13.12.1994

Kanne Turun raastuvanoikeudessa

Mellamino Oy ja Nelko Oy esittivät Vakuutusosakeyhtiö Sammolle (Sampo) 11.3.1991 tiedoksi annetun haasteen nojalla, että Mellamino Oy:n tehdasrakennus irtaimistoineen oli 13.11.1990 sattuneessa tulipalossa tuhoutunut. Nelko Oy, joka vielä toukokuussa 1990 yhtiömuodoltaan oli avoin yhtiö, oli hankkinut Mellamino Oy:n koko osakekannan omistukseensa ja siirtänyt kysymyksessä olevan omaisuuden 17.5.1990 allekirjoitetulla kauppakirjalla täysin omistamalleen tytäryhtiölle Mellamino Oy:lle. Palossa tuhoutunut omaisuus oli palovakuutettu Sammossa.

Sampo oli kieltäytynyt suorittamasta vakuutuskorvausta perusteluin, että 13.11.1990 tulipalossa tuhoutunut tehdasrakennus irtaimistoineen oli 17.5.1990 päivätyllä kauppakirjalla siirtynyt mainitusta päivästä lukien Mellamino Oy:n omistukseen. Sammon yleisten vakuutusehtojen kohdan 44.4. mukaan vakuutus oli uuden omistajan hyväksi voimassa 14 vuorokautta omistajan vaihdoksesta. Edellä mainittu vakuutus oli siten lopullisesti päättynyt Sammossa 31.5.1990.

Sampo oli näin ollen kieltäytynyt suorittamasta vakuutuskorvausta sillä perusteella, että mainittu vakuutus oli palon tapahtuessa ollut edelleen Nelko Oy:n nimissä.

Vakuutussopimuslain 54 §:n 2 momentin mukaan "milloin vakuutus on sopimuksen mukaan lakkaava omaisuuden siirtyessä toiselle, olkoon uudella omistajalla, jos vakuutustapahtuma sattuu 14 päivän kuluessa sen jälkeen, kuitenkin oikeus korvaukseen kärsimästään vahingosta, mikäli hänellä ei ole sellaista oikeutta itse ottamansa vakuutuksen nojalla". Sammon viittaaman vakuutusehdon mukaan: "44.4. omistajanvaihdos. Vakuutussopimus lakkaa, jos vakuutettu omaisuus siirtyy muulle uudelle omistajalle kuin vakuutuksenottajan kuolinpesälle. Jos vahinkotapahtuma sattuu 14 päivän kuluessa omistajanvaihdoksesta, vakuutuksenottajaa lähinnä seuraavalla omistajalla on kuitenkin oikeus vastuu- ja kiinteistönomistajan oikeusturvavakuutusta lukuunottamatta korvaukseen siltä osin, kuin hänellä ei ole oikeutta korvaukseen itse ottamastaan vakuutuksesta."

Sampo ei tässä tapauksessa ollut oikeutettu kieltäytymään vakuutuskorvauksen suorittamisesta viittaamansa ehdon perusteella. Omaisuuden siirrossa Nelkolta sen täysin omistamalle tytäryhtiölle Mellamino Oy:lle oli ollut kysymys taseteknisestä toimenpiteestä eikä tällaista luovutusta reaalitasolla voitu rinnastaa sellaiseen omistajanvaihdokseen, jota mainittu lainkohta ja ehto tarkoittivat. Se, että omaisuus oli siirretty Nelkon taseesta Mellamino Oy:n taseeseen, ei merkinnyt muutosta omistajan määräämisvallan osalta. Kauppakirjan tekemisestä huolimatta omaisuus oli edelleen pysynyt täysin Nelkon määräämisvallassa ja riskipiirissä, koska Mellamino Oy oli Nelkon täysin omistama tytäryhtiö. Luovutustoimi oli merkinnyt ainoastaan sitä, että omaisuus, joka aikaisemmin oli ollut Nelkon taseessa kiinteistönä, irtaimena käyttöomaisuutena ja vaihto-omaisuutena, luovutuksen tapahduttua sisältyi Nelkon taseessa olevaan Mellamino Oy:n osakekantaan. Tasetasollakaan tarkastellen omaisuus ei luovutuksella ollut siirtynyt Nelkon taseen ulkopuolelle. Kun Nelko oli avoimen yhtiön muuttamisesta osakeyhtiöksi säädetyssä järjestyksessä muutettu yhtiömuodoltaan osakeyhtiöksi, oli syntynyt osakeyhtiölaissa tarkoitettu konserni ja kysymyksessä oleva omaisuus oli sen tuhoutumisajankohtana sisältynyt Nelko Oy:n konsernitaseeseen.

