1.3.1995

Kannonkosken Osuuspankin kanne Vaasan raastuvanoikeudessa

Kannonkosken Osuuspankki lausui Oy C.J. Hartman Ab:lle 26.3.1992 tiedoksiannetun haasteen nojalla, että pankilla oli 18.1.1991 konkurssiin asetetulta Kannonkosken Ovituote Oy:ltä saatavaa 348 412,50 markkaa 16 prosentin korkoineen 15.2.1991 lukien ja että saatava oli tuomittu pankille maksettavaksi Kannonkosken Ovituote Oy:n konkurssituomiossa 26.6.1991. Saatavien vakuudeksi Kannonkosken Ovituote Oy oli pantannut viisi 27.7.1987 tunnustamaansa, n:oilla 1-5 merkittyä haltijavelkakirjaa, joiden velkakirjojen, kunkin 100 000 markkaa, pääoman, 16 prosentin vuotuisen koron ja 2 500 markan määräisten perimiskulujen maksamisen vakuudeksi oli 30.7.1987 vahvistettu yrityskiinnitys Kannonkosken Ovituote Oy:n kiinnityskelpoiseen irtaimeen omaisuuteen. Kannonkosken Ovituote Oy oli 2.8.1990 tehdyllä kaupalla myynyt Oy C.J. Hartman Ab:lle koneensa 500 000 markan kauppahinnasta. Huomioon ottaen kaupan kohteena olevan omaisuuden laadun ja määrän kaupan ei voitu katsoa kuuluvan myyjän normaaliin liiketoimintaan, mistä seikasta Oy C.J. Hartman Ab:n oli täytynyt olla tietoinen. Kauppa oli näin ollen loukannut yrityskiinnityksen haltijan oikeutta.

Yrityskiinnityslain 9 §:n (634/84) säännökset antoivat yrityskiinnityksen haltijalle suojaa, jota tämä ei voinut menettää velallisen joutuessa konkurssiin. Kannonkosken Ovituote Oy:n pesäluettelon mukaan koneet ja laitteet oli ostettu osamaksusopimuksin Oy C.J. Hartman Ab:lta takaisin ja ne oli arvioitu 459 000 markan arvoisiksi. Konkurssipesän osamaksuveloista Oy C.J. Hartman Ab:lle 18.1.1991 laaditussa inventaariluettelossa koneet ja laitteet oli arvioitu samaan arvoon.

Esittämänsä perusteella pankki vaati Oy C.J. Hartman Ab:n velvoittamista yrityskiinnityksen kohteena olevan omaisuuden arvosta suorittamaan pankille sen edellä mainittu saatava korkoineen tai mikäli omaisuus ei enää ollut Oy C.J. Hartman Ab:n hallussa, suorittamaan korvauksena saman määrän samoine korkoineen.

Kannonkosken Ovituote Oy:n konkurssipesän vaatimukset

Oikeuteen saapuville tullut Kannonkosken Ovituote Oy:n konkurssipesä ilmoittautui oikeuskäsittelyssä pääväliintulijaksi oikeudenkäymiskaaren 18 luvun 2 §:n nojalla. Tämän sekä Oy C.J. Hartman Ab:lle sittemmin tiedoksi annetun haasteen nojalla konkurssipesä lausui, että Kannonkosken Ovituote Oy:n konkurssi oli alkanut sen omasta hakemuksesta 18.1.1991. Konkurssin sekä sen aiheuttaman yleisseuraannon nojalla omaisuuteen kohdistuvat vaateet oli oikeutettu esittämään pankin sijasta vain konkurssipesä.

Kanteessa tarkoitetut koneet Kannonkosken Ovituote Oy oli myynyt Oy C.J. Hartman Ab:lle elokuun alussa 1990. Oy C.J. Hartman Ab oli myynyt koneet saman tien takaisin Kannonkosken Ovituote Oy:lle osamaksusopimuksin ja kaupannut osamaksusopimuksen edelleen rahoitusyhtiölle. Kaupalle ei ollut hankittu yrityskiinnityksen haltijan suostumusta. Näin ollen oli menetelty vastoin lakia. Myyjän mentyä kaupan jälkeen konkurssiin oli yrityskiinnityslain nojalla ostajalta saatava taloudellinen etuus määrättävä konkurssipesälle, koska yrityskiinnitys tuotti konkurssissa vain etuoikeuden saada suoritus muiden samaan etuoikeusryhmään kuuluvien kanssa kiinnityksen alaisesta omaisuudesta. Muussa tapauksessa konkurssipesän yksittäinen velkoja saisi yrityskiinnityksen perusteella konkurssissa niin sanotun separatistin aseman, mikä olisi vastoin etuoikeusjärjestystä. Koska yrityskiinnityksen haltijan edun loukkaus tapahtui vain jako-osuuden saamatta jäämisenä konkurssissa, omaisuus tai sen arvo oli palautettava konkurssipesälle, josta loukattu kiinnityksen haltija sitten saisi jako-osuuden. Mikäli yrityskiinnityksen haltija saisi pankin kanteessa vaaditulla tavalla suorituksen saatavistaan, se saisi yrityskiinnitetyn omaisuuden myyjän konkurssivelkojiin nähden perusteetonta etua siltä osin kuin suoritus ylittäisi konkurssissa yrityskiinnityksen tuottaman etuoikeuden edellyttämän jako-osuuden. Pankin vaatima lopputulos merkitsisi, että se todellisuudessa saisi saatavalleen suorituksen konkurssivelallisen omaisuudesta epätavallisin maksuvälinein.

