13.6.1995

Kanne Mikkelin raastuvanoikeudessa

Eerikki Oy:n (yhtiö) konkurssipesä kertoi valtiota vastaan ajamassaan kanteessa, että yhtiö oli Suomen Yhdyspankki Oy:n 25.8.1992 jättämästä hakemuksesta asetettu konkurssiin. Pesäluettelon mukaan pesän varat olivat olleet yhteensä 897 719,27 markkaa. Yhtiö oli maksanut 23.6. - 6.8.1992 Mikkelin lääninverovirastolle aikaisemmin erääntyneitä ennakonpidätyksiä, työnantajan sosiaaliturvamaksuja ja liikevaihtoveroja niille määrättyine korotuksineen yhteensä 668 382 markkaa. Lisäksi yhtiö oli 10.8.1992 maksanut erääntymispäivänä veroja ja maksuja 107 328 markkaa. Yhtiön suoritukset lääninverovirastolle olivat mainittuna aikana siten olleet yhteensä 775 710 markkaa. Samana aikana yhtiön muille velkojille oli maksettu vain vähäisiä suorituksia.

Mainittujen lääninverovirastolle suoritettujen maksujen yhteismäärä oli ollut 76,3 prosenttia konkurssiin luovutettujen varojen määrästä. Yhtiö oli käyttänyt varojaan verojen maksuun, jottei lääninverovirasto olisi hakenut yhtiötä konkurssiin. Verojen maksaminen oli johtanut muun ohessa siihen, ettei yhtiöllä 1.8.1992 jälkeen ollut ollut varaa maksaa työntekijöidensä palkkasaatavia. Yhtiö oli siten kolmen kuukauden aikana ennen konkurssihakemuksen jättämistä maksanut verovelkaansa yhteensä määrällä, jota pesän varoihin nähden oli pidettävä huomattavana, eikä maksua voitu pitää takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla tavanomaisena.

Tämän vuoksi konkurssipesä vaati, että valtio velvoitetaan palauttamaan konkurssipesälle mainitut verot ja maksut, yhteensä 775 710 markkaa, tai tuosta määrästä ainakin ennen heinäkuuta 1992 erääntyneiden verojen ja maksujen suoritukset, yhteensä 618 505,03 markkaa, 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Vastaus

Valtio kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä. Yhtiö oli ainakin vuoden 1991 alusta lukien jatkuvasti jättänyt säädetyssä ajassa maksamatta liikevaihtoveronsa ja useimmiten myös työnantajamaksunsa. Lääninverovirasto oli toukokuussa 1992 antanut yhtiölle konkurssiuhkaisen kahdeksan päivän maksukehotuksen. Koska verojen maksamisesta oli saatu laadituksi maksuohjelma, lääninverovirasto ei ollut hakenut yhtiötä konkurssiin. Yhtiön maksamatta jättämät välilliset verot ja ennakonpidätykset olivat olleet lähinnä verovelvolliselle kuulumattomia läpikulkueriä. Yhtiö ei ollut suorittanut kysymyksessä olevana aikana veroja ja maksuja enempää kuin olosuhteet huomioon ottaen oli pidettävä tavanomaisena.

Raastuvanoikeuden päätös 8.3.1993

Raastuvanoikeus lausui valtion ilmoittaneen, että yhtiö oli ainakin vuoden 1991 alusta lukien jatkuvasti jättänyt säädetyssä ajassa maksamatta kanteessa tarkoitetut verot ja niihin verrattavat maksut. Konkurssipesä ei ollut kiistänyt tätä ilmoitusta. Konkurssipesän peräytettäviksi vaatimat maksut olivat olleet normaaleja juoksevia maksuja, jotka olivat perustuneet pääosin yhtiön omiin ilmoituksiin sekä yhtiön ja lääninveroviraston keväällä 1992 tekemiin sopimukseen ja maksuohjelmaan. Huomattava osa yhtiön maksamista veroista ja maksuista oli erääntynyt maksettavaksi vuoden 1992 aikana. Konkurssipesän ilmoituksen mukaan verot ja maksut olivat pisimmillään olleet maksamatta yli kahdeksan kuukautta. Velkojen määräytymistapa ja luonne huomioon ottaen niiden ei voitu katsoa maksun tapahtuessa olleen pitkään erääntyneitä.

Näillä perusteilla raastuvanoikeus katsoi, että yhtiö oli kanteessa selostetulla tavalla menetellessään maksanut velkaansa määrällä, jota pesän varoihin nähden oli pidettävä huomattavana. Maksuja oli kuitenkin kokonaisuutena pidettävä olosuhteet huomioon ottaen takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla tavanomaisina. Tämän vuoksi raastuvanoikeus hylkäsi kanteen.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 21.12.1993

Konkurssipesä valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä.

