19.1.1995

Syyte Helsingin raastuvanoikeudessa

Virallinen syyttäjä kertoi A:ta vastaan ajamassaan syytteessä muun muassa seuraavaa:

A oli 20.11.1984 Vantaan kautta lentoteitse vienyt maasta Thaimaahan 17 100 ajopanossarjaa 60 mm KRH-kranaatteihin ja 1 800 ajopanossarjaa 81 mm KRH-kranaatteihin sekä 200 kappaletta lisäpanoksia, jotka sisälsivät räjähdysainetta yhteensä noin 456 kiloa, vaikka niiden kuljettaminen lentokoneessa oli ollut kiellettyä. A oli myös tahallaan antanut kuljetusasiakirjoissa ja pakkausmerkinnöissä vääriä tietoja. Ajopanossarjat oli merkitty rahtiluetteloon sanalla "Cartridges" eli patruunoita.

Tämän vuoksi virallinen syyttäjä ilmailulain 49 §:n 2 momentin ja ilmailuasetuksen 108 §:n sekä ilmailuhallituksen vaarallisten aineiden ilmakuljetuksesta 10.1.1984 antaman ilmailumääräyksen OPS M1-18 nojalla vaati, että A tuomitaan rangaistukseen ilmaliikennerikoksesta.

Helsingin raastuvanoikeuden päätös 3.6.1991

Kuultuaan A:ta syytteestä raastuvanoikeus lausui päätöksessään seuraavaa:

Ilmailulain 49 §:n 2 momentin mukaan ilmailuhallitus saattoi yleisistä järjestys- ja turvallisuussyistä kieltää myös muun tavaran kuin sotatarvikkeiden kuljetuksen ilma-aluksessa ja antaa siitä tarkempia määräyksiä. Ilmailuasetuksen 108 §:ssä valtuutettiin ilmailuhallitus antamaan tarkempia määräyksiä mainitunlaisen tavaran kuljettamisesta ilma-aluksessa. Ilmailumääräys OPS M1-18, "Vaarallisten aineiden ilmakuljetus", joka oli annettu 10.1.1984, oli tullut voimaan 1.8.1984 ilmailuhallituksen päätöksellä.

Raastuvanoikeus totesi, että ilmailumääräyksessä OPS M1-18 oli viitattu Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) Annex 18:n normeihin ja suosituksiin sekä määrätty, että vaarallisten aineiden ilmakuljetuksissa oli noudatettava mainitun järjestön julkaisemaa vaarallisten aineiden kuljetussäännöstöä. Mainittua kuljetussäännöstöä ei syytteessä tarkoitettuna aikana kuitenkaan ollut käännetty suomeksi tai ruotsiksi. Ilmailumääräys ja sen sisältö oli ilmailuviranomaisten toimesta saatettu sangen suppean ryhmän kuten lentoyhtiöiden sekä erilaisten ilmailualan yhdistysten tietoon.

Raastuvanoikeus katsoi, ettei syytekirjelmässä mainitun ilmailumääräyksen voimaan saattaminen ollut tapahtunut siinä järjestyksessä, että sillä olisi, edes suomenkielisenäkään, rikosasiassa oikeudellisesti velvoittavaa merkitystä.

Tämän vuoksi ja koska muitakaan määräyksiä ei esitetyn selvityksen mukaan oltu annettu, raastuvanoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että A olisi syyllistynyt hänen viakseen väitettyyn ilmaliikennerikokseen.

Helsingin hovioikeuden päätös 29.6.1993

Hovioikeus, jossa virallinen syyttäjä haki muutosta, ei muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä.

Perustelut

Ilmailulain 49 §:n 2 momentin mukaan ilmailuhallitus voi yleisistä järjestys- ja turvallisuussyistä kieltää tavaran kuljetuksen ilma-aluksessa ja antaa siitä tarkempia määräyksiä. Ilmailuasetuksen 108 §:n mukaan ilmailuhallituksella on oikeus antaa tarkemmat määräykset siitä, millä ehdoilla ilma-aluksessa saadaan kuljettaa tavaraa, joka aikaansaa tulipalon tai räjähdyksen vaaran tai terveydellistä haittaa, vaikuttaa ilma-aluksen mittareihin tai radiolaitteisiin, erittää kaasua, aiheuttaa radioaktiivista säteilyä tai joka muutoin vaikuttaa haitallisesti alukseen, sen miehistöön tai matkustajiin tahi jota muusta syystä on pidettävä haitallisena turvallisuudelle tai yleistä järjestystä häiritsevänä ilma-aluksessa. Ilmailulain 68 §:n nojalla se, joka rikkoo tuota lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä on tuomittava rangaistukseen ilmaliikennerikoksesta.

Ilmailuhallitus on ilmailulain 49 §:n 2 momentin ja ilmailuasetuksen 108 §:n nojalla, viitaten kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) Annex 18 normeihin ja suosituksiin, 10.1.1984 päätöksellään nro 2905/01/84 antanut ilmailumääräyksen OPS M1-18. Ilmailumääräyksen 2 kohdassa on määräyksen soveltamisesta todettu, että vaarallisten aineiden ilmakuljetuksissa on noudatettava kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) julkaisemaa vaarallisten aineiden kuljetussäännöstöä Doc 9284-AN/905, Technical Instructions for the Safe Transport of Dangerous Goods by Air (ICAO-TI) sekä kiinnitetty huomiota siihen, että ilmailumääräyksen noudattaminen edellyttää ICAO-TI:n kulloinkin voimassaolevan painoksen käyttämistä. Vielä on ilmoitettu, että kirjaa voidaan tilata osoitteesta: K.O. Storck & Co. Verlag und Druckerei GmbH, Stahltwiete, 7, 2 Hamburg 50, BRD.

Rikosoikeudessa noudatettava laillisuusperiaate edellyttää, että avoimessa säännöksessä rangaistavaksi tarkoitettu menettely ilmenee tyhjentävästi asianomaisen viranomaisen antamasta, kansalaisten saatavissa olevasta oikeussäännöksestä tai yleismääräyksestä. Tämä merkitsee sitä, että ilmaliikennerikoksena voidaan pitää vain ilmailulain tai -asetuksen taikka ilmailuhallituksen sille annetun valtuuden nojalla antamien määräysten rikkomista. Mainitunlaisen kuljetussäännöstön määräysten rikkomisesta voitaisiin tuomita rangaistus vain, jos ilmailuhallitus olisi nimenomaisesti määrännyt, että tiettyä kuljetussäännöstöä on noudatettava Suomessa, ja säännöstö olisi asianmukaisesti julkaistu. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että syytteessä tarkoitetun menettelyn rangaistavuutta ei voida perustaa niihin kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) vaarallisten aineiden kuljetussäännöstön määräyksiin, joita ilmailuhallitus ei ole nimenomaisesti määrännyt noudatettavaksi ilmailumääräyksessä OPS M1-18 tai muulla tavoin.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.