkojen jakamisen osalta. Velkojen uudelleen jakamisesta ja siitä johtuvista muutoksista maksuohjelmiin aiheutuvia toimenpiteitä varten asiat palautetaan Turun käräjäoikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa ne välittömästi uudelleen käsiteltäväkseen. C:n ja D:n on noudatettava vahvistettuja maksuohjelmia, kunnes käräjäoikeus asiasta toisin määrää.
Asian on ratkaissut käräjätuomari Teppo Sarvilinna.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jousi, Åkerberg ja Perho. Esittelijä Anna-Liisa Aarnio-Helminen.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Lindholm, Tulenheimo-Takki ja Möller sekä ylimääräinen oikeusneuvos Kitunen. Esittelijä Anita Räty.