Perustelut

Eerikki Oy on maksanut 23.6. - 6.8.1992 lääninverovirastolle 668 382 markkaa erääntyneitä ennakonpidätyksiä, työnantajan sosiaaliturvamaksuja ja liikevaihtoveroja sekä niille määrättyjä korotuksia. Maksuista on ollut 336 880,10 markkaa erääntyneinä jo vuoden 1991 lopulla, vuoden 1992 tammikuussa on erääntynyt 167 509 markkaa, helmikuussa 105 744,90 markkaa sekä loput maalis-, touko- ja heinäkuussa. Lisäksi yhtiö on maksanut 10.8.1992 tuona päivänä erääntyneitä ennakonpidätyksiä 107 328 markkaa.

Arvioitaessa, milloin velan maksua, joka on suoritettu myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen määräpäivää, on pidettävä takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 10 §:n tarkoittamalla tavalla pesän varoihin nähden huomattavana, ratkaisevaa on se, kuinka maksu vaikuttaa konkurssissa saataviansa valvoneiden velkojien jako-osuuksien suuruuteen. Kun Eerikki Oy:n konkurssipesän varallisuuden arvo on noin 1 100 000 markkaa, peräytyviksi vaaditut yhteensä 775 710 markan määräiset maksut ovat olleet lain tarkoittamalla tavalla pesän varoihin nähden huomattavat.

Maksujen peräytyminen lain 10 §:n säännöksen nojalla edellyttää lisäksi, ettei maksuja voida pitää olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisina. Hallituksen esityksessä takaisinsaantia konkurssipesään koskevaksi lainsäädännöksi (HE 182/92) esitetään, että tavanomaisina voitaisiin yleensä pitää sellaisia maksuja, joiden ei objektiivisesti arvioiden voida olettaa olevan yhteydessä velallisen maksukyvyttömyyteen ja tulevaan konkurssiin. Pesän varoihin nähden huomattavalla määrällä tapahtunut velan maksu voisi olla tavanomainen, jos maksu on koskenut juoksevia, toistuvia kuluja, esimerkiksi vuokria, palkkoja tai veroja. Edelleen hallituksen esityksessä todetaan pohjoismaisessa lainvalmisteluaineistossa ja oikeuskirjallisuudessa aiheellisesti korostetun, että jo pitkään erääntyneinä maksamatta olleiden velkojen suorittamista ei tällöinkään olisi perusteltua pitää tavanomaisena, koska on todennäköistä, että velkojat ovat saaneet suorituksensa vasta painostettuaan maksuvaikeuksissa ollutta velallistaan.

Lääninverovirasto on antanut yhtiölle joulukuussa 1991 tiedoksi konkurssiuhkaisen kehotuksen suorittaa silloin erääntyneinä olleet verot ja maksut, yhteensä 218 082 markkaa. Tämän jälkeen yhtiön ja lääninveroviraston neuvotteluissa on päädytty siihen, että uudet verot maksetaan ajallaan ja jäämien lyhentäminen aloitetaan kesällä 1992 yrityksen myynnin ja veronmaksukyvyn ollessa suurimmillaan. Maksuohjelman noudattaminen on aiheuttanut sen, että yhtiö ei ole kyennyt hoitamaan velkaansa muun muassa rahoittajapankilleen, joka on hakenut yhtiön konkurssiin. Näissä olosuhteissa Eerikki Oy:n useita kuukausia erääntyneinä olleiden ennakonpidätysten, sosiaaliturvamaksujen ja liikevaihtoverojen sekä niille määrättyjen korotusten maksuja ei voida pitää lain tarkoittamalla tavalla tavanomaisina.

Verojen ja muiden julkisoikeudellisten maksujen erääntymispäivänä tapahtunutta maksua voidaan yleensä pitää tavanomaisena. Kun Eerikki Oy, joka muutoin on vuodesta 1991 lähtien säännönmukaisesti maksanut veronsa ja maksunsa myöhästyneinä, kuitenkin on edellä kerrotussa tilanteessa konkurssin välttääkseen erääntymispäivänä 10.8. 1992 maksanut ennakonpidätyksiä 107 328 markkaa, ei myöskään tätä maksua voida näissä olosuhteissa pitää lain tarkoittamalla tavalla tavanomaisena.

Maksut ovat tapahtuneet myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen takaisinsaannista konkurssipesään annetussa laissa tarkoitettua määräpäivää. Kun maksuja on Eerikki Oy:n konkurssipesän varoihin nähden pidettävä huomattavina eivätkä ne olosuhteet huomioon ottaen ole olleet tavanomaisia, valtio on takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 10 §:n nojalla velvollinen palauttamaan maksut.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio ja raastuvanoikeuden päätös kumotaan. Eerikki Oy:n valtiolle 23.6. - 10.8.1992 suorittamat velan maksut peräytetään ja valtio velvoitetaan palauttamaan yhtiön konkurssipesälle 775 710 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 16.11.1992 lukien.

Valtion on, jos se tahtoo käyttää hyväkseen takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 25 §:ssä tarkoitettua jälkivalvontamahdollisuutta, valvottava saatavansa Eerikki Oy:n konkurssissa Savonlinnan käräjäoikeudessa kolmen kuukauden kuluessa Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.