27.6.1994

Kivijärven kihlakunnanoikeuden päätös 22.9.1992

Kihlakunnanoikeus lausui virallisen syyttäjän sekä asianomistajien Raimo H:n, Ritva U:n ja Simo K:n ajamasta syytteestä selvitetyksi, että Sakari L oli purkanut E Oy:n palveluksessa olleiden asianomistajien työsopimukset. Asianomistajat olivat ilmoittaneet pyytäneensä yhtiöltä työtodistuksia pyytämättä kuitenkaan niihin merkintää työsuhteen päättymisen syystä.

Jutussa kuullun todistajan kertomuksen perusteella kihlakunnanoikeus piti todennäköisenä, että asianomistajat olivat voineet pyytää työtodistuksiinsa maininnan työsuhteen päättymisen syystä. Asia oli joka tapauksessa jäänyt tältä osalta epäselväksi. Todistajana kuullulle, eräälle yhtiön toiselle työntekijälle, jonka työsuhde oli vähän aikaisemmin purettu, annettuun työtodistukseen ei ollut kirjoitettu näkyviin työsuhteen päättymisen syytä, vaikka myös tämä todistaja oli pyytänyt työtodistuksen antamista.

Kihlakunnanoikeus katsoi, että todistuksissa ollut maininta ryhtymisestä laittomaan lakkoon ja lakon jatkamisesta varoituksista huolimatta ei sisältänyt asianomistajista sellaista arvolauselmaa, jonka kirjoittamisesta työtodistuksiin L olisi ollut tuomittava rangaistukseen.

Sen vuoksi kihlakunnanoikeus hylkäsi L:aa vastaan ajetun syytteen työsopimuslain säännösten rikkomisesta.

Asianomistajien yhtiöön kohdistaman uuden työtodistusten antamista koskevan vaatimuksen kihlakunnanoikeus jätti tutkimatta sillä perusteella, että yhtiö ei ollut tässä jutussa asianosaisena.

Vaasan hovioikeuden päätös 9.6.1993

Asianomistajat valittivat hovioikeuteen toistaen kihlakunnanoikeudessa esittämänsä vaatimuksen L:n tuomitsemista työsopimuslain 54 §:n nojalla rangaistukseen työsopimuslain säännösten rikkomisesta sillä perusteella, että L oli asianomistajien pyytämättä antanut heille kerrotunsisältöiset ja siten työsopimuslain 47 §:n 1 momentin vastaiset työtodistukset. Lisäksi asianomistajat vaativat L:n velvoittamista antamaan heille uudet työsopimuslain 47 §:n mukaiset työtodistukset.

Hovioikeus lausui, että työsopimuslain 47 §:n 1 momentin mukaan työsopimuksen lakatessa työnantajan oli annettava, jos työntekijä sitä vaati, todistus työsuhteen kestoajasta ja työtehtävän laadusta. Lisäksi oli, jos sitä pyydettiin, todistuksessa mainittava syy työsuhteen päättymiseen ja siihen merkittävä arvolause työntekijän osoittamasta työtaidosta, ahkeruudesta ja käytöksestä.

L oli yhtiön toimitusjohtajana 17.2.1992 asianomistajien työsopimusten purkamisen jälkeen lähettänyt kullekin työtodistuksen, jossa työsuhteen päättymisen syyksi oli merkitty ryhtyminen laittomaan lakkoon ja lakon jatkaminen varoituksista huolimatta.

Asianomistajat olivat lausuneet, etteivät he olleet pyytäneet L:aa merkitsemään työtodistukseen syytä työsuhteen päättymiseen ja, vaikka olisivat pyytäneetkin, että L:n merkitsemä lausuma sisälsi kielteisen arvolauselman työntekijästä. L:n menettely oli siten rangaistavaa.

Hovioikeuden mukaan kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainitusta todistajan lausumasta ilmeni, että L oli asianomistajien työsuhteiden purkamisen aikoihin yhtiön toimitiloissa ihmetellyt sitä seikkaa, että työntekijöiden työtodistuksiin tuli merkitä työsuhteen päättymisen syyksi osallistuminen lakkoon. Jutussa jäi kuitenkin näyttämättä, että asianomistajat olisivat pyytäneet merkittäväksi työsuhteen päättymisen syyn työtodistuksiinsa. Syyksi merkitty laittomaan lakkoon osallistuminen ja lakon jatkaminen varoituksesta huolimatta sisälsi lisäksi kielteisen arvolauselman, jollaisen antamista ei ollut pidettävä lainmukaisena. L oli menettelyllään syyllistynyt työsopimuslain säännösten rikkomiseen.

