12.9.1996

Vaatimukset Rovaniemen kihlakunnanoikeudessa

Virallisen syyttäjän syytteeseen yhtyen B vaati A:n tuomitsemista rangaistukseen liikenteen vaarantamisesta sen johdosta, että tämä oli 23.8.1992 Rovaniemellä kääntyessään omistamallaan mopolla Asentopaikka nimiseltä kadulta vasemmalle Rekimatka nimiselle kadulle laiminlyönyt ryhmittyä välittömästi keskiviivan oikealle puolelle oikaisten risteyksessä, jolloin hänen kuljettamansa mopo ja Rekimatkaa risteykseen saapunut B:n kuljettama ja omistama henkilöauto olivat törmänneet toisiinsa ja vaurioituneet.

A vaati puolestaan B:lle rangaistusta yksin teoin tehdyistä liikenteen vaarantamisesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta sillä perusteella, että tämä oli kysymyksessä olevassa tilaisuudessa lähestyessään samanarvoisten katujen risteystä laiminlyönyt väistää ajosuuntaansa nähden oikealta lähestyvää A:n kuljettamaa mopoa seurauksin, että ajoneuvot olivat törmänneet yhteen ja vaurioituneet sekä A loukkaantunut alaraajoihinsa ja kasvoihinsa muun ohella siten, että hänen vasen reisiluunsa oli katkennut ja hänen yksi hampaansa lohjennut.

Vastaukset

A ja B kiistivät heihin kohdistetut rangaistusvaatimukset. A lausui, ettei hän muistanut tapahtumaa, mutta uskoi, ettei hän ollut risteyksessä oikaissut siten, että hän olisi käyttänyt vastaan tulevan ajorataa.

B puolestaan kertoi, että hän oli törmäyshetkellä ollut vielä mopon kulkusuunnasta katsoen risteyksen keskiviivan vasemmalla puolella.

Kihlakunnanoikeuden päätös 12.3.1993

Näyttö

Todistaja P.K., joka oli ollut paikalla tapahtuman sattuessa, oli kertonut, että törmäysjälki oli ollut mopon ajosuunnan kannalta katsottuna vasemmalla kaistalla, missä olivat sijainneet auton etupuolelta lentäneet sirpaleet. P.K. oli välittömästi törmäyksen jälkeen nähnyt mopoilijan makaavan maassa vasemmalla puolen ajokaistaa, missä oli ollut myös mopo. P.K. oli kertonut auton vauhdin olleen huomattavan hiljainen. Hän oli todennut törmäyksen osuneen auton etuosaan.

Todistaja P.L., jolle oli näytetty karttaa tapahtumapaikasta, oli ilmoittanut, että mopoilija oli maannut ja sirpaleet olivat sijainneet niillä tienoilla, mihin todistaja P.K. oli ne merkinnyt.

Todistaja J.K. oli kertonut, että kun hän oli tullut tapahtumapaikalle, eivät poika, mopo tai auto olleet enää olleet niissä paikoissa, joissa ne olivat välittömästi törmäyksen tapahduttua sijainneet. Sirpaleita oli ollut koko tien leveydeltä. J.K. oli kertonut osumakohdasta autossa samoin kuin todistaja P.K.

Todistaja A.K. oli kertonut, että sirpaleita oli ollut tiellä laajalti. Hänen tullessaan paikalle olivat A ja mopo olleet tiellä risteyksen keskivaiheilla.

Todistaja Y.K. oli tullut paikalle tapahtuman jälkeen. Todistaja oli kertonut, että oli havainnut tapahtumapaikalla jarrutusjäljet, jotka olivat alkaneet risteyksen keskiviivan oikealta puolelta päätyen B:n kuljettaman auton alle. Hän oli kertonut, että jäljet olivat olleet tuoreet. Hän ei ollut pystynyt kuitenkaan sanomaan varmasti, olivatko jäljet syntyneet tapahtumapäivänä.