Sen vuoksi konkurssipesä vaati Oy C.J. Hartman Ab:n velvoittamista pankin kanteessa esitetyillä perusteilla ja tavalla suorittamaan konkurssipesälle 348 412 markkaa korkoineen taikka palauttamaan luovutuksen kohde konkurssipesään tai korvaamaan arvo omistusoikeuden siirtymisestä lukien laskettavine korkoineen.

Oy C.J. Hartman Ab:n vastaus

Oy C.J. Hartman Ab esitti, ettei pankilla ollut oikeutta ajaa kannetta separatistina vaan vaatimukset olisi tullut tehdä takaisinsaantikanteena konkurssipesän taholta. Aineellinen ja prosessuaalinen aika takaisinsaantikanteen nostamiselle oli kuitenkin kulunut umpeen.

Konkurssipesällä ei ollut väliintulo-oikeutta, eikä se voinut vaatia mitään takaisinsaantikanteena.

Konekauppa ei ole tapahtunut Oy C.J. Hartman Ab:n hyödyksi, vaan se oli osa Kannonkosken Ovituote Oy:n rahoitusjärjestelystä. Oy C.J. Hartman Ab vaati sen vuoksi, että pankin kanne hylätään ja että konkurssipesän kanne jätetään tutkimatta.

Pankin vastaus konkurssipesän vaatimuksiin

Pankki ei vastustanut konkurssipesän väliintuloa, mutta vaati, että sen vaatimukset hylätään, koska takaisinsaantiaika oli kulunut umpeen.

Vaasan raastuvanoikeuden päätös 15.6.1992

Raastuvanoikeus katsoi selvitetyksi, että Oy C.J. Hartman Ab oli 2.8.1990 500 000 markan kauppahinnasta ilman kiinnityksen haltijan suostumusta ostanut Kannonkosken Ovituote Oy:ltä suurimman osan sen konekannasta eli omaisuutta, jota ei ollut luettava elinkeinotoiminnan säännölliseen tavaranvaihtoon tai omaisuuden tarpeelliseen uusimiseen. Pankin oli katsottava kanteellaan kaupan johdosta vaatineen Oy C.J. Hartman Ab:lta vahingonkorvauksena Kannonkosken Ovituote Oy:n konkurssissa valvomansa ja sille konkurssituomiossa etuoikeusasetuksen 4 a §:n 3 momentin (639/84) mukaisine etuoikeuksineen tuomitun 348 412,50 markkaa 16 prosentin korkoineen 15.2.1991 lukien. Konkurssipesä oli pääväliintulijana vaatinut, että etuus eli vahingonkorvaus olisi tuomittava sille.

Edelleen raastuvanoikeus katsoi selvitetyksi, että Oy C.J. Hartman Ab oli menettelyllään aiheuttanut pankille kiinnityksen haltijana mainitun suuruisen vahingon, jota pankki ei kuitenkaan enää Kannonkosken Ovituote Oy:n konkurssin alettua 18.1.1991 voinut itse vaatia, vaan oikeus vahingonkorvaukseen Kannonkosken Ovituote Oy:n omaisuuden myynnistä oli siirtynyt konkurssipesälle, huomioon ottaen, että konkurssituomiossa oli pankkiin nähden paremmalla etuoikeudella tuomittu maksettaviksi konkurssipesän kaikista varoista palkkaturvasaatava korkoineen ja samoin kaikista varoista verosaatavia viivästysseuraamuksineen pankin kanssa kilpailevalla etuoikeudella ja siten myös kiinnityksen kohteena olevasta, kaupalla myydystä omaisuudesta tai sen arvosta.

