KKO:1995:132
- Asiasanat
- Ehdollinen rangaistus, Veropetos
- Tapausvuosi
- 1995
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R94/589
- Taltio
- 3246
- Esittelypäivä
Ään.
A oli 1.2.1983 - 31.1.1985 syyllistynyt rikokseen, josta hänelle olisi ollut määrättävä ehdoton vankeusrangaistus. Oikeudenkäynnin pitkittymisen ja A:lle siitä aiheutuneen haitan vuoksi hovioikeus oli 27.5.1994 annetulla tuomiolla määrännyt vankeusrangaistuksen ehdolliseksi. Rangaistus pysytettiin ehdollisena ja A tuomittiin oheissakkoon.
L ehdollisesta rangaistuksesta 1 § 2 momL ehdollisesta rangaistuksesta 1 § 4 mom
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Tammelan kihlakunnanoikeuden päätös 2.12.1991
Kihlakunnanoikeus katsoi virallisen syyttäjän ja Hämeen lääninveroviraston asianomistajana ajamasta syytteestä selvitetyksi, että A oli 24.3. - 1.11.1986 Forssassa osakeyhtiö Y:n toimitusjohtajana ja hallituksen ainoana varsinaisena jäsenenä tahallaan antamalla osakeyhtiön verovuotta 1985 koskevissa veroilmoituksissa väärän tiedon pidättänyt valtiolta, kunnalta ja seurakunnalta veroa. A oli vähentänyt Y:n kirjanpidossa sen menoina tilikausina 1.2.1984 - 31.1.1985 ja 1.2. - 30.11.1985 X yhtiön nimissä laadituilla perusteettomilla laskuilla 300 000 markkaa. Antamalla sen jälkeen tilikausilta edellä kerrotut kirjanpitoon perustuvat veroilmoitukset A oli pidättänyt valtiolta, kaupungilta ja seurakunnalta veroa yhteensä 183 000 markkaa.
Veron pidättäminen oli tapahtunut erityisen suunnitelmallisesti käyttäen sitä varten valmistettua virheellistä kirjanpitoa. Veron määrä, josta rikoksella oli ollut tarkoitus vapautua, oli ollut suuri. Rikosta oli myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.
A:ta ei ollut aikaisemmin rikoksesta rekisteröity. Pidätetyn veron määrä ei ollut ollut niin suuri, että yleisen lainkuulaisuuden ylläpitäminen olisi vaatinut A:lle tuomittavan vankeusrangaistuksen määräämistä ehdottomaksi.
Kihlakunnanoikeus tuomitsi A:n rikoslain 29 luvun 2 §:n (769/90) nojalla törkeästä veropetoksesta 9 kuukaudeksi vankeuteen, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettiin 15 päivää. Rangaistus oli ehdollinen. Koetusaika päättyi 31.12.1993.
Turun hovioikeuden tuomio 27.5.1994
Virallinen syyttäjä ja Hämeen lääninverovirasto valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus, jossa oli toimitettu suullinen käsittely, katsoi tuomiossa selostetuilla perusteilla selvitetyksi, että A oli vähentänyt yhtiö Y:n kirjanpidossa yhtiön tuloista X yhtiön nimissä laadituilla perusteettomilla laskuilla 800 000 markkaa. Verotuksessa ilmoittamatta jätetty tulo oli siten kihlakunnanoikeuden syyksi lukema määrä huomioon ottaen kaikkiaan 1 100 000 markkaa. Pidätetyn veron määrä oli näin ollen laskennallisesti 671 000 markkaa.
A:n syyksi luetut rikokset olivat vakavuusasteeltaan sellaiset, että niistä yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitämiseksi olisi normaalitapauksessa ollut määrättävä ehdoton vankeusrangaistus, vaikkei tekijää aikaisemmin ollut tuomittu rangaistukseen. Ottaen huomioon teoista kulunut pitkä aika sekä poliisitutkinnan ja oikeuskäsittelyn pitkällisestä vireilläolosta tekijälle koitunut haitta hovioikeus katsoi, ettei yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen tässä tapauksessa vaatinut A:n tuomitsemista ehdottomaan vankeusrangaistukseen.
