8.9.1994

Kanteet Helsingin raastuvanoikeudessa

Kanne I

KT-Tietokeskus Oy kertoi Helsingin kaupunkia vastaan ajamassaan kanteessa, että kaupunki oli maksanut tietokeskukselle kuuluvia laskusaatavia 22.2.1988 ja 10.8.1989 välisenä aikana yhteensä 2 839 937,55 markkaa virheellisesti erään yksityishenkilön omistaman asennusliikkeen Postipankki Oy:ssä olleelle tilille numero 137229. Kaupungin olisi tullut suorittaa kyseiset maksut tietokeskuksen pankissa olleelle tilille numero 1372290. Osa yksityishenkilön tililtä nostamista varoista oli saatu takaisin ja tilitetty tietokeskukselle. Tietokeskuksella oli kaupungin suorituksessa tapahtuneen virheen johdosta edelleen saamatta kaupungilta 2 084 484,42 markkaa.

Tämän vuoksi tietokeskus vaati, että kaupunki velvoitetaan maksamaan sille erääntyneet ja vielä saamatta olevat laskusaatavat yhteensä 2 084 484,42 markkaa 16 prosentin viivästyskorkoineen kunkin laskun eräpäivästä lukien.

Kanne II

Tietokeskus kertoi Postipankki Oy:tä vastaan nostamassaan kanteessa, että kaupungin maksaessa tietokeskukselle edellä kerrottuja laskusaatavia ne olivat konekielisessä maksujärjestelmässä toimittajatietokannassa ilmenneen postisiirtotilivirheen seurauksena ohjautuneet 10.2.1989 ja 10.8.1989 välisenä aikana edellä kerrotulle väärälle tilille. Myös vuonna 1988 oli viisi maksua ohjautunut mainitulle tilille laskujen manuaalisessa tallentamisessa tapahtuneen vastaavan näppäilyvirheen vuoksi.

Pankki oli vastuussa vahingosta sillä perusteella, että se oli asiamiehenä ottanut maksut vastaan toimittaakseen ne tietokeskukselle. Pankki oli varmistanut tilinumeron oikeellisuuden vain tilinumeroon perustuvan tarkistusjärjestelmän avulla eikä ollut tilinumeroita antaessaan huolehtinut siitä, ettei samankaltaisia tarkistusnumerojärjestelmän läpäisseitä numeroita annettu asiakkaille. Näin ollen kaupungin rahatoimistossa tapahtuneen näppäilyvirheen johdosta virheelliseksi tullut tilinumero oli läpäissyt pankin tarkistusnumerojärjestelmän. Pankki ei ollut ilmoittanut tietokeskukselle eikä kaupungille, että maksun oikea perillemeno oli riippuvainen yksinomaan tilinumeron oikeellisuudesta. Tällä huolimattomuudellaan aiheuttamansa vahingon pankki oli velvollinen korvaamaan myös vahingonkorvauslain säännösten nojalla.

Tämän vuoksi tietokeskus vaati, että pankki velvoitetaan yhteisvastuullisesti kaupungin kanssa suorittamaan sille 2 084 484,42 markkaa 16 prosentin viivästyskorkoineen kunkin laskun eräpäivästä lukien.

Vastaukset

Kanne I

Kaupunki kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä. Koska kaupunki oli toimittanut maksut pankille edelleen tietokeskukselle maksettavaksi ja koska pankki oli suorittanut maksut virheellisesti yksityishenkilön tilille, kaupunki ei enää ollut vastuussa laskujen maksamisesta. Tietokeskus oli itse toimittanut kaupungille laskujen maksupalvelussa käytetyn automaattisen tietojenkäsittelyjärjestelmän, jonka turvallisuus- ja valvontatoimintojen luomisesta tietokeskus ei ollut huolehtinut. Tästä johtuen virheen aiheuttajaa ei ollut voitu selvittää. Tietokeskus oli lisäksi jättämällä maksumuistutukset lähettämättä itse myötävaikuttanut siihen, että maksut olivat ohjautuneet virheelliselle tilille.

Kanne II

Pankki kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä. Pankki ei ollut tehnyt toimeksiannon toteuttamisessa virheitä, vaan kaupunki oli itse tehnyt virheen ennen tiedon tallentamista pankin järjestelmään. Pankin ja kaupungin 21.8.1986 tekemän asiakaspäätepalvelusopimuksen mukaan kaupunki vastasi järjestelmään tallettamiensa tietojen oikeellisuudesta. Konekielisessä maksujenvälityksessä yksinomaan tilinumero yksilöi maksun saajan eikä pankeilla ollut käytössä sellaista tarkistusjärjestelmää, joka tekisi vertailun tilinumeron lisäksi joillakin muilla tilinomistajan tiedoilla.

