30.3.1994

Kanne Jyväskylän raastuvanoikeudessa

A on Jyväskylän Toimistotekniikka B Ky:lle 26.11.1992 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla lausunut, että hän oli toiminut 9.11.1965 alkaen yhtiön palveluksessa myyntimiehenä. A oli ollut lomautettuna 1.6.1991 alkaen ja lomautusta oli jatkettu kaksi kertaa. Yhtiöllä ei enää ollut aikomustakaan ottaa A:ta töihin, vaan se pyrki jatkuvalla lomautuksella kiertämään irtisanomisajan palkanmaksuvelvollisuutta. Yhtiö oli ilmoittanut, ettei sillä ollut varaa maksaa irtisanomisajan palkkaa.

Tämän vuoksi A on vaatinut, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle kuudelta kuukaudelta irtisanomisajan palkkaa vastaavan määrän lomakorvauksineen eli yhteensä 53 091 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Raastuvanoikeuden päätös 8.3.1993

Raastuvanoikeus, jossa yhtiö oli vastustanut kannetta, on lausunut, että A oli lomautettu yhtiön palveluksesta 1.6.1991 lukien siten, että hän oli ollut siitä alkaen lomautettuna, kunnes hän oli 20.11.1992 irtisanoutunut. Lomautuksen arvioiduksi kestoksi oli alunperin ilmoitettu 4 - 5 kuukautta. Asiassa ei ollut ilmennyt sellaisia seikkoja, että lomautuksen olisi aiheuttanut työn tilapäinen vähentyminen, joten lomautusaika oli voinut olla yli 90 päivää. Näin ollen se seikka, että yhtiö ei ollut noudattanut alunperin arvioimaansa lomautuksen kestoa ilmoittaessaan 1.4.1992 uudelleen lomautuksesta, ei ollut sellainen virheellisyys, jonka perusteella yhtiö olisi laiminlyönyt työsopimuslakiin perustuvat velvollisuutensa ja tullut korvausvelvolliseksi. A ei ollut myöskään esittänyt sellaista selvitystä, jonka mukaan tämänlaatuiseen toistaiseksi voimassaolevaan lomautukseen olisi sovellettava muita kuin asianosaisten välisessä työehtosopimuksessa mainittuja määräyksiä. A:lla ei ollut lakiin perustuvaa oikeutta saada vaatimaansa korvausta.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt kanteen.

Vaasan hovioikeuden tuomio 16.8.1993

A oli saattanut jutun hovioikeuden tutkittavaksi luopuen kuitenkin vaatimuksesta 4,5 kuukautta ylittävältä osalta, koska hän oli saanut hyväkseen 1,5 kuukauden pituisen lomautusilmoitusajan, ja täsmentäen vaatimustensa yhteismäärän 39 818,25 markaksi. Hovioikeus on lausunut, että A oli ollut yhtiön palveluksessa 9.11.1965 lukien. Yhtiö oli myöntänyt oikeaksi A:n väitteen, että yhtiöön oli ennen A:n lomauttamista palkattu uusi työntekijä. Yhtiö oli kuitenkin lausunut, että tämä työntekijä oli tullut toiseen myyntipiiriin kuin A:lla oli ollut ja että yhtiön vastuunalainen yhtiömies B oli itse ottanut A:n myyntipiirin hoitoonsa.

Lomautus oli luonteeltaan tilapäinen ja tavoitteeltaan työsuhteen päättämisen vaihtoehto. Oli ilmeistä, että riittävän kauan kestänyttä lomautusta ei enää voitu pitää luonteeltaan tilapäisenä. Sellaisessa tilanteessa lomautuksen jatkamista oli pidettävä irtisanomisajan palkasta annettujen säännösten kiertämisenä. Lakiin ei sisältynyt normia siitä, miten pitkä lomautuksen tuli olla, jotta sen jatkaminen voitiin edellä mainitulla tavalla irtisanomisajan palkan maksuvelvollisuuden kannalta rinnastaa irtisanomiseen. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n ja Suomen Työnantajain Keskusliiton välillä 14.6.1991 solmitussa, irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa aikamäärä oli 225 päivää. Tätä irtisanomissuojasopimusta ei voitu suoraan soveltaa A:n työsuhteeseen. Suurimpien valtakunnallisten työmarkkinajärjestöjen välillä tehtynä sopimus kuvasi kuitenkin työmarkkinoilla vallitsevaa käytäntöä kysymyksessä olevan ajan pituuden kannalta.