Edellä viitatut seikat huomioon ottaen lainattua vakuutuskohtaa tulkittiin vastoin sen tarkoitusta, jos katsottiin, että Sampo mainitun luovutustoimen tapahtumisen johdosta oli vapautunut suorittamasta vakuutuskorvausta. Mainittu lainkohta ja vakuutusehto tarkoittivat omistajan vaihdosta normaalissa merkityksessä, jolloin omaisuuden määräämisvallassa tapahtuu todella muutos. Mainittua ehtoa ei voitu tulkita siten, että Nelkon ja Mellamino Oy:n välillä tehtyä kauppakirjaa voitaisiin pitää ehdon tarkoittamana sellaisena omistajanvaihdoksena, josta seuraisi vakuutusyhtiön vapautuminen vakuutuskorvauksen suorittamisvelvollisuudesta. Mitkään Sammon suojanarvoiset intressit eivät myöskään puoltaneet tällaista tulkintaa. Ehdossa tehtiin nimenomainen poikkeus kuolemantapauksen osalta, vaikka siinä omaisuuden määräämisvallassa tapahtuu reaalinen muutos omaisuuden siirtyessä kuolinpesälle.

Mainittu vakuutusehto johtaisi Sammon kannan mukaisesti sovellettuna kohtuuttomuuteen niin, että se oli joka tapauksessa tällä perusteella jätettävä esillä olevassa tapauksessa huomioon ottamatta, ottaen huomioon oikeustoimilain 36 §:ssä tarkoitetut sopimusehtojen sovittelussa huomioon otettavat seikat.

Kun kysymyksessä oleva omaisuus oli siirretty Nelkon taseesta Mellamino Oy:n taseeseen 17.5.1990, Sammon edustaja oli tullut tästä järjestelystä tietoiseksi sekä ennen sen toteuttamista, että välittömästi sen toteuttamisen jälkeen. Myöskään Sampo ei tuolloin ollut pitänyt omaisuuden tällaista sisäistä siirtoa vakuutusehtojen mukaisena omistajanvaihdoksena, koska se ei ollut edellyttänyt vakuutuksen siirtoa muodollisesti Nelkon nimistä Mellamino Oy:n nimiin. Sammossa omaisuutta koskevan palovakuutusturvan oli tarkoitettu olevan voimassa vuoden 1990 loppuun saakka ja tämän mukaisesti Sampo esimerkiksi oli toimittanut omaisuuden osakiinnityksenhaltija Ylä-Savon Säästöpankille 5.9.1990 päivätyn vakuutustodistuksen entisen vakuutuksen voimassaolosta vuoden 1990 loppuun saakka.

Mainitussa tulipalossa oli tuhoutunut kokonaisuudessaan vakuutuskirjassa tarkoitettu seuraava omaisuus:

- tuotantotilat, sosiaali- ja konttoritilat sekä lähettämön ja varastointitilat käsittänyt tehdasrakennus, josta korvausvaatimus oli vakuutusmäärä eli 4 900 000 markkaa lisättynä vakuutusehtojen mukaisesti vahinkotapahtuma-ajankohtaa viimeksi edeltäneen eräpäivän 6.4.1990 ja vahinkotapahtuma-ajankohdan välisenä aikana tapahtuneella rakennuskustannusindeksin muutoksella,

- koneet ja kaluston käsittänyt irtain käyttöomaisuus, josta korvausvaatimus oli vakuutusehtojen mukainen vakuutusmäärä 6 066 885 markkaa lisättynä vakuutusehtojen mukaisesti mainitulla indeksikorotuksella ja

- vaihto-omaisuus, josta korvausvaatimus oli vakuutusehtojen mukainen vakuutusmäärä 1 500 000 markkaa lisättynä edellä mainitulla indeksikorotuksella.