Vahingon määrän osalta pankki lausui, että vahinko olisi ainakin suurelta osin voitu välttää, jos tietokeskus olisi seurannut saataviensa kertymistä normaalia huolellisuutta noudattaen ja jos kaupunki olisi seurannut pankin sille toimittamaa koontiluetteloa.

Raastuvanoikeuden päätös 28.8.1991

Kanne I

Raastuvanoikeus totesi kaupungin myöntäneen, että vuonna 1988 oli viisi maksua ohjautunut virheelliselle tilille laskujen tallentamisessa tapahtuneen virheen vuoksi. Kaupunki oli siten velvollinen maksamaan tietokeskukselle maksamatta olleiden kolmen laskun jäännöspääoman.

Raastuvanoikeus lausui selvitetyksi, että vuonna 1989 maksut olivat ohjautuneet väärälle tilille sen vuoksi, että tietokeskuksen tilinumero oli muuttunut virheelliseksi kaupungin rahatoimistossa. Kun järjestelmässä ollut puute vaikutti vain virheiden jälkikäteiseen selvittämiseen, se ei luonut tietokeskukselle laitetoimittajana vastuuta tapahtuneesta tallennusvirheestä. Tietokeskuksen laiminlyöntiä ilmoittaa maksuhäiriöistä ei ollut pidettävä vaikutukseltaan sellaisena, että pelkästään se olisi aiheuttanut kantajalle edes osavastuun saamatta jääneistä saatavista.

Näillä perusteilla raastuvanoikeus velvoitti kaupungin maksamaan tietokeskukselle 2 084 484,42 markkaa 16 prosentin viivästyskorkoineen kunkin laskun eräpäivästä lukien.

Kanne II

Raastuvanoikeus lausui, että vuonna 1986 allekirjoitetun asiakaspäätepalvelua koskevan sopimuksen puitteissa kaupungin ja pankin oli katsottava myöhemmin sopineen myös konekielisestä maksujen välityksestä. Kaupungin oli katsottava hyväksyneen kattosopimuksen ehdot myös sen perusteella tehtyjen muiden sopimusten ehdoiksi. Kattosopimuksen mukaan kaupunki vastasi järjestelmään tallettamiensa tietojen oikeellisuudesta. Tilinumerojen merkittävyyden osalta tietokeskuksen atk-palvelujen toimittajana ja tuottajana oli täytynyt tietää tietokoneiden rajalliset mahdollisuudet tietojen tarkistamiseen muilla tavoin. Tietokeskus ei ollut näyttänyt pankin toimeksiantoa suorittaessaan laiminlyöneen huolellisuusvelvollisuuttaan eikä pankin turvallisuusjärjestelmässä olleen sellaisia puutteita, joiden perusteella pankki olisi syyllistynyt vahingonkorvausvastuun aiheuttavaan huolimattomaan menettelyyn.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus hylkäsi kanteen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 2.6.1993

Kaupunki ja tietokeskus valittivat hovioikeuteen.

Kanne I

Kaupunkia vastaan ajetun kanteen osalta hovioikeus lausui asiassa raastuvanoikeuden mainitsemin perustein selvitetyksi, että kaupungin ostoreskontrajärjestelmään kuuluneen kaupungin hankintakeskuksen toimittajatietokannassa ollut tietokeskuksen tilinumero oli 4.2.1989 ja 8.2.1989 välisenä aikana muuttunut virheelliseksi kaupungin vastattavasta syystä. Tietokeskuksen ei ollut näytetty myötävaikuttaneen tilinumeron muuttumiseen virheelliseksi, eikä se seikka, ettei maksatuksesta huolehtineen pankin tilinumeroiden tarkistusjärjestelmä ollut estänyt maksujen kirjautumista väärälle tilille, vapauttanut kaupunkia maksuvelvollisuudesta tietokeskusta kohtaan. Tämän vuoksi hovioikeus ei muuttanut raastuvanoikeuden päätöksen lopputulosta.

