KKO:1995:96
- Asiasanat
- Vahingonteko, Rikosvahingon korvaaminen
- Tapausvuosi
- 1995
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R 94/820
- Taltio
- 2223
- Esittelypäivä
Vrt. KKO:1944-II-162 KKO:1949-II-333
A oli vaatinut vahingontekoa ynnä muuta koskevassa jutussa B:ltä korvausta aiheutuneista vahingoista oikeudelle esittämänsä kirjallisen kustannusarvion perusteella. Koska kustannusarviossa tarkoitetut työt oli ilmoitettu tehdyiksi jo ennen alioikeuskäsittelyä, tuomittavaa vahingonkorvausta ei voitu perustaa kustannusarvioon.
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Vaatimukset Piikkiön kihlakunnanoikeudessa
Virallisen syyttäjän ja A:n vaatiessa B:lle rangaistusta muun ohella siitä, että B oli 1. - 7.6.1992 Kaarinassa katkaissut A:n omistaman asuinrakennuksen erään vesijohdon siten, että tekoaikana katkaistuna olleen veden tulon uudelleen kytkemisen jälkeen vesi oli valunut johdosta rakennuksen eristeisiin, sekä katkaissut rakennuksen erään sähköjohdon, A oli vaatinut B:n velvoittamista suorittamaan hänelle kihlakunnanoikeudelle esittämiensä kahden kustannusarvion perusteella vahingonkorvauksena katkaistuista sähköjohdoista ja puhelinjohdoista 1 806,50 markkaa sekä vesivahingosta johtuvasta lattian avauksesta, kuivatuksesta ja uudelleen umpeenlaitosta 4 820 markkaa.
Kihlakunnanoikeuden päätös 1.4.1993
Kihlakunnanoikeus, joka tuomitsi B:n sanotulta osin vahingonteosta, totesi, ettei A ollut esittänyt laskuja korjaustöistä, jotka A:n mukaan oli tehty jo vuoden 1992 puolella. Kihlakunnanoikeus katsoi, ettei ainoastaan esitettyihin kustannusarvioihin perustuvia vaatimuksia voitu hyväksyä, vaan että B oli niistä korvausvelvollinen vain siltä osin kuin hän oli ne myöntänyt tai oikeus piti niitä kohtuullisina. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus A:n esittämät korvausvaatimukset muilta osin hyläten velvoitti B:n suorittamaan A:lle korvauksena 2 metrin sähköjohdosta 27 sekä 2 tunnin työstä 352 eli yhteensä 379 markkaa.
Turun hovioikeuden tuomio 26.8.1994
A ja B valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus totesi, että A oli esittänyt vesivahingosta erään rakennusalan liikkeen antaman kustannusarvion, jossa korjauskustannusten määräksi todettiin 4 820 markkaa. Koska kustannusarvio, jonka luotettavuutta ei ollut aihetta epäillä, oli oikeuskäytännön mukaan riittävä selvitys siitä, että kyseisen suuruinen vahinko oli tapahtunut, A:lla oli oikeus saada korvausta vesivahingosta 4 820 markkaa. Hovioikeus totesi lisäksi, että A oli esittänyt erään sähköasennusliikkeen kustannusarvion sähköjohdon korjaustöistä. Arvioon oli sisältynyt myös puhelinjohtoon liittyvät korjaukset, joista A:lla ei ollut oikeutta saada korvausta. Kustannusarviossa vahingon määräksi oli todettu 1 806,50 markkaa. Hovioikeus arvioi, että puolet laskusta kohdistui sähköjohtojen korjaukseen. A:lla oli siten oikeus saada tältä osin korvausta 903,25 markkaa. Tämän vuoksi hovioikeus on, muuttaen kihlakunnanoikeuden päätöstä, velvoittanut B:n suorittamaan A:lle korvaukseksi sähköjohdosta 903,25 markkaa ja korvaukseksi vesivahingosta 4 820 markkaa 16 prosentin korkoineen 7.6.1992 lukien.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
B:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan B vaati, että hänen A:lle maksettavaksi tuomittu korvaus sähköjohdoista alennetaan 379 markkaan ja korvausvaatimukset muilta osin hylätään. A antoi häneltä pyydetyn vastauksen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 2.6.1995
Pääasiaratkaisu
Perustelut
Koska A on esittänyt vahingonkorvaukselle tuomittavaa viivästyskorkoa koskevan vaatimuksensa vasta hovioikeudessa, hovioikeuden olisi oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 2 §:n 2 momentin (L 12.8.1960/362) nojalla tullut jättää se tutkimatta.
Korkein oikeus toteaa, etteivät A:n kihlakunnanoikeudessa esittämät vesivahinkojen ja sähköjohdon korjaustöitä koskevat kirjalliset kustannusarviot ole olleet oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 11 §:n 1 momentissa tarkoitettuja oikeudenkäynnin varalta annettuja yksityisluontoisia kertomuksia ja ettei niiden käyttämiselle jutussa todisteena niin ollen ole ollut estettä.
B on kiistänyt, että kysymyksessä olevan vesijohdon katkaisemisesta olisi aiheutunut A:n väittämiä vahinkoja. A ei ole näyttänyt toteen väitettään vahingon syntymisestä.
A on jutun alioikeuskäsittelyssä antanut ymmärtää, että sähköasennusliike oli jo suorittanut kustannusarviossaan tarkoittamansa työt. Sen vuoksi tältä osin tuomittavaa vahingonkorvausta ei enää voida perustaa pelkkään kustannusarvioon, vaan A:n velvollisuutena on ollut esittää selvitys vahingon todellisesta määrästä. Tätä A ei kuitenkaan ole tehnyt. Sen vuoksi ja kun asiassa ei ole edellytyksiä arvioida vahinkoa oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:n nojalla, Korkein oikeus katsoo jääneen näyttämättä, että A:lle olisi tältä osin aiheutunut vahinkoa yli kihlakunnanoikeuden tuomitseman määrän.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden lausunto vahingonkorvaukselle tuomitusta viivästyskorosta poistetaan ja juttu jätetään tuomittavan vahingonkorvauksen osalta kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Veso, Leinonen ja Ahnger. Esittelijä Salla-Maaret Keränen.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Haarmann, Taipale, Raulos ja Tulokas. Esittelijä Kari Vesanen.