KKO:1995:104
- Asiasanat
- Työsopimus - Työsopimuksen irtisanominen - Työnantajan konkurssi
- Tapausvuosi
- 1995
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S 94/279
- Taltio
- 2281
- Esittelypäivä
Työnantaja, joka oli irtisanonut A:n työsopimuksen päättymään kolmen kuukauden kuluttua irtisanomispäivästä, oli irtisanomisajan kuluessa asetettu konkurssiin. Konkurssipesä oli irtisanonut A:n työsopimuksen työsopimuslain 41 §:n 1 momentin nojalla päättymään 14 päivän irtisanomisaikaa käyttäen.
A:n työsopimussuhde oli konkurssipesän suorittaman irtisanomisen johdosta päättynyt jo ennen alkuperäisen irtisanomisajan päättymistä eikä hänellä ollut lyhyemmän irtisanomisajan jälkeiseltä ajalta oikeutta irtisanomisajan palkkaan.
Koska konkurssin ajalta maksettavan irtisanomisajan palkan peruste ei ollut syntynyt ennen konkurssia, irtisanomisajan palkka oli konkurssissa valvottavaa saatavaa ainoastaan siltä osin kuin se kohdistui konkurssia edeltäneeseen aikaan.
TSL 41 § 1 mom
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne Valkealan kihlakunnanoikeudessa
A kertoi valtiota ja Kymen Matkapuhelin Oy:n konkurssipesää vastaan ajamassaan kanteessa, että hän oli yhtiön 10.4.1992 alkaneessa konkurssissa valvonut etuoikeusasetuksen 4 §:n mukaisin etuoikeuksin irtisanomisajan palkkana 1.4. ja 1.7.1992 väliseltä ajalta 29 136,16 markkaa ja lomakorvauksena mainitulta ajalta 2 250,30 markkaa, kummankin määrän 16 prosentin korkoineen 1.7.1992 alkaen. Kymen läänin työvoimapiirin toimisto oli riitauttanut valvonnan. Kihlakunnanoikeus oli 15.10.1992 julistamassaan konkurssituomiossa riitautuksen johdosta osoittanut A:n eri oikeudenkäynnissä näyttämään saatavansa toteen.
Yhtiö oli irtisanonut A:n työsuhteen 1.4.1992 siten, että työn tekeminen oli päättynyt välittömästi irtisanomisen toimittamisen jälkeen. A:n työsuhde oli näin ollen päättynyt 1.4.1992. Sen vuoksi A vaati, että konkurssipesän varoista vahvistetaan maksettavaksi A:n valvomat irtisanomisajan palkka ja lomakorvaus korkoineen vaaditulla etuoikeudella.
Vastaus
Työvoimapiirin toimisto kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä.
Kihlakunnanoikeuden päätös 10.12.1992
Kihlakunnanoikeus lausui selvitetyksi, että A oli ollut yhtiön palveluksessa työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa 27.5.1985 alkaen. Yhtiö oli 1.4.1992 yritystaloudellisista syistä irtisanonut A:n työsopimuksen päättymään 1.7.1992. A oli yhtiön toivomuksesta lopettanut työn tekemisen heti työsopimusta irtisanottaessa 1.4.1992. Yhtiö oli asetettu konkurssiin omasta hakemuksestaan 10.4.1992. Konkurssipesä oli työsopimuslain 41 §:n 1 momentin perusteella irtisanonut A:n samoin kuin yhtiöön vielä työsuhteessa olevien työntekijöiden työsopimukset päättymään 14 päivän kuluttua irtisanomisesta.
Kun konkurssipesä oli käyttänyt työsopimuslain 41 §:n 1 momentin suomaa oikeutta irtisanoa A:n työsopimus päättymään 14 päivän kuluttua irtisanomisesta ja kun sillä, että A:n työsopimus oli jo työnantajan toimesta irtisanottu 1.4.1992 päättymään 1.7.1992, ja sillä, oliko A ollut työssä 1.4.1992 toimitetun irtisanomisen jälkeen, ei ollut merkitystä työsopimuslain 41 §:n 1 momentin nojalla 10.4.1992 tapahtuneen irtisanomisen oikeusvaikutuksia arvioitaessa, kihlakunnanoikeus hylkäsi kanteen.