Sammon maksettua myöntämänsä vakuutuksen perusteella oikeudenkäynnin aikana 1 227 018,21 markan korvauksen Kansallisrahoitus Oy:lle irtaimeen käyttöomaisuuteen sisältyneestä, tulipalossa tuhoutuneesta hiomakonelinjasta, johon rahoitusyhtiöllä osamaksumyyjänä oli omistuksenpidätysehtoon perustuva vakuusoikeus kauppahintasaatavansa turvaamiseksi, Nelko Oy ja Mellamino Oy ilmoittivat luopuvansa vaatimasta korvausta hiomakonelinjasta ja siten alentavansa irtainta käyttöomaisuutta koskevaa korvausvaatimusta maksetulla 1 227 018,21 markan korvausmäärällä.

Edellä mainituilla perusteilla Nelko Oy ja Mellamino Oy vaativat Sammon velvoittamista suorittamaan Mellamino Oy:lle vakuutuskorvauksena tuhoutuneesta rakennuksesta 5 087 665 markkaa, irtaimesta käyttöomaisuudesta 5 072 222 markkaa ja vaihto-omaisuudesta 1 557 448 markkaa eli yhteensä 11 717 335 markkaa indeksikorotuksineen 6.4.1990 - 13.11.1990 väliseltä ajalta ja 16 prosentin vuotuisine korkoineen 13.12.1990 lukien.

Vastine

Sampo vastusti kannetta ja vaati vakuutuskorvauksesta joka tapauksessa vähennettäväksi vakuutusyhtiön kiinnityksenhaltijalle suorittamat 5 036 388 markkaa.

Perusteluinaan kanteen vastustamiselle Sampo totesi, että vakuutussopimus oli kiinteistön kaupan johdosta päättynyt 31.5.1990, ettei Sampo ollut ennen vahinkopäivää 13.11.1990 saanut tietoa omistajanvaihdoksesta eikä ollut nimenomaisesti tai muilla toimenpiteillään hiljaisestikaan hyväksynyt Mellamino Oy:tä uudeksi vakuutuksenottajaksi ja että vaatimus vakuutusehdon sovittelemisesta jättämällä se huomiotta oli perusteeton.

Raastuvanoikeuden päätös 7.4.1992

Sampo oli 6.4.1990 tehdyllä yhdistelmävakuutuksella muun muassa tulipalon varalta vakuuttanut Nelko-Kaluste avoimen yhtiön omistaman kanteessa mainitun kiinteistön sekä sillä sijainneen ovitehdasrakennuksen, siinä sijainneet koneet, kalusteet, tarvikkeet ja vaihto-omaisuuden. Nelko-Kaluste avoin yhtiö, oli kaupparekisteriin 30.5.1990 merkitty osakeyhtiöksi. Sen nykyinen toiminimi on Nelko Oy.

Nelko-Kaluste, avoin yhtiö oli 17.5.1990 päivätyllä kauppakirjalla myynyt edellä mainitun kiinteistön ja sillä sijainneen teollisuuslaitoksen Mellamino Oy:lle 10 000 000 markan hinnasta, jonka Nelko Oy ja Mellamino Oy olivat 2.11.1990 päivätyllä asiakirjalla oikaisseet 10 355 430 markaksi. Omistus- ja hallintaoikeus myytyyn omaisuuteen oli siirtynyt Mellamino Oy:lle kauppakirjan 17.5.1990 allekirjoituksella. Oikaistu kauppahinta oli oikaisuasiakirjan 2.11.1990 mukaan kokonaisuudessaan suoritettu. Mellamino Oy:lle oli 15.11.1990 myönnetty lainhuuto tilaan RN:o 21:38 Lapinlahden kunnan Ollikkalan kylässä. Mellamino Oy ei ollut tehnyt kaupan jälkeen omaisuutta koskenutta palovakuutusta Sammon kanssa.