Pankilla olisi ollut oikeus kolmessa kuukaudessa kaupasta tiedon saatuaan hakea maksu saatavastaan ennen konkurssin alkua. Sen vuoksi ja samalla kun pankin kanne jätettiin tutkittavaksi ottamatta, raastuvanoikeus velvoitti Oy C.J. Hartman Ab:n suorittamaan konkurssipesälle vahingonkorvauksena kaupan johdosta kanteessa vaaditut 348 412,50 markkaa 16 prosentin korkoineen 15.2.1991 lukien.

Vaasan hovioikeuden tuomio 1.2.1993

Oy C.J. Hartman Ab ja pankki valittivat hovioikeuteen. Oy C.J. Hartman Ab vaati, että raastuvanoikeuden päätös kumotaan ja konkurssipesän kanne jätetään tutkimatta tai hylätään. Pankki vaati, että raastuvanoikeuden päätös kumotaan ja että sen kanne hyväksytään siten, että Oy C.J. Hartman Ab:n suoritettavan pääoman määrä on 348 412 markkaa.

Hovioikeus lausui ratkaisunsa perusteluksi, että Kannonkosken Ovituote Oy oli 2.8.1990 myynyt pääosan yrityskiinnityksen kohteena olleesta käyttöomaisuudestaan Oy C.J. Hartman Ab:lle 500 000 markan kauppahinnasta. Oy C.J. Hartman Ab oli välittömästi myynyt saman omaisuuden takaisin Kannonkosken Ovituote Oy:lle osamaksusopimuksella. Näissä olosuhteissa luovutus ei ollut ollut elinkeinotoimintaan kuuluvaa säännöllistä tavaranvaihtoa, omaisuuden tarpeellista uusimista eikä muuta normaalia liiketoimintaa. Myydyn omaisuuden laadun ja yhtiöitten välisten liiketoimien luonteen perusteella voitiin päätellä, että Oy C.J. Hartman Ab ei ollut ollut vilpittömässä mielessä ostaessaan mainitun omaisuuden. Sen vuoksi yrityskiinnityksen tuottama panttioikeus luovutettuun omaisuuteen ei ollut lakannut, vaan pankin oikeus saada suoritus saatavalleen yrityskiinnityksen alaisesta omaisuudesta oli luovutuksesta huolimatta pysynyt voimassa. Toisin kuin raastuvanoikeuden päätöksen perusteluissa oli mainittu, pankin oikeus hakea maksua saatavalleen luovutetusta omaisuudesta ei ollut sidottu kolmen kuukauden määräaikaan.

Esitetyn selvityksen mukaan Oy C.J. Hartman Ab oli myynyt puheena olevan omaisuuden Kannonkosken Ovituote Oy:lle osamaksusopimuksin. Kun omaisuuden näin ollen omisti Oy C.J. Hartman Ab, se ei kuulunut konkurssipesään. Konkurssipesä ei ollut väittänytkään, että oikeustoimi olisi peräytettävissä eikä se ollut kanteessaan vedonnut konkurssisäännön takaisinsaantiperusteisiin eikä ollut pannut kannettaan vireille takaisinsaantikanteelle säädetyssä määräajassa. Konkurssipesä ei ollut esittänyt perustetta, jonka nojalla pankin oikeus olisi Kannonkosken Ovituote Oy:n konkurssin johdosta siirtynyt konkurssipesälle tai muutakaan perustetta, jonka nojalla sillä olisi oikeus vaatia suoritusta tai korvausta Oy C.J. Hartman Ab:ltä.

Pankki voi näissä olosuhteissa toteuttaa oikeutensa konkurssista riippumatta eikä se tällöin saanut konkurssipesän väittämää perusteetonta etua muiden konkurssivelkojien kustannuksella. Luovutetun yrityskiinnityksen alaisen omaisuuden arvoksi hovioikeus katsoi Kannonkosken Ovituote Oy:n ja Oy C.J. Hartman Ab:n välisen sopimuksen perusteella 500 000 markkaa.

Hovioikeus kumosi sen vuoksi raastuvanoikeuden päätöksen ja hylkäsi Kannonkosken Ovituote Oy:n konkurssipesän kanteen.

Oy C.J. Hartman Ab velvoitettiin suorittamaan Kannonkosken Ovituote Oy:n sille luovuttamasta yrityskiinnityksen alaisesta omaisuudesta Kannonkosken Osuuspankille 348 412 markkaa 16 prosentin korkoineen 15.2.1991 lukien, tai jos omaisuus ei ole enää Oy C.J. Hartman Ab:n hallussa, korvauksena sama määrä samoine korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 1.3.1995