Perustelut

Kihlakunnanoikeus lausui ottavansa näyttöä arvioidessaan huomioon sen, että todistajista ainoastaan P.K. oli ollut paikalla törmäyksen sattuessa. P.K:lla oli näin ollut paras mahdollisuus tarkkailla tilannetta sekä ennen tapahtumaa että tapahtumahetkellä kuin myös välittömästi sen jälkeen. Ottaen huomioon asiassa esitetty kokonaisuudessaan kihlakunnanoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli menetellyt syyttäjän syytteessä kerrotuin tavoin ja seurauksin.

A oli teon tehdessään ollut 15 vaan ei 18 vuotias.

B:hen kohdistetun syytteen osalta kihlakunnanoikeus totesi, ettei B:llä ollut ollut velvollisuutta varautua A:n sääntöjenvastaiseen menettelyyn. Tämän vuoksi ja kun B:n auton nopeuden oli selvitetty olleen niin alhainen, ettei onnettomuutta olisi tapahtunut, jos A olisi noudattanut liikennesääntöjä, kihlakunnanoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että B olisi syyllistynyt siihen, mistä A oli vaatinut hänelle rangaistusta.

Näillä perusteilla kihlakunnanoikeus hylkäsi A:n B:hen kohdistaman syytteen ja tieliikennelain 11 §:n 2 momentin, 12 §:n 2 momentin ja 98 §:n sekä rikoslain 3 luvun 2 §:n nojalla tuomitsi A:n nuorena henkilönä liikenteen vaarantamisesta 8:aan 20 markan päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 160 markkaa.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 17.1.1995

Hovioikeus, jonka ratkaistavaksi A oli valittamalla saattanut asian, ei muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä.

Perustelut

A ja B ovat kuljettamillaan ajoneuvoilla samanaikaisesti lähestyneet kysymyksessä olevaa risteystä siten, että A on mopollaan lähestynyt B:n henkilöauton ajosuuntaan katsottuna oikealta. B:n tarkoituksena on ollut jatkaa suoraan eteenpäin risteyksessä, kun taas A on aikonut kääntyä risteyksessä vasemmalle eli siis B:n ajosuuntaa vastaan. Tässä tilanteessa B on väistämisvelvollisuutta risteyksessä koskevan tieliikennelain 14 §:n 1 momentin pääsäännön mukaan ollut velvollinen väistämään häneen nähden risteystä oikealta lähestynyttä A:n mopoa. Väistämisvelvollisuudestaan huolimatta B on, tosin alhaisella nopeudella, ajanut risteykseen kykenemättä pysäyttämään autoaan ennen ajolinjaa, jota risteyksessä vasemmalle kääntymässä olleen A:n on tuolloin kääntymistä risteyksessä koskevien säännösten mukaan tullut noudattaa. Menettelemällä näin B on laiminlyönyt väistämisvelvollisuutensa ja siten osaltaan myötävaikuttanut ajoneuvojen risteysalueella tapahtuneeseen yhteentörmäykseen A:n syytteestä ilmenevin seurauksin. Tätä arviointia ei muuta se, että A on kääntyessään vasemmalle alempien oikeuksien hänen syykseen lukemalla tavalla lainmukaista ajolinjaa noudattamatta oikaissut risteyksessä ja täten omalta osaltaan aiheuttanut yhteentörmäyksen seurauksineen. B on näin ollen ottaen huomioon, että A:n vammat ovat olleet vähäistä suuremmat, syyllistynyt liikenteen vaarantamiseen ja ruumiinvamman tuottamukseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. B tuomitaan tieliikennelain 14 §:n 1 momentin ja 98 §:n ja rikoslain 21 luvun 10 §:n (491/69) nojalla liikenteen vaarantamisesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta yhteiseen sakkorangaistukseen, joka on viisitoista päiväsakkoa, kukin 20 markkaa eli yhteensä 300 markkaa.

Muilta osilta hovioikeuden tuomio jää voimaan.