23.8.1995

Pääurakoitsijan konkurssipesän kanne Turun raastuvanoikeudessa

Rakennustoimisto T. Kaira Oy:n (pääurakoitsijan) konkurssipesä kertoi Turun Osuuskauppaa vastaan ajamassaan kanteessa toimineensa pääurakoitsijana osuuskaupan Auraan rakennuttaman huoltoaseman rakennusurakassa. Aliurakoitsijoina olivat olleet Liedon Sähkö, Hannu Raumonen Ky, Rakennushansa Oy ja Ventec Oy.

Urakan 4.5.1992 pidetyssä vastaanottotarkastuksessa oli sovittu: "Viimeisen maksuerän loppuosasta rakennuttaja maksaa em. aliurakoitsijoille 87 800,00 markkaa sen jälkeen, kun urakkakohde on täysin valmis ja vastaanotettu". Pääurakoitsijan konkurssi oli alkanut 10.6.1992, jonka jälkeen 23.6.1992 pidetyssä urakan taloudellisessa loppuselvityksessä kyseisen maksuerän loppuosa oli erääntynyt maksettavaksi silloin laadittuun pöytäkirjaan tehdyllä merkinnällä "Viimeisen maksuerän loppuosa maksetaan siten, kuin vastaanottotarkastuspöytäkirjan 4.5.1992 19 §:ssä on sovittu".

Pääurakoitsijan konkurssipesä oli lähettänyt osuuskaupalle 1.7.1992 päivätyn viimeisen maksuerän loppuosaa 90 000 markkaa koskevan laskun lisäten siihen sovittujen lisätöiden osalta 11 277 markkaa ja vähentäen siitä hyvityksenä 14 176 markkaa, jolloin maksettavaksi oli tullut 87 101 markkaa.

Saaminen kuului pääurakoitsijan konkurssipesälle. Siksi konkurssipesä oli kieltänyt maksuosoituksen mukaisen suorituksen aliurakoitsijoille, jotka muussa tapauksessa olisivat saaneet konkurssin alkamisen jälkeen suorituksen saatavistaan konkurssisäännön ja etuoikeusasetuksen määräysten vastaisesti. Suoritus olisi ollut rinnastettavissa konkurssivelallisen itsensä rahavaroin tekemään suoritukseen.

Aliurakoitsijoiden vaadittua maksettavaa määrää itselleen osuuskauppa oli ilmoittanut tallettaneensa suoritusvelvollisuutensa täyttämiseksi 28.7.1992 Turun maistraattiin 87 800 markkaa pääurakoitsijan konkurssipesän ja aliurakoitsijoiden lukuun.

Näillä perusteilla pääurakoitsijan konkurssipesä vaati, että talletetuista varoista 87 604,25 markkaa oli vahvistettava kuuluvaksi sille.

Aliurakoitsijoiden kanne

Aliurakoitsijat lausuivat pääurakoitsijan konkurssipesää ja osuuskauppaa vastaan pääväliintulijoina ajamassaan kanteessa, että pääurakoitsijan kanteessa selostettu urakkakohde oli valmistunut ja urakan viimeisen maksuerän loppuosa erääntynyt maksettavaksi jo ennen pääurakoitsijan 10.6.1992 alkanutta konkurssia. Sen vuoksi aliurakoitsijat vaativat oikeutta vahvistamaan, että niillä oli pääurakoitsijan konkurssipesää parempi oikeus talletettuihin varoihin.

Pääurakoitsijan konkurssipesän vastaus

Konkurssipesä vaati oman kanteensa tueksi esittämillään perusteilla aliurakoitsijoiden kanteen hylkäämistä.

Osuuskaupan vastaus

Osuuskauppa, joka toisti täyttäneensä suoritusvelvollisuutensa tallettamalla varat, ei ottanut kummankaan kanteen osalta kantaa siihen, kenelle nämä varat kuuluivat.

Raastuvanoikeuden päätös 7.4.1993

Raastuvanoikeus lausui selvitetyksi, että 4.5.1992 oli pidetty pääurakoitsijan konkurssipesän kanteessa kerrottu rakennuskohteen vastaanottotarkastus, josta laaditun pöytäkirjan 19 §:ssä oli sovittu siten kuin kanteessa oli esitetty. Tilaisuudessa olivat olleet edustettuina osuuskauppa rakennuttajana, pääurakoitsija ja aliurakoitsijat. Sopimus urakan maksuerien suorittamisesta suoraan aliurakoitsijoille oli tehty sen vuoksi, että pääurakoitsija oli jättänyt suorittamatta näiden saamisia.

Pääurakoitsijan konkurssin alettua 10.6.1992 oli konkurssipesän ja osuuskaupan välillä 23.6.1992 pidetty edellä kerrottu taloudellinen loppuselvitys, jossa myös oli otettu vastaan aliurakoitsijoiden rakennussuoritus. Tilaisuudessa oli vahvistettu urakan silloin erääntyneen viimeisen maksuerän loppuosan suorittaminen aliurakoitsijoille aikaisemman sopimuksen mukaisesti. Konkurssipesä oli kuitenkin kiistänyt sitä loppuselvityksessä edustaneen henkilön oikeuden myöntyä maksun suorittamiseen aliurakoitsijoille ja kieltänyt 9.7.1992 osuuskaupalle osoittamassaan kirjeessä tällaiset suoritukset, minkä jälkeen osuuskauppa oli tehnyt kanteessa selostetun talletuksen.

