26.4.1995

Kanne Jyväskylän raastuvanoikeudessa

A kertoi Keski-Suomen Osuuspankkia ja B:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että hän oli 7.12.1987 vahvistetulla kauppakirjalla ostanut X:ltä Laukaan kunnan Lievestuoreen kylässä olevan Koivikon tilan RN:o 13:42. Kauppa oli tehty silloisen Lievestuoreen Osuuspankin konttorissa ja kauppakirjan oli laatinut ja kaupan vahvistanut pankin johtajana toiminut B. Lievestuoreen Osuuspankki oli sittemmin sulautunut osaksi Keski-Suomen Osuuspankkia. A oli maksanut koko kauppahinnan 200 000 markkaa sekillä kaupantekotilaisuudessa.

Kaupan jälkeen A oli joutunut maksamaan tilaan edellisen omistajan aikana vahvistetun kiinnityksen perusteella valtion asunto- ja lisälainaa yhteensä 62 974,20 markkaa. Jyväskylän raastuvanoikeus oli yksipuolisella tuomiollaan 28.8.1990 velvoittanut X:n maksamaan hänelle muun muassa sanotun määrän korkoineen. X:ään kohdistettu ulosmittausyritys oli osoittautunut kuitenkin tuloksettomaksi.

B, jolta A oli pankin laina-asiakkaana pyytänyt asiantuntija-apua kaupanteossa, oli kauppakirjan laatijana ja kaupanvahvistajana vastoin todellista tilannetta merkinnyt kauppakirjaan, että kiinteistöön ei kohdistunut muita rasitteita kuin A:n kaupanteon yhteydessä haltuunsa saamat 120 000 markan pääomamääräiset kiinnitykset. B oli edellä kerrotussa asemassaan syyllistynyt vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:ssä tarkoitettuun virheeseen tai laiminlyöntiin, koska hän ei ollut joko merkinnyt kiinnitysten todellista tilaa tai ilmoittanut A:lle siitä riskistä, joka liittyi koko kauppahinnan maksamiseen kaupantekotilaisuudessa. A:lle aiheutunut vahinko oli syntynyt B:n virheellisestä menettelystä ja laiminlyönnistä.

Pankki oli vastuussa vahingosta B:n työnantajana ja myös sillä perusteella, että A:n pankille antamaa toimeksiantotehtävää ei ollut suoritettu asianmukaisesti.

Tämän vuoksi A vaati, että pankki oli B:n työnantajana velvoitettava korvaamaan työntekijänsä virheellään aiheuttama vahinko 62 974,20 markkaa 16 prosentin korkoineen 14.11.1991 lukien.

B oli vahingonkorvauslain 4 §:n 1 momentin nojalla velvoitettava kohtuulliseksi katsottavalla määrällä osallistumaan vahingon korvaamiseen siltä osin, kuin sitä ei saada pankilta.

Vastaus

Pankki ja B vaativat kannetta hylättäväksi.

B:tä oli pyydetty ainoastaan laatimaan kauppakir- ja ja vahvistamaan kauppa. Kaupantekotilaisuudessa läsnäolleet olivat tulleet tietämään, että tilaa oli jäänyt rasittamaan valtion asunto- ja lisälaina, jonka myyjä oli luvannut maksaa. A oli hyväksynyt tämän.

Kauppakirjaan oli merkitty ainoastaan myyjän vakuutus siitä, ettei tilaan ollut muita rasitteita, joten ilmoitus ei ollut ollut totuudenvastainen.

Vahinko oli syntynyt siitä, että ostaja ei ollut hoitanut kiinnitettyjä luottoja lupauksensa mukaisesti. Tähän seikkaan pankki ja B eivät olleet voineet vaikuttaa.

Raastuvanoikeuden päätös 11.6.1993

Raastuvanoikeus katsoi todistajana kuullun Y:n kertomuksen osoittavan, että kaupanteon yhteydessä kaikille osapuolille oli selvinnyt se, että myytyä tilaa rasitti nyt puheena oleva kiinnitys. Sen tarkoittamat velat myyjä oli luvannut hoitaa niin, että ne eivät siirtyisi ostajalle. Tähän nähden kauppakirjaan tehtyä merkintää: "Myyjä vakuuttaa, ettei tilaan ole muita rasitteita", ei ollut pidettävä totuudenvastaisena.

Kirjallisina todisteina esitetyt Keski-Suomen Osuuspankille lähetetty kirje 9.9.1992 ja 100 markan maksua osoittava kuitti 7.12.1987, jossa saajana oli Lievestuoreen Osuuspankki ja maksun aiheena kauppakirjan laadinta, osoittivat, että B oli kaupanteon yhteydessä ollut ainoastaan kauppakirjan laatijana ja kaupanvahvistajana. B:n ja A:n välillä ei näin ollut vallinnut sellaista toimeksiantosuhdetta, joka olisi edellyttänyt ensiksimainitulta kanteen perusteluissa mainittua positiivista toimimisvelvollisuutta.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus hylkäsi kanteen.