Kouvolan hovioikeuden tuomio 15.12.1993
A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus lausui, että irtisanomisajan palkkaa koskeva oikeusperuste oli syntynyt 1.4.1992 yhtiön irtisanoessa A:n työsuhteen päättymään 1.7.1992. Sillä, että 10.4.1992 konkurssiin asetetun yhtiön konkurssihallinto oli samana päivänä irtisanonut A:n työsopimuksen päättymään 14 päivän kuluttua irtisanomisesta, ei ollut asiassa merkitystä. A:lla oli oikeus vaatimiinsa korvauksiin.
Tämän vuoksi hovioikeus kumosi kihlakunnanoikeuden päätöksen ja vahvisti, että A:lle oli suoritettava yhtiön konkurssipesän varoista etuoikeusasetuksen 4 §:n (536/66) mukaisella etuoikeudella irtisanomisajan palkkana ajalta 1.4. - 1.7.1992 29 136,16 ja lomakorvauksena samalta ajalta 2 250,30 markkaa, molemmat 16 prosentin korkoineen 1.7.1992 lukien. Näistä määristä oli vähennettävä se, mitä A:lle oli palkkaturvana näiden osalta maksettu.
Eri mieltä olevan jäsenen lausunto
Hovioikeudenneuvos Seppänen: Katson, ettei ole syytä kihlakunnanoikeuden päätöksen muuttamiseen.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Työministeriölle, joka palkkaturva-asetuksen 8 §:n nojalla on pidättänyt jutun hoitoonsa, on myönnetty valituslupa. Valituksessaan työministeriö on vaatinut kanteen hylkäämistä.
A on vastannut valitukseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 12.6.1995
Perustelut
Kymen Matkapuhelin Oy:n irtisanottua 1.4.1992 A:n työsopimuksen päättymään 1.7.1992 se on 10.4.1992 luovuttanut omaisuutensa konkurssiin. Konkurssipesä on viimeksi mainittuna päivänä irtisanonut A:n työsopimuksen päättymään jo 24.4.1992.
Työnteon tosiasiallisesta päättymisestä riippumatta A:n työsopimussuhde ei ole päättynyt ennen konkurssia. Peruste irtisanomisajan palkan ja lomakorvauksen maksamiselle konkurssin ajalta ei siten ole syntynyt ennen konkurssia. Näin ollen konkurssissa valvottavia saatavia ovat ainoastaan konkurssia edeltävään aikaan kohdistuva irtisanomisajan palkka ja lomakorvaus. Vaikka A:n työsuhteessa muutoin on ollut noudatettava kolmen kuukauden irtisanomisaikaa, konkurssipesällä on ollut oikeus työsopimuslain 41 §:n 1 momentin nojalla irtisanoa hänen vielä voimassa ollut työsopimuksensa päättymään 14 päivän kuluttua irtisanomisesta.
A:n työsuhde on konkurssipesän suorittaman irtisanomisen johdosta päättynyt 24.4.1992. Hänellä ei sen vuoksi ole tuon päivän jälkeiseltä ajalta oikeutta irtisanomisajan palkkaan tai lomakorvaukseen yhtiön suorittaman irtisanomisen perusteella. Kun A:lle on palkkaturvana maksettu irtisanomisajan palkka ja lomakorvaus ajalta 1. - 10.4.1992, hänellä ei myöskään ole työsuhteeseen perustuvia saatavia konkurssia edeltäneeltä ajalta. A:lla ajalta 11. - 24.4.1992 mahdollisesti olevat konkurssipesän suorittamaan irtisanomiseen perustuvat saatavat ovat konkurssipesän velkaa, joiden maksamisesta ei voida antaa lausuntoa konkurssissa riitautetun saatavan vahvistamista koskevassa oikeudenkäynnissä. Näin ollen kanteessa mainittuja saatavia ei voida vahvistaa maksettaviksi konkurssiin luovutetuista varoista.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomiota muutetaan. Valtiota vastaan ajettu kanne hylätään.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Seppänen (eri mieltä), Hoppu ja Häkämies. Esittelijä Irma Rosenius-Sutela.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riihelä, Tulenheimo-Taki, Taipale, Lehtimaja ja Pellinen. Esittelijä Anna-Liisa Hyvärinen.