A:n viimeisessä, 1.4.1992 saamassa lomautuksen jatkoilmoituksessa arvioiduksi lomautuksen kestoajaksi oli merkitty "toistaiseksi". A:n irtisanoessa 20.11.1992 työsuhteensa lomautus oli kestänyt lähes 540 päivää.

Irtisanomisajan pituus määräytyi työnantajan toimesta suoritettavalle irtisanomiselle säädetyn ajan mukaan. Koska A:n työsuhde oli kestänyt yli 15 vuotta, irtisanomisaika oli työsopimuslain 38 §:n 3 momentin 5 kohdan mukaan kuusi kuukautta. Yhtiön antaessa 12.4.1991 ensimmäisen lomautusilmoituksen 1.6.1991 alkavasta lomautuksesta A oli saanut hyväkseen puolentoista kuukauden pituisen ajanjakson. Yhtiö oli siten velvollinen suorittamaan A:lle tämän vaatimuksen mukaisesti neljän ja puolen kuukauden ajalta irtisanomisajan palkan ja tätä vastaavan lomakorvauksen. Niiden laskentaperusteita yhtiö ei ollut erikseen kiistänyt.

Tämän vuoksi hovioikeus on, kumoten raastuvanoikeuden päätöksen, velvoittanut yhtiön suorittamaan A:lle irtisanomisajan palkkana ja vuosilomakorvauksena vaaditut 39 818,25 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 26.11.1992 lukien. Lisäksi yhtiö on velvoitettu korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut jutussa.

Perustelut

A on ollut 9.11.1965 alkaen Jyväskylän Toimistotekniikka B Ky:n palveluksessa myyntimiehenä. Yhtiö on 12.4.1991 antamansa lomautusilmoituksen mukaisesti lomauttanut A:n 1.6.1991 alkaen 4 - 5 kuukaudeksi taloudellisilla perusteilla ja ilmoittanut lomautuksen jatkumisesta edelleen kirjeellä 11.10.1991. Vielä yhtiö on jatkanut 1.4.1992 annetun lomautusilmoituksen mukaisesti samoilla perusteilla lomauttamista ilmoittaen tällöin lomautuksen arvioidun kestoajan olevan toistaiseksi. Yhtiö ei ole A:n lomautettuaan tarjonnut hänelle työtä.

A on 20.11.1992 päivätyllä yhtiölle antamallaan irtisanomisilmoituksella irtisanonut työsopimuksensa päättymään "irtisanomisaikaa noudattamatta". Työsopimuslain 42 §:n 1 momentin mukaan lomautetulla työntekijällä on, mikäli nyt on kysymys, työsuhteessa muuten noudatettavasta irtisanomisajasta riippumatta oikeus irtisanoa työsopimuksensa päättymään milloin tahansa lomautusaikana. Tämän mukaan A:lla on ollut oikeus irtisanoa työsopimuksensa päättymään heti.

Lomauttaminen on tarkoitettu väliaikaiseksi toimenpiteeksi. Työnantajalla ei ole oikeutta käyttää sitä pysyvänä ratkaisuna irtisanomisen asemesta. A:n lomautusaika on muodostunut erittäin pitkäksi. Hänelle ei ole lomauttamisen alkamisen jälkeen tarjottu työtä. On siten pääteltävissä yhtiön tosiasiallisesti tarkoittaneen, että A:n työsuhde siihen oli päättynyt.

Mainitulla perusteella yhtiö on velvollinen suorittamaan A:lle korvausta irtisanomisajan palkan menetyksestä. Kun otetaan huomioon tämä korvausvelvollisuuden peruste, on A:lla oikeus saada korvausta työsopimuslain 42 §:n 2 momentista ilmenevän periaatteen perusteella sen irtisanomisajan mukaan, jota työnantajan on noudatettava irtisanoessaan työsopimuksen. A:n työsuhde on kestänyt yli 15 vuotta, joten hänen irtisanomisaikansa on kuusi kuukautta. Korvaus määräytyy siten A:n vaatimuksen mukaisesti laskettuna neljältä ja puolelta kuukaudelta. Kuten hovioikeus on todennut, yhtiö ei ole kiistänyt A:n korvausvaatimuksen laskemisperustetta.

Koska yhtiö on hävinnyt jutun, se on velvollinen korvaamaan A:n vastauskulut Korkeimmassa oikeudessa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Jyväskylän Toimistotekniikka B Ky:n on korvattava A:n vastauskulut Korkeimmassa oikeudessa 1 500 markalla.