L oli yhtiön edustajana tosiasiallisesti antanut edellä mainitut työtodistukset. Hän oli myös henkilökohtaisesti ollut läsnä kihlakunnanoikeudessa uusia työtodistuksia koskevaa vaatimusta esitettäessä. Näin ollen kihlakunnanoikeuden ei olisi tullut jättää vaatimusta tutkimatta. Viivästyksen välttämiseksi hovioikeus tutki vaatimuksen välittömästi.

L, joka oli antanut työsopimuslain 47 §:n 1 momentin vastaiset työtodistukset, oli velvollinen korjaamaan oikeudenvastaisen olotilan ja antamaan mainituille yhtiön entisille työntekijöille sanotussa lainkohdassa tarkoitetut uudet työtodistukset.

Tämän vuoksi hovioikeus työsopimuslain 47 §:n 1 momentin ja 54 §:n 1 momentin nojalla tuomitsi L:n työsopimuslain säännösten rikkomisesta 30:een päiväsakkoon sekä velvoitti hänet antamaan asianomistajille uudet työtodistukset.

Käsittelyratkaisu

L:n korkovaatimus oikeudenkäyntikuluilleen hovioikeudessa jätetään vasta Korkeimmassa oikeudessa tehtynä tutkimatta.

H:n ja hänen myötäpuoltensa pyyntö suullisen käsittelyn toimittamisesta hylätään aiheettomana.

H, U ja K, jotka kihlakunnanoikeudessa olivat vaatineet E Oy:n velvoittamista antamaan uudet työtodistukset, ovat vasta valituksessaan hovioikeudelle kohdistaneet sanotun vaatimuksen L:aan. Tällaista uutta vaatimusta ei oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 2 §:n 1 ja 2 momentista (L 362/1960) ja 3 §:stä ilmenevän periaatteen perusteella saa tehdä ylemmässä oikeudessa, joten hovioikeuden olisi tullut jättää vaatimus tutkimatta.

Pääasiaratkaisun perustelut

H, U ja K ovat olleet E Oy:n palveluksessa toistaiseksi voimassa olleissa työsuhteissa. Yhtiön toimitusjohtaja L on 17.2.1992 purkanut heidän työsopimuksensa ja lähettänyt heille kullekin työtodistuksen. Työsuhteen päättymisen syyksi L on niihin merkinnyt ryhtyminen laittomaan lakkoon ja lakon jatkaminen varoituksesta huolimatta, vaikka, kuten hovioikeuskin on katsonut, H:n ja hänen myötäpuoltensa ei ole näytetty pyytäneen arvolauseen merkitsemistä.

L:n tekemä merkintä sisältää hänen käsityksensä siitä, että työsuhteiden päättyminen oli aiheutunut työntekijöiden syystä ja että siihen johtanut työntekijöiden menettely oli ollut lain vastaista. Merkintä sisältää siten kielteisen arvolauseen. Tällaisen arvolauseen antamiseen työnantajalla ei työsopimuslain 47 §:n 1 momentin mukaan ole oikeutta. Näin ollen L on menettelyllään syyllistynyt hovioikeuden hänen syykseen lukemaan työsopimuslain säännösten rikkomiseen.

L on pääosiltaan hävinnyt jutun, joten hänen on korvattava H:n ja tämän myötäpuolten oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa. Asian laadun vuoksi L:n on pidettävä kulunsa Korkeimmassa oikeudessa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan siltä osalta kuin se on tutkinut H:n ja hänen myötäpuoltensa L:aan kohdistaman vaatimuksen uusien työtodistusten antamisesta ja lausuma L:n velvoittamisesta antamaan uudet työtodistukset poistetaan. Muilta eli syyksi luettua rikosta, rangaistusseuraamusta, lainkohtia ja korvausvelvollisuutta koskevilta osilta hovioikeuden päätös jää pysyväksi. L:n oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään.