20.2.1995

Kanne Kuopion raastuvanoikeudessa

B kertoi Säästöpankkien Keskus-OsakePankille 15.7.1993, Monivuokraus Kommandiittiyhtiön konkurssipesälle 2.8.1993 ja Kuopion läänin työvoimapiirin toimistolle valtion edustajana 1.7.1993 tiedoksi annetun haasteen nojalla, että hän oli toiminut yhtiön Loviisan konttorin konttorinhoitajana sen aloitettua toimintansa 8.10.1990. B:n työajaksi oli lähtökohtaisesti sovittu 7,5 tuntia päivässä, mihin työaikaan oli sisältynyt puolen tunnin ruokatauko. Konttorissa oli aluksi ollut B:n lisäksi toinen työntekijä, mutta henkilökunnan vähennyksen johdosta B oli 9.4.1991 alkaen ollut konttorin ainoa työntekijä. Konttorin aukioloaika oli ollut 9.4. - 31.12.1991 kello 7 -16.30, joten B:n työajaksi oli muodostunut 8 tuntia 30 minuuttia päivässä. B oli siten tehnyt päivittäin puoli tuntia sekä lisä- että ylityötä eli mainitulta ajalta lisä- ja ylityötä kumpaakin yhteensä 82 tuntia. Vuoden 1992 alusta alkaen konttorin aukioloajaksi oli muutettu kello 7 - 16. B:lle oli näin muodostunut lisätyötä ajalta 1.1. - 7.10.1992 puoli tuntia päivässä eli yhteensä 83 tuntia.

B:n toimenkuvaan oli kuulunut vuokraustoiminnan kaikkien tarpeellisten tehtävien suorittaminen, kuten koneiden markkinointi, vuokraus, huoltaminen ja vuokraajille kuljettaminen. Vaikka B:n vastuulla olikin ollut hoitaa itsenäisesti Loviisan konttorin työt, hänen työnsä oli ollut konttorin aukioloaikojen vuoksi ajan ja paikan osalta sidottua. B ei ollut voinut vapaasti päättää töidensä hoitamisesta sillä tavalla kuin johtavassa asemassa oleva olisi voinut tehdä. Yhtiö ei ollut pitänyt työaikakirjanpitoa, vaikka se lain mukaan oli ollut työnantajan velvollisuutena. B ei ollut myöskään saanut nimenomaista ohjetta siitä, että konttori olisi tullut sulkea ennen ilmoitetun aukioloajan päättymistä, mikäli hänen työaikansa muuten olisi ylittynyt.

Yhtiö oli 7.10.1992 asetettu konkurssiin. B:n valvottua konkurssissa lisätyö- ja ylityökorvaussaatavansa pankki oli yhtiön velkojana riitauttanut valvonnan. B oli 17.5.1993 julistetussa, lainvoiman saaneessa konkurssituomiossa osoitettu eri oikeudenkäynnissä näyttämään toteen saatavansa ja sen etuoikeus.

B vaati vahvistettavaksi, että hänellä oli konkurssiin asetetulta yhtiöltä 9.4. ja 31.12.1991 väliseltä ajalta 82 lisätyötunnilta 5 995,02 markan ja 82 ylityötunnilta 5 995,02 markan eli yhteensä 11 990,04 markan saatava sekä 1.1. ja 7.10.1992 väliseltä ajalta 83 lisätyötunnilta 6 068,13 markan saatava sekä työsopimuslain 22 §:ssä tarkoitettuna odotusajan palkkana 2 227,98 markan saatava, joille saataville oli määrättävä etuoikeusasetuksen 4 §:n 1 momentissa tarkoitettu etuoikeus. Yhtiön konkurssipesä oli velvoitettava maksamaan hänelle saatavat korkoineen vaaditulla etuoikeudella. Työvoimapiirin toimiston hylättyä B:n palkkaturvahakemuksen hänen palkkaturvansa määrä ja peruste myös valtiota vastaan oli näin vahvistettava.

Raastuvanoikeuden päätös 18.10.1993

Raastuvanoikeus, jossa pankki ja konkurssipesä vastustivat kannetta, lausui asianosaisten esittämästä näytöstä, että yhtiön palveluksessa konttorinhoitajina toimineet henkilöt, toinen vakituisesti eri paikkakunnalla ja toinen kesällä 1992 Loviisan konttorissa noin kahden viikon ajan B:n sijaisena, olivat kertoneet yhtiön konttoreiden aukioloajoista. Todistajien mukaan konttorista ei ollut voinut olla aukioloaikana poissa niin, ettei asiakaspalvelu olisi kärsinyt. Todistajana kuultu X, joka oli ollut palkkaamassa B:tä yhtiön palvelukseen, oli kertonut B:n kanssa nimenomaisesti sovitun, että B:n työ oli kokonaisvaltaista kuukausipalkkaista työtä ja että ylityökorvauksia tai ylitöitä ei tunnettu vaan että satunnaiset ylityöt oli tarkoitus hoitaa työajan joustolla. Työnantaja ei ollut pitänyt työaikakirjanpitoa.