Edellä tarkoitettu omaisuus oli tuhoutunut tulipalossa 13.11.1990. Vakuutusta koskeneiden yleisten vakuutusehtojen kohdan 44.4. mukaan vakuutussopimus lakkasi, jos vakuutettu omaisuus siirtyi muulle uudelle omistajalle kuin vakuutuksenottajan kuolinpesälle. Jos vakuutustapahtuma sattui 14 päivän kuluessa omistajan vaihdoksesta, vakuutuksenottajaa lähinnä seuraavalla omistajalla oli kuitenkin oikeus vastuu- ja kiinteistönomistajan oikeusturvavakuutusta lukuunottamatta korvaukseen siltä osin, kun hänellä ei ollut oikeutta korvaukseen itse ottamastaan vakuutuksesta.

Vakuutustapahtuma oli siis sattunut enemmän kuin 14 päivää omaisuuden siirtymisestä Mellamino Oy:lle. Sampo, katsoen vakuutuksen päättyneen 31.5.1990 oli kieltäytynyt suorittamasta Nelko Oy:lle ja Mellamino Oy:lle niiden vaatimaa vakuutuskorvausta.

Nelko Oy ja Mellamino Oy oli 17.12.1991 asetettu konkurssitilaan. Konkurssipesän hallinto oli jatkanut kanteiden ajamista. Arvosteltaessa sitä, oliko tilan RN:o 21:38 kauppa reaalinen luovutus vaiko pelkästään tasetekninen toimenpide, oli otettava huomioon, että kysymyksessä oli yhtäältä huomattavan kiinteän omaisuusmassan lopullinen siirtyminen Nelko Oy:ltä, joka oli silloin tyypiltään avoin yhtiö, Mellamino Oy:lle reaalisesta 10 355 430 markan hinnasta, jonka Mellamino Oy oli maksanutkin, sekä toisaalta 17 000 000 markan yrityskauppa, jossa Mellamino Oy:n koko osakekanta oli siirtynyt Nelko Oy:lle samana päivänä kuin kiinteistönkauppakin oli tehty eli 17.5.1990. Yrityskauppa oli valtaosaltaan rahoitettu varoilla, jotka Nelko Oy oli saanut kiinteistönkaupasta. Yrityskaupan hinta 17 000 000 markkaa oli suoritettu henkilöille, jotka sen jälkeen olivat jääneet yhtiöiden ulkopuolelle. Ei voitu katsoa, että kiinteistönkaupassa olisi ollut kysymys pelkästään yhtiökokonaisuuden sisäisestä tasetekniikasta. Kiinteistökauppaa oli arvioitava samalla tavalla kuin muitakin huomattavia omaisuuden luovutuksia.

Mitä tuli Mellamino Oy:n ja Nelko Oy:n väitteisiin Sammon tietoisuudesta kiinteistökaupan tapahtumisesta, niin todistajina oli kuulusteltu Mellamino Oy:n osakekannan kauppaan osallistunutta johtaja Kyösti Ensio Korhosta ja Sammon aluejohtaja Hannu Tapani Tarnasta. Korhosen 28.5.1991 kertoman mukaan noin viikkoa ennen osakekauppaa 17.5.1990 oli Tarnanen puhelimitse kysynyt häneltä osakekaupan rahoituksesta, jolloin Korhonen oli Tarnaselle kertonut kauppahinnasta noin 10 000 000 markan osan saadun siitä, että Nelko Oy oli myynyt ovitehtaan Mellamino Oy:lle. Muutamaa päivää kaupanteon jälkeen Tarnanen oli jälleen ottanut puhelinyhteyden Korhoseen, jolloin puhetta oli ollut siitä, että ennalta suunniteltu kiinteistönkauppa oli tehty. Tarnanen on raastuvanoikeudessa 17.9.1991 kertonut saaneensa palopäivänä 13.11.1990 kuulla kysymyksessä olevan omaisuuden tuhoutumisesta tulipalossa sekä olleensa samana päivänä yhteydessä Korhosen kanssa sekä saaneensa tältä tiedon yrityskaupasta ja ensi kerran aistineensa kiinteistönkaupan tapahtuneen. Tieto oli Tarnaselle tullut yllätyksenä. Nelko Oy:n ja Mellamino Oy:n ilmoituksen mukaan 1.6.1990 ilmestyneet sanomalehtikirjoitukset eivät olleet sisällöltään sellaisia, että Sampo niiden perusteella olisi voinut tulla tietoiseksi kiinteistönkaupasta. Korhosen tai Tarnasen kertomuksien perusteella ei voitu päätellä Sammon tulleen tietoiseksi kiinteistönkaupasta ennen palopäivää 13.11.1990. Sammon ei voitu katsoa hiljaisesti hyväksyneen Mellamino Oy:n tuloa vakuutuksenottajaksi.

