2.5.1994

Espoon kihlakunnanoikeuden päätös 18.8.1992

Hyläten syytetty A:n lykkäyspyynnön kihlakunnanoikeus katsoi jutussa selvitetyksi, että A oli 8.3.1990 Espoossa

1) kätkenyt omistajaltaan anastetun katkaistun haulikon tietäen kyseisen ampuma-aseen varkauden kautta saaduksi itse olematta anastusrikoksessa osallisena,

2) pitänyt sanottua haulikkoa luvattomasti hallussaan ja

3) yksissä tuumin erään toisen henkilön kanssa hankkiakseen itselleen hyötyä pään yli vedetyllä villapipolla naamioituneena uhannut ampuma-aseella sekä pankkikonttorin henkilökuntaan kuuluvia että asiakkaina olleita henkilöitä ja siten uhkauksella, jossa pakottava hengen- tai terveydenvaara oli ollut tarjona, saanut pankin henkilökuntaan kuuluvat luovuttamaan itselleen pankin hallussa ollutta rahaa yhteensä 141 930 markkaa.

Uhkauksen aikana A oli seissyt ulko-oven vieressä, mistä hän oli suunnannut pankkisalissa olleita henkilöitä kohti 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun ladatun haulikon. Oikeudessa henkilökohtaisesti kuullut kuusi pankkivirkailijaa olivat kaikki kertoneet, että A muistutti kasvoiltaan ja erityisesti suun seudulta sitä pankin ovella vartioinutta miestä, jolla oli ollut kädessään katkaistu haulikko. Kolme heistä oli ilmoittanut tunnistavansa A:n.

Ottaen huomioon pankkivirkailijoiden tunnistuksen ja muunkin jutussa esitetyn näytön kihlakunnanoikeus tuomitsi A:n 1-2 kohdassa tarkoitetuista yksin teoin tehdyistä varastetun tavaran kätkemisestä ja ampuma-aserikoksesta sekä 3 kohdassa tarkoitetusta törkeästä ryöstöntapaisesta kiristämisestä yhteiseen 4 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Käsittely Helsingin hovioikeudessa

A valitti hovioikeuteen vaatien syytteen hylkäämistä ja toissijaisesti suullisen käsittelyn toimittamista hovioikeudessa tai asian palauttamista kihlakunnanoikeuteen.

Hovioikeus toimitti suullisen käsittelyn 16.3.1993, jolloin kävi ilmi, että A oli karannut vankilasta 28.2.1993 ennen kuin hän oli saanut tiedon kutsusta suulliseen käsittelyyn. A ei ollut paikalla hovioikeudessa. A:n asiamies ilmoitti, ettei hän ollut päämiehen poissaolon vuoksi toimittanut näyttöä istuntopäiväksi ja pyysi käsittelyn lykkäämistä, jotta päämies ja kuultavaksi kutsuttavat henkilöt saataisiin kutsutuksi hovioikeuteen. Hovioikeus hylkäsi lykkäyspyynnön aiheettomana.

Helsingin hovioikeuden päätös 15.4.1993

Hovioikeus täydensi kihlakunnanoikeuden päätöksen perusteluja, mutta pysytti lopputuloksen.

Perustelut

Hovioikeus on päättänyt kutsua 16.3.1993 pidettäväksi määrättyyn suulliseen käsittelyyn henkilökohtaisesti muun muassa A:n ja kihlakunnanoikeudessa asianomistajina kuultuja pankkivirkailijoita. Suullisessa käsittelyssä on käynyt ilmi, että A oli 28.2.1993 karannut vankilasta ja että hänelle ei tämän vuoksi ollut annettu tiedoksi kutsua suulliseen käsittelyyn. A:n avustajalle toimitetussa ilmoituksessa suullisesta käsittelystä on mainittu, että A:lla on suullisessa käsittelyssä mahdollisuus esittää tarpeelliseksi katsomaansa näyttöä. Suullisessa käsittelyssä avustaja on kuitenkin ilmoittanut, ettei hän A:n poissaolon vuoksi ole kutsunut todistajia tuohon käsittelyyn, ja pyytänyt suullisen käsittelyn lykkäämistä. Hovioikeus on suullisessa käsittelyssä kuullut muun muassa siihen henkilökohtaisesti kutsuttuja asianomistajia ja välipäätöksellään hylännyt lykkäyspyynnön aiheettomana.

Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 9 §:n 3 momentin (1072/79) mukaan asia saadaan, milloin syytä siihen on, ratkaista, vaikka kutsua hovioikeuden suulliseen käsittelyyn henkilökohtaisesti saapumaan määrätylle asianosaiselle ei ole saatu toimitetuksi tiedoksi. Suullisen käsittelyn lykkääminen joko viran puolesta tai vastaajan avustajan pyynnöstä on siten riippunut harkinnasta. Kun kihlakunnanoikeuden suorittama näytön arviointi on perustunut etupäässä asian käsittelyssä henkilökohtaisesti kuultujen asianomistajien havaintoihin, on A:n oikeusturva edellyttänyt, että hänellä on ollut mahdollisuus olla henkilökohtaisesti läsnä kuultaessa asianomistajia uudestaan hovioikeudessa. Ei ole aihetta otaksua, että A olisi karannut vankilasta välttyäkseen tulemasta kutsutuksi hovioikeuden suulliseen käsittelyyn. Karkaamisesta suulliseen käsittelyyn kulunut aika on myös ollut niin lyhyt, ettei siitä ole voitu päätellä, ettei A:ta saada kutsutuksi hovioikeuteen. Näin ollen hovioikeuden olisi tullut lykätä suullista käsittelyä niin, että kutsu on voitu antaa A:lle tiedoksi, tai on käynyt ilmeiseksi, ettei häntä tavoiteta.

A on jäänyt kiinni 16.3.1993 ja hän suorittaa aikaisempia vankeusrangaistuksia.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuteen ilmoituksetta uudelleen käsiteltäväksi.