Kanne II

Pankkia vastaan ajetun kanteen osalta hovioikeus lausui kaupungin tietokeskukselle tarkoittamien maksujen ohjautumisen virheelliselle tilille olleen mahdollista sen vuoksi, että pankin käyttämä tilinumeroiden tarkistusjärjestelmä ei ollut estänyt maksun ohjautumista tälle tilille, koska se oli numeroltaan vastannut käytössä ollutta tiliä. Maksun ohjautuminen pankissa olevalle tilille tapahtui yksinomaan tilinumeron perusteella, ja virhesuoritusten estämiseksi pankissa oli käytössä ainoastaan tilinumeroon perustuva tarkistusjärjestelmä.

Kanteessa tarkoitetut maksut olivat tapahtuneet pankin asiakkailleen tarjoamaa automaattiseen tietojenkäsittelyyn perustuvaa maksuliikennejärjestelmää käyttäen. Käsiteltävien toimeksiantojen suuren määrän vuoksi ei ollut mahdollista välttää virheitä ja epätäsmällisyyksiä asiakkaiden antamissa tilitiedoissa. Asiakkaiden kannalta oli välttämätöntä, että tilitietojen mahdollisista virheistä ja epätäsmällisyyksistä huolimatta järjestelmä esti maksujen ohjautumisen väärälle tilille. Näin ollen ei voitu pitää riittävänä, että maksujen ohjautuminen oikealle tilille varmistettiin vain tilinumeroihin perustuvaa tarkistusjärjestelmää käyttäen, ellei tällaista tarkistusjärjestelmää voitu saada aukottomaksi.

Pankin oli maksuliikennejärjestelmän ylläpitäjänä vastattava sen toimivuudesta maksajia ja maksun saajia kohtaan. Näin ollen tietokeskuksen tilinumeron virheellisyys ei vapauttanut pankkia vastuusta maksujen ohjaamisessa oikealle tilille. Pankki oli siten velvollinen korvaamaan tietokeskukselle vahingon, joka oli aiheutunut kaupungin maksujen ohjautumisesta tietokeskuksen tilin asemesta yksityishenkilön tilille. Pankin vahingonkorvausvastuu tietokeskusta kohtaan oli kuitenkin kaupungin velvoiteoikeudelliseen vastuuseen nähden toissijainen ja rajoittui siihen määrään, mitä kaupungilta mahdollisesti ei saatu perityksi.

Tämän vuoksi hovioikeus kumosi raastuvanoikeuden päätöksen ja velvoitti pankin suorittamaan vahingonkorvauksena tietokeskukselle 2 084 484,42 markkaa 16 prosentin korkoineen 6.9.1990 lukien, kuitenkin siten, että pankilta voitiin periä vain se määrä, mitä kaupungilta ei tuomion nojalla saatu perityksi.

Eri mieltä olleen hovioikeudenneuvos Mäen lausunto

Katson, ettei valitus anna aihetta raastuvanoikeuden päätöksen muuttamiseen.

Perustelut

Kanne I

Yleisenä velvoiteoikeudellisena periaatteena on, että rahavelka on maksettava velkojan luona. Kun maksatuksessa käytetyn tilinumeron virheellisyys ei ole johtunut tietokeskuksen vastattavasta syystä, eivät kaupungin maksusuoritukset, jotka ovat ohjautuneet virheelliselle tilille, ole vapauttaneet kaupunkia maksuvelvollisuudesta tietokeskusta kohtaan. Tässä suhteessa ei ole merkitystä sillä, ettei maksujen välityksestä huolehtineen pankin tilinumeroiden tarkistusjärjestelmä ole estänyt maksujen kirjautumista väärälle tilille. Myöskään se, että tietokeskus ei ole lähettänyt kaupungille maksumuistutuksia, ei poista kaupungin vastuuta veloista. Kaupunki on siten velvollinen maksamaan tietokeskukselle sen vaatimat laskusaatavat.

Kanne II

Pankin suorittaessa maksutoimeksiannon sen tehtävänä on maksujenvälitysjärjestelmän osana valvoa myös maksunsaajan etua. Tämän vuoksi pankki vastaa maksutoimeksiannon suorittamisesta myös maksunsaajaan nähden sopimussuhteita koskevien periaatteiden mukaan.

Sillä, ovatko kaupunki ja tietokeskus olleet tietoiset tilinumeroiden määräävyydestä maksujenvälityksessä, ei ole merkitystä harkittaessa pankin vahingonkorvausvelvollisuutta tietokeskusta kohtaan. Muilta pankin vastuuta koskevilta osilta Korkein oikeus, jossa ei enää ole kysymys siitä, missä järjestyksessä kaupunki ja pankki ovat vastuussa tietokeskusta kohtaan, hyväksyy hovioikeuden tuomion perustelut.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.