Sampo oli kylläkin kiinnityksenhaltijalle Ylä-Savon Säästöpankille toimittanut 5.9.1990 päivätyn todistuksen vakuutussopimuksen voimassaolosta, ja 5.9.1990 päivätyn todistuksen vakuutussopimuksen voimassaolon päättymisestä 31.12.1990 Nelko Oy:n irtisanomisen johdosta, mutta niistä ei voitu päätellä Sammon tietäneen kiinteistön omistajan vaihdoksesta.

Mitä tuli vaatimukseen vakuutussopimukseen liittyneiden yleisten ehtojen kohdan 44.4. sovittelemisesta jättämällä se huomiotta, lähtökohtana oli, että vakuutuksenottajana oli ollut liiketaloudellisin hyötymistarkoituksin toiminut teollinen yritys, jonka liikevaihto 1.1. - 31.12.1990 oli ollut 24 467 308,94 markkaa. Konsernitilinpäätöksen mukaan liikevaihto oli ollut 50 255 754,90 markkaa. Liikkeen johtamiseen kuului muun muassa tieto vakuutusten olemassaolosta ja niiden pitäminen ajan tasalla. Mainitun vakuutusehdon soveltaminen ei johtanut kohtuuttomaan tulokseen. Varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 §:n mukaan ei ollut aihetta sovitella vakuutusehtoa.

Edellä selostetuilla perusteilla raastuvanoikeus katsoi, että vakuutusehto sitoi Nelko Oy:tä ja Mellamino Oy:tä sekä niiden konkurssipesiä. Vakuutussopimus oli siten päättynyt 31.5.1990. Vakuutustapahtuman sattuessa 13.11.1990 kyseinen kiinteistö ja sillä ollut tuotantolaitos eivät olleet palovakuutettuja Sammossa. Sampo ei ollut velvollinen suorittamaan Nelko Oy:n ja Mellamino Oy:n konkurssipesien vaatimia vakuutuskorvauksia.

Näillä perusteilla raastuvanoikeus, ottaen lisäksi huomioon vakuutussopimuslain 54 §:n 2 momentin säännöksen, hylkäsi kanteen.

Vaatimukset hovioikeudessa

Mellamino Oy:n ja Nelko Oy:n konkurssipesät toistaen kanteensa vaativat, ottaen huomioon Sammon oikeuskäsittelyn aikana alkuperäisen kannevaatimuksen mukaisesta määrästä maksama 1 227 018,21 markkaa, että Sampo velvoitetaan suorittamaan Mellamino Oy:n konkurssipesälle vakuutuskorvauksena tuhoutuneesta rakennuksesta 4 900 000 markkaa, irtaimesta käyttöomaisuudesta 4 839 866 markkaa ja vaihto-omaisuudesta 1 500 000 markkaa eli yhteensä 11 239 866 markkaa indeksikorotuksineen 6.4.1990 ja 13.11.1990 väliseltä ajalta ja 16 prosentin korkoineen 13.12.1990 lukien.

Sampo vastasi muutoksenhakemukseen ja vaati sen hylkäämistä.

Turun hovioikeuden tuomio 25.3.1993

Hovioikeus ei muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä.

Käsittelyratkaisu

Nelko Oy:n konkurssipesälle ei myönnetä valituslupaa.

