28.4.1994

Helsingin raastuvanoikeuden päätös 14.8.1992

Raastuvanoikeus on A:n Oy Botta Ab:lle 27.1.1992 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla lausunut asiassa olleen riidatonta, että majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskenut työehtosopimus oli päättynyt 28.2.1991, jonka jälkeen oli alkanut niin sanottu sopimukseton tila. Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto r.y. oli toimeenpannut laillisen valtakunnallisen työsulun ajalla 28.3. - 5.4.1991 ja se oli kohdistunut Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:n jäseninä olleisiin työntekijöihin. Tämä liitto oli puolestaan toimeenpannut laillisen lakon edellä mainittuna aikana. A oli kuulunut sanottuun työntekijäliittoon ja hän oli ollut sairaslomalla 27.3. - 10.4.1991. Yhtiö, joka oli työnantajaliiton jäsen, ei ollut maksanut A:lle palkkaa työtaistelun ajalta.

A:n oli näytetty toimineen muun muassa lakkovahtina ja käyttäytymisellään osoittaneen olleensa lakossa.

Raastuvanoikeus on katsonut, että työsulku sisälsi sekä työnteon estämisen että palkanmaksusta pidättäytymisen. Työsulku oli pätevä, kun se oli kollektiivisen työoikeuden sääntöjen mukainen. Laillisen työsulun aikana työnantajalla ei ollut työsopimuslain mukaista päävelvoitetta eli palkanmaksuvelvollisuutta eikä sairausajan palkkaa ole asetettu tässä suhteessa eri asemaan. Työnantajalla ei siten pääsääntöisesti ollut velvollisuutta suorittaa sairausajan palkkaakaan työsulun aikana.

Raastuvanoikeus on lausunut, että asiassa ei ollut ilmennyt syytä poiketa siitä pääsäännöstä, että laillinen työsulku poisti työnantajan palkanmaksuvelvollisuuden. Työsulku oli toimeenpantu kollektiivisen työoikeuden sääntöjen mukaan. A ei työsulun alkaessa ollut ollut sairauden vaan työsulun vuoksi estynyt tekemästä työtä. Tämän vuoksi ja koska A oli ollut työsulun aikaisessa lakossa mukana, hänellä ei ollut oikeutta saada palkkaa työsulun ajalta siitä huolimatta, että hänen sairaslomansa oli alkanut ennen työtaistelua ja jatkunut sen ajan.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt kanteen. Koska asia oli ollut epäselvä ja tulkinnallinen ja oikeudenkäyntiin oli ollut aihetta, asianosaiset saivat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Helsingin hovioikeuden tuomio 3.2.1993

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja yhtiö olivat saattaneet jutun, on lausunut A:n sairaudesta johtuneen työkyvyttömyyden raastuvanoikeuden päätöksessä kerrotuin tavoin alkaneen ennen alalla toimeenpantuja työsulkua ja lakkoa sekä päättyneen työsulun ja lakon päättymisen jälkeen. Näin ollen A ei sanottuna aikana ollut ollut työsulun vuoksi estynyt tekemästä työtä eikä lakossa. Myöskään sillä seikalla, että A oli työkyvyttömyytensä aikana työsulun ja lakon yhteydessä toiminut lakkovahtina, ei ollut vaikutusta hänen oikeuteensa saada hänelle kuuluva sairausajan palkka. A:n palkanmaksukaudesta ei ollut esitetty asiassa selvitystä. Työsopimuslain 22 §:n 2 momentin mukaan palkanmaksukausi sai olla enintään kuukauden pituinen. Tämän vuoksi A:n sairausajan palkka oli kokonaisuudessaan erääntynyt maksettavaksi viimeistään 5.5.1991. Kun A:n sairausajan palkka oli ollut maksamatta työsuhteen päättyessä, hänellä oli työsopimuslain 22 §:n 5 momentin nojalla oikeus saada vaatimansa odotusajan palkka.

Tämän vuoksi hovioikeus on kumonnut raastuvanoikeuden päätöksen ja velvoittanut yhtiön suorittamaan A:lle sairausajan palkkana 3 130,65 markkaa 16 prosentin korkoineen 5.5.1991 lukien ja odotusajan palkkana 2 323,68 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 27.1.1992 lukien. Yhtiö on lisäksi velvoitettu korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 11 000 markalla 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Perustelut

A on ollut lääkärin määräämällä sairaslomalla 27.3. - 10.4.1991. Majoitus- ja ravitsemisalalla on 28.3.1991 toimeenpantu työsulku ja lakko, jotka ovat kestäneet 5.4.1991 saakka.

Yhtiön todistajana kuulustuttama henkilökunnan luottamusmies on kertonut, että A oli pari päivää ennen työtaistelun alkamista osallistunut hänen järjestämäänsä tiedotustilaisuuteen, missä oli käyty läpi käytännön lakkoasioita. A oli ilmoittautunut luottamusmiehelle lakkolaisena ja hänen nimensä oli sisältynyt tämän keskuslakkotoimikunnalle toimittamaan lakkolaisten listaan. Lakon aikana A oli toiminut lakkovahtina.

Kun A:n sairasloma oli alkanut jo ennen työsulun alkamista ja päättynyt vasta työsulun päättymisen jälkeen, yhtiö ei ole voinut työsulun perusteella vapautua sairausajan palkan maksamisvelvollisuudesta (Ks. KKO 1993:39). Yhtiö on kuitenkin vastustanut kannetta myös sillä perusteella, että A on sairaslomastaan huolimatta osallistunut lakkoon.

Esitetystä selvityksestä voidaan päätellä, kun muutakaan ei ole näytetty, että A on sairaslomastaan huolimatta ollut lakossa sen alkamisesta asti. Lakkoon osallistunut A ei ole oikeutettu saamaan sairausajan palkkaa lakon ajalta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. Asian laadun vuoksi asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.