Hovioikeus tuomitsi A:n rikoslain 29 luvun 2 §:n (769/90) ja 7 luvun 2 §:n nojalla jatketusta törkeästä veropetoksesta 1 vuodeksi 5 kuukaudeksi vankeuteen, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettiin 15 päivää. Vankeusrangaistus oli ehdollinen. Koetusaika oli alkanut 2.12.1991 ja päättyi 30.11.1994.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Valituslupa myönnettiin 7.9.1994. Valituksessaan virallinen syyttäjä vaati hovioikeuden tuomion muuttamista siten, että rangaistus määrätään ehdottomaksi.
A vastasi valitukseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 16.8.1995
Perustelut
A on tehnyt hänen syykseen luetun rikoksen 1.2.1983 ja 31.1.1985 välisenä aikana. Asian ensikäsittely kihlakunnanoikeudessa on ollut 1.10.1990 ja kihlakunnanoikeuden päätös on julistettu 2.12.1991. Hovioikeus, jossa virallinen syyttäjä ja Hämeen lääninverovirasto ovat hakeneet muutosta, on ratkaissut asian 27.5.1994 annetulla tuomiolla. Asian käsittelyyn kulunut aika on siten ollut epätavallisen pitkä.
Yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen puoltaa A:n rangaistuksen määräämistä ehdottomaksi. Edellä ja hovioikeuden tuomiossa mainitut vastasyyt tukevat toisaalta rangaistuksen määräämistä ehdolliseksi niin vahvasti, ettei sille voida katsoa olevan yleistä estettä. Näin ollen A:lle tuomittua vankeusrangaistusta ei määrätä ehdottomaksi. Ehdollinen rangaistus on kuitenkin yksinään riittämätön seuraamus A:n syyksi luetusta rikoksesta. Sen vuoksi hänet tuomitaan ehdollisen vankeusrangaistuksen ohella sakkoon.
Lainkohdat
Hovioikeuden mainitsemien lainkohtien lisäksi ehdollisesta rangaistuksesta annetun lain 1 §:n 1, 2 ja 4 mom.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että ehdollisen vankeusrangaistuksen ohella A tuomitaan sataan 20 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 2 000 markkaa.
Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Vanhempi oikeussihteeri Ahola:
Korkein oikeus lausunee perusteluinaan:
A:n syyksi luettu rikos on tehty erityisen suunnitelmallisesti ja sitä varten valmistettua väärää kirjanpitoa käyttäen. Rikoksen luonteesta ja tekotavasta on johtunut, että rikos on tullut ilmi vasta A:n yrityksen jouduttua konkurssiin maaliskuussa 1987 ja että rikosasian tutkinta ja oikeuskäsittely ovat vaatineet aikaa. Asian vaikeusasteen ja laajuuden huomioon ottaen sen oikeuskäsittely ei ole kuitenkaan ylittänyt Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitettua kohtuullista aikaa. Ei ole myöskään selvitetty, että A olisi asian tutkinnan ja oikeuskäsittelyn pitkittymisen johdosta kärsinyt muuta haittaa kuin minkä rikosasian vireilläolo yleensä syytetylle aiheuttaa.
Edellä todetuista syistä ei ole mahdollista, että A:lle tuomittu rangaistus voidaan hovioikeuden mainitsemista syistä määrätä ehdolliseksi. A:n syyksi luetun rikoksen laadun ja vakavuuden sekä sillä aiheutetun suuren vahingon huomioon ottaen yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen vaatii A:lle tuomitun rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana siitä huolimatta, ettei häntä ole aikaisemmin tuomittu vankeusrangaistukseen.
Tuomiolauselma
Korkein oikeus muuttanee hovioikeuden tuomiota siten, ettei A:lle tuomittua rangaistusta määrätä ehdolliseksi.
Oikeusneuvos Lehtimaja: Hyväksyn esittelijän mietinnön.
Oikeusneuvos Suhonen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Lehtimaja.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kajanen ja Tuomaala sekä Hukkanen, joka myös esitteli asian.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riihelä, Lindholm, Suhnen (eri mieltä), Lehtimaja (eri mieltä) ja Pellinen. Esittelijä Sirpa Ahola (mietintö).