Pääasiaratkaisun perustelut

Nelko-Kaluste avoin yhtiö on 17.5.1990 toisaalta ostanut Mellamino Oy:n koko osakekannan viideltä yksityishenkilöltä ja toisaalta myynyt tälle kysymyksessä olevan tehdaskiinteistön ja siellä olevat koneet, laitteet ja kaluston sekä vaihto-omaisuuden. Osakkeiden kauppahinta on ollut 17 000 000 markkaa ja tehdaslaitoksen 10 000 000 markkaa, joka 2.11.1990 on oikaistu 10 355 430 markaksi. Kaupparekisteritietojen mukaan avoin yhtiö on 30.5.1990 muuttunut osakeyhtiöksi, jonka toiminimi 19.9.1990 lähtien on ollut Nelko Oy. Näillä järjestelyillä kiinteistö käyttö- ja vaihto-omaisuuksineen on tullut Nelko Oy:n täysin omistaman tytäryhtiön omaisuudeksi.

Tämä omaisuus on kaupantekohetkellä ollut vakuutettu muun muassa palovahingon varalta Sammon avoimelle yhtiölle myöntämällä, 31.12.1990 päättyväksi sovitulla yhdistelmävakuutuksella. Omaisuus on tuhoutunut kiinteistöllä 13.11.1990 sattuneessa tulipalossa. Vakuutusyhtiö on kieltäytynyt suorittamasta Mellamino Oy:n vaatimaa vakuutuskorvausta ja kieltäytymisensä syyksi vedonnut vakuutuksen yleisten vakuutusehtojen 44.4. kohtaan, jonka mukaisesti vakuutus oli päättynyt 14 päivän kuluttua omistajanvaihdoksesta eli 31.5.1990.

Vakuutussopimuslain 54 §:n 1 momentista ilmenevän pääsäännön mukaan omaisuusvakuutus on voimassa muun muassa jokaisen hyväksi, joka omistaa omaisuuden. Voimassa oleva vakuutus suojaa siten lähtökohtaisesti myös omistajanvaihdoksen jälkeistä uutta omistajaa. Säännös perustuu pitkälti, paitsi käytännöllisiin näkökohtiin, ajatukseen, että korvaukseen oikeutetun henkilökohtaiset ominaisuudet esinevakuutuksessa yleensä ovat suhteellisen merkityksettömiä vakuutuksenantajan kannalta ja että vakuutuskorvauksen määrä on riippumaton siitä, kenen hyväksi vakuutus on voimassa. Mainitun pykälän 2 momentin nojalla on kuitenkin sallittua sisällyttää vakuutussopimukseen ehto, jonka mukaan vakuutus on pääsäännöstä poiketen lakkaava omaisuuden siirtyessä toiselle. Tällaisen rajoitusehdon estämättä uudella omistajalla on aluksen merivakuutusta ja eläinvakuutusta lukuunottamatta oikeus korvaukseen kärsimästään vahingosta, jos vakuutustapahtuma sattuu 14 päivän kuluessa omistajanvaihdoksesta eikä hänellä ole sellaista oikeutta itse ottamansa vakuutuksen nojalla.

Puheena olevan vakuutuksen yleisiin vakuutusehtoihin sisältyvä 44.4. kohdan rajoitusehto, jonka perusteella Sampo on kieltäytynyt suorittamasta Mellamino Oy:n vaatimaa vakuutuskorvausta, kuuluu seuraavasti: "Vakuutussopimus lakkaa, jos vakuutettu omaisuus siirtyy muulle uudelle omistajalle kuin vakuutuksenottajan kuolinpesälle. Jos vahinkotapahtuma sattuu 14 päivän kuluessa omistajan vaihdoksesta, vakuutuksenottajaa lähinnä seuraavalla omistajalla on kuitenkin oikeus vastuu- ja kiinteistönomistajan oikeusturvavakuutusta lukuunottamatta korvaukseen siltä osin, kun hänellä ei ole oikeutta korvaukseen itse ottamastaan vakuutuksesta."