Vaasan hovioikeuden tuomio 22.11.1993

A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä.

Perustelut

A, joka on saanut osuuspankista lainaa kiinteistön ostamista varten, on pyytänyt pankilta sen asiakkaana asiantuntija-apua kauppakirjan laatimista varten. B on pankin edustajana 7.12.1987 laatinut kauppakirjan pankissa notariaattitoimintaan kuuluvana toimenpiteenä A:n ja kiinteistön myyjän pankille suorittamaa korvausta vastaan. Pankin ja A:n välillä on siten ollut toimeksiantosopimus, joka on koskenut kyseisen kauppakirjan laatimista.

Kauppakirjaa laadittaessa osuuspankissa ovat olleet läsnä A, myyjä sekä B ja myyjän pankin edustaja, viimeksi mainittu siitä syystä, että kiinteistöön kiinnitetyt velkakirjat olivat panttina myyjän velasta tuossa pankissa. Tuon pankin edustajan tarkoitus on ollut valvoa, että myyjän velka hänen pankilleen tulisi maksetuksi kauppahinnasta. A:n maksettua kauppahinnan myyjä ja hänen pankkinsa edustaja ovatkin siirtyneet tuohon pankkiin hoitamaan sanotut myyjän velat.

Kauppakirjaa laadittaessa on todettu, että rasitustodistuksen mukaan kiinteistöä rasittivat myös valtion asuntolaina ja lisälaina. Tällöin on sovittu, että myyjä maksaisi nämäkin lainat. Lainoja ei kuitenkaan ollut kaupantekotilaisuudessa maksettu eikä niiden maksamista ollut millään tavalla varmistettu. B:n on täytynyt ymmärtää tällaisen seikan vaikuttavan kaupasta päättämiseen tai ainakin kauppahinnan maksamista koskeviin ehtoihin. Tästä tietoisena B on kirjoittanut kauppakirjaan myyjän vakuuttavan, että kaupan yhteydessä ostajalle luovutettujen kiinnitettyjen haltijavelkakirjojen lisäksi tilaan ei ollut muita rasitteita.

Tämän ehdon vuoksi A ei maallikkona ole osannut kiinnittää huomiota siihen, että kiinteistön vapautuminen sitä rasittavasta velasta jäi yksinomaan myyjän toimenpiteiden varaan. Hän itse on kauppakirjan ehtojen mukaisesti maksanut koko kauppahinnan välittömästi. B:n on täytynyt ymmärtää A:n tehneen tämän siinä käsityksessä, että hän puolestaan saa kauppakirjan ehtojen mukaisesti kaikista rasitteista vapaan ja siis velattoman kiinteistön.

Sen vuoksi B:n olisi näissä olosuhteissa A:n lainapankin edustajana ja hoitaessaan A:n pankille antamaa toimeksiantoa tullut nimenomaisesti ilmoittaa A:lle, että tosiasiassa valtion lainat jäivät vielä rasittamaan kiinteistöä, ja kiinnittää A:n huomiota siihen, että myyjän vakuutus ei riittänyt takaamaan sitä, ettei vastuu lainoista siirtyisi kiinteistön mukana ostajalle, eikä sen vuoksi turvannut ostajan oikeuksia. B on siten laiminlyönyt antaa A:lle riittävät tiedot kauppaehtojen merkityksen ymmärtämistä ja harkitsemista varten. Kun myyjä on jättänyt lainat maksamatta ja A on 5.3.1990 joutunut ne maksamaan, B:n laiminlyönnistä neuvoa A:ta ja siten valvoa toimeksiannon yhteydessä pankin asiakkaan etua on aiheutunut A:lle 62 974 markan 20 pennin suuruinen vahinko, josta pankki on vastuussa.

B ei ole ollut toimeksisaajana, vaan on laatinut kauppakirjan pankin edustajana. Hän ei ole sopimuksen perusteella vastuussa A:lle työnantajansa saaman toimeksiannon virheellisestä täyttämisestä aiheutuneesta vahingosta. Koska B:n virhe on tapahtunut vain pankin sopimusvelvoitteen täyttämisessä, hän ei ole korvausvastuussa A:lle myöskään vahingonkorvauslain nojalla. Hän ei siten ole velvollinen maksamaan vahingonkorvausta A:lle.

A ei ole kanteessaan vedonnut perusteeseen, jolla pankki olisi velvollinen suorittamaan viivästyskorkoa aikaisemmasta ajankohdasta kuin siitä päivästä, jona haaste tässä asiassa on annettu pankille tiedoksi.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio ja raastuvanoikeuden päätös kumotaan Keski-Suomen Osuuspankkia koskevalta osalta. Pankki velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi 62 974,20 markkaa 16 prosentin korkoineen 8.12.1992 lukien.

B:n osalta hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.