26.10.1994

Kanne Savonlinnan raastuvanoikeudessa

A oli 1.11.1988 ottanut syntyvää lastaan varten Keskinäisen Henkivakuutusyhtiö Suomen Kansalaisvakuutuksen Nuorisoturvavakuutuksen, jolla A:n tytär X oli ollut vakuutettuna syntymästään 23.5.1989 lähtien. Vakuutusyhtiö oli vakuutuksen myöntämisen jälkeen lähettänyt A:lle vakuutusehdot ja 7.7.1