Viimeisen maksuerän loppuosa oli erääntynyt maksettavaksi vasta pääurakoitsijan konkurssin alkamisen jälkeen. Sen vuoksi konkurssipesällä oli ollut oikeus vetäytyä täyttämästä aliurakoitsijoille ennen konkurssin alkamista annettua maksuosoitusta.

Näillä perusteilla raastuvanoikeus vahvisti, että talletetuista varoista 87 604,25 markkaa kuului pääurakoitsijan konkurssipesälle.

Turun hovioikeuden tuomio 15.4.1994

Aliurakoitsijat valittivat hovioikeuteen ja toistivat kanteensa.

Hovioikeus totesi, että pääurakoitsijan konkurssipesä oli kiistänyt aliurakoitsijoiden kanteen myös takaisinsaantia konkurssipesään koskeviin säännöksiin vedoten.

Hovioikeus katsoi selvitetyksi, että osuuskauppa rakennuttajana, pääurakoitsija ja aliurakoitsijat olivat 4.5.1992 tehneet raastuvanoikeuden päätöksessä selostetun sopimuksen siitä, että rakennuttaja maksaa urakkasummasta suoraan aliurakoitsijoille 87 800 markkaa sen jälkeen, kun urakkakohde on täysin valmis ja vastaanotettu. Sopimus oli ollut asianosaisia sitova, eikä konkurssipesällä siten ollut ollut oikeutta yksipuolisesti peruuttaa sitä.

Pääurakoitsija oli edellä mainitulla sopimuksella takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 10 §:ssä tarkoitetuin tavoin suorittanut maksettavaksi erääntynyttä velkaansa aliurakoitsijoille myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen määräpäivää eli konkurssihakemuksensa tekemistä tuomioistuimelle.

Edelleen hovioikeus katsoi näytetyksi, että rakennuskohteessa oli 4.5.1992 ollut virheitä ja puutteita aliurakoitsijoiden töiden osalta ja että sopimus 87 800 markan maksamisesta suoraan aliurakoitsijoille oli ollut tarpeen sen turvaamiseksi, että nämä korjaavat mainitut viat ja puutteet. Aliurakoitsijoiden pääurakoitsijalta olleiden erääntyneiden saatavien maksu sanotulla sopimuksella oli siten ollut takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 10 §:ssä tarkoitetuin tavoin olosuhteet huomioon ottaen tavanomainen.

Näillä perusteilla hovioikeus kumosi raastuvanoikeuden päätöksen ja vahvisti, että talletetut varat 87 800 markkaa kuuluivat yhteisesti aliurakoitsijoille.

Perustelut

Alempien oikeuksien ratkaisuissa kerrotussa, 4.5.1992 pidetyssä vastaanottotarkastuksessa on aliurakoitsijoiden, pääurakoitsijan ja rakennuttajan kesken sovittu, että rakennuttaja maksaa pääurakan loppuosasta aliurakoitsijoiden saatavia 87 800 markkaa sen jälkeen kun urakkakohde on täysin valmis ja vastaanotettu. Kysymys on ollut aliurakoitsijoiden laskujen maksamisesta saatavan siirrolla siten, että siirretyn saatavan erääntymisen yhtenä edellytyksenä oli se, että aliurakoitsijat korjasivat omissa työsuorituksissaan olleet virheet ja puutteet.

Järjestelyllä on aliurakoitsijoiden saatavat saatettu muiden velkojien saataviin nähden etuoikeutettuun asemaan käyttämällä epätavallista maksuvälinettä kriittisenä aikana ennen takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 2 §:ssä säädettyä määräpäivää. Menettelyä ei tee olosuhteet huomioon ottaen tavanomaiseksi se, että siirretyn saatavan erääntymisen edellytyksenä oli sillä maksettaviin laskuihin liittyvissä aliurakkasuorituksissa olleiden virheiden korjaaminen. Aliurakoitsijat ovat olleet velvollisia virheettömiin suorituksiin muutoinkin eli ilman suorituksista johtuvien laskujen asettamista konkurssioikeudelliseen erityisasemaan kriittisenä aikana. Näin ollen velkojen maksaminen saatavan siirrolla tulee peräyttää konkurssipesään mainitun lain 10 §:n nojalla, eikä aliurakoitsijoilla ole oikeutta talletettuihin varoihin.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan kanteiden I ja II osalta. Juttu jätetään siltä osalta raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. Liedon Sähkö, Hannu Raumonen Ky:n konkurssipesä, PMA-kiinteistöt Oy ja Ventec Oy:n konkurssipesä oikeutetaan valvomaan niille saatavan siirron peräyttämisen johdosta syntyvät saatavat Turunseudun käräjäoikeudessa kolmen (3) kuukauden kuluessa Korkeimman oikeuden ratkaisun antopäivästä.