Rajoitusehto on sanamuodoltaan nyt kysymyksessä olevalta osalta sikäli selvä, että se käsittää kaikki omistajanvaihdostilanteet paitsi omaisuuden siirtymistä vakuutuksenottajan kuolinpesälle. Myös sellainen omaisuuden luovutus, jonka yhtiö tekee täysin omistamalleen tytäryhtiölle, tarkoittaa epäilyksettä omaisuuden siirtymistä uudelle omistajalle, vaikka omaisuuden välillinen omistus jääkin emoyhtiölle tytäryhtiön osakekannan omistajana. Ottaen huomioon senkin, että kysymys koskee nimenomaisesti vakuutetun omaisuuden omistajan vaihtumisen eikä vaaran lisääntymisen vaikutusta vakuutussuhteeseen, Korkein oikeus katsoo, ettei ole perusteita tulkita esillä olevaa rajoitusehtoa vastoin sen selvää sanamuotoa tällaisia luovutuksia tarkoittamattomaksi.

Alempien oikeuksien tavoin Korkein oikeus katsoo lisäksi jääneen näyttämättä, että Sampo olisi omistajanvaihdoksen jälkeisillä toimillaan hyväksynyt Mellamino Oy:n tulon vakuutuksenottajaksi tai menettänyt oikeutensa vedota rajoitusehtoon.

Arvioidessaan rajoitusehdon soveltamisen kohtuullisuutta esillä olevassa tilanteessa Korkein oikeus kiinnittää huomiota seuraavaan.

Kysymyksessä oleva luovutus on emo- ja tytäryhtiön välisenä merkinnyt emoyhtiön välittömän omistuksen muuttumista välilliseksi siten, että luovutettu omaisuus on omistajanvaihdoksesta huolimatta tosiasiallisesti jäänyt samojen henkilöiden määräysvaltaan. Kun otetaan huomioon edellä mainittu omaisuusvakuutusta koskeva vakuutussopimuslain 54 §:n 1 momentin määräys, on ymmärrettävää, että rajoitusehdon merkitys vakuutuksen voimassaololle on jäänyt huomaamatta luovutuksen yhteydessä. Luovutetulla kiinteistöllä harjoitettu toiminta on luovutuksen jälkeenkin jatkunut entisenlaisena eikä omistajanvaihdoksesta ole edes väitetty johtuneen vahingonvaaran lisääntymistä Sammolle. Vakuutusmaksut tuhoutunutta omaisuutta koskevasta vakuutuksesta on asianmukaisesti suoritettu koko sovitulta vakuutuskaudelta 6.4. - 31.12.1990. On ilmeistä, ettei Sampo olisi kieltäytynyt myöntämästä vastaavanlaista vakuutusta tuolloiselle vakuutusasiakkaalleen Mellamino Oy:lle, jonka koko vakuutuskanta on ollut Sammossa omistajanvaihdoksen tapahtuessa. Tuhoutunut omaisuus on ollut huomattava osa Mellamino Oy:n ja välillisesti myös Nelko Oy:n varallisuutta.

Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että rajoitusehdon soveltaminen tässä tapauksessa johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen ja että ehto sen vuoksi on jätettävä huomioon ottamatta varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 §:n sovittelusäännöksen nojalla, jota vakuutussopimuslain 34 §:n nimenomaisen viittaussäännöksen mukaisesti on sovellettava myös vakuutusehtoihin.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio ja raastuvanoikeuden päätös kumotaan Mellamino Oy:n konkurssipesää koskevalta osalta. Sampo velvoitetaan suorittamaan Mellamino Oy:n konkurssipesälle korvaukseksi Sammossa yhdistelmävakuutuksella nro 86-1746142 vakuutetuista, tulipalossa 13.11.1990 tuhoutuneista tehdasrakennuksesta 4 900 000 markkaa, irtaimesta käyttöomaisuudesta 4 839 866 markkaa ja vaihto-omaisuudesta 1 500 000 markkaa eli yhteensä 11 239 866 markkaa vakuutusehtojen mukaisine indeksikorotuksineen ajalta 6.4. - 13.11.1990, josta kuitenkin on vähennettävä Sammon kiinnityksenhaltijalle Ylä-Savon Säästöpankille suorittamat 5 036 388 markkaa. Näin laskettavalle korvausmäärälle on maksettava 16 prosentin korko 13.12.1990 lukien.