Raastuvanoikeus katsoi selvitetyksi, että B oli ollut yhtiön palveluksessa Loviisan konttorin hoitajana sen toiminnan alkamisesta 8.10.1990 alkaen yhtiön konkurssiin asettamiseen 7.10.1992 saakka. B oli aluksi työskennellyt toisen työntekijän kanssa ja 9.4.1991 alkaen yksin, jolloin hänen työtehtäviinsä oli kuulunut koneiden markkinointi, kunnostaminen, myynti ja kuljetukset sekä siivous eli kaikki mahdollinen työ, mitä yhden miehen konttorissa saattoi esiintyä.

B ja yhtiö olivat 8.10.1990 tehneet kirjallisen työsopimuksen, jossa ei kuitenkaan ollut sovittu työsuhteen ehdoista, kuten työajasta, vaan ehdot oli sovittu B:n ja X:n välillä suullisesti. B oli toiminut Loviisan konttorin esimiehenä siten, että hän oli voinut sovittaa työaikansa sen mukaan, miten työtä oli ollut. B ja X olivat sopineet B:n työajasta ja siitä, että B oli voinut sovituissa rajoissa määrätä työnsä päivittäisen alkamis- ja päättymisajankohdan huolimatta konttorin päivittäisistä aukioloajoista. B oli koko työssäoloaikansa noudattanut samanlaista työaikajärjestelyä eikä ollut vaatinut korvauksia tekemästään lisä- ja ylityöstä.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus hylkäsi kanteen toteennäyttämättömänä.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 18.3.1994

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B saattoi jutun, lausui, että todistaja X oli kertonut olleensa palkkaamassa B:tä yhtiön palvelukseen ja sopineensa tuolloin B:n kanssa siitä, että työ oli kokonaisvaltaista kuukausipalkkaista työtä ja ettei ylitöitä tehdä eikä ylityökorvauksia makseta. X:n käsityksen mukaan B:n oli tuolloin täytynyt ymmärtää, että mikäli ylitöitä satunnaisesti tulisi, hänen pitäisi itsenäisesti työajan järjestelyillä hoitaa asia niin, että päivittäinen työaika tasaantuisi sovitun mittaiseksi. Näyttämättä oli kuitenkin jäänyt, että X ja B olisivat nimenomaan sopineet siitä, että B voisi määrätä työnsä päivittäisen alkamis- ja päättymisajankohdan huolimatta konttorin päivittäisestä aukioloajasta.

B oli tehnyt lisä- ja ylitöitä ilmoittamansa määrät. Työt oli tehty vastoin yhtiön nimenomaista kieltoa. B oli laiminlyönyt ilmoittaa yhtiölle siitä, että työn tekeminen sovitun työajan puitteissa ei ollut mahdollista, jolloin yhtiöllä olisi ollut mahdollisuus järjestää tilanne parhaaksi katsomallaan tavalla.

Näillä ja muutoin raastuvanoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus pysytti raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen.

Perustelut

B ja Kuopiosta ollut, 7.10.1992 konkurssiin asetettu Monivuokraus Kommandiittiyhtiö ovat 8.10.1990 solmineet työsopimuksen, jonka mukaan B on työskennellyt yhtiön Loviisan konttorin hoitajana. Konttorin aukioloaika on ollut kello 7 - 16.30. Hovioikeuden tuomiossa selostetun todistajankertomuksen mukaan B:n ei ollut pitänyt tehdä työtä yli sovitun työajan vaan hänen oli tullut järjestämällä työaikansa itsenäisesti saattaa työaikansa sellaiseksi, että se vastasi sopimuksen mukaista päivittäistä seitsemän ja puolen tunnin työaikaa. Sovitun päivittäisen työajan pituus ei siten ole ollut riippuvainen konttorin aukioloajan pituudesta.

Kun konttorissa on 9.4.1991 saakka työskennellyt toinenkin työntekijä, ovat B ja tämä toinen työntekijä keskenään sopimalla järjestäneet päivittäisen työaikansa siten, että B:n työaika on muodostunut sovitun pituiseksi. Kun B on 9.4.1991 alkaen jäänyt konttoriin ainoaksi työntekijäksi, ei hänen työsuhteensa ehtoja ole muutettu. B:n ja yhtiön edustajan keskustelun perusteella konttorin aukioloaikaa on 1.1.1992 alkaen lyhennetty puolella tunnilla. B ei ole ilmoittanut yhtiölle noudattaneensa konttorin aukioloaikaa työaikanaan ja siten tehneensä työtä yli sovitun työajan.

Konttorin aukioloaika on tosin ylittänyt B:n kanssa sovitun päivittäisen työajan, mutta pelkästään tämän seikan johdosta yhtiön ei olisi pitänyt tietää, että B teki työtä yli sovitun työajan. Yhtiö ei siten hiljaisestikaan ole hyväksynyt tällaista työntekoa. Näin ollen B:llä ei ole oikeutta saada korvausta ilmoittamastaan päivittäisen työajan yli tekemästään lisä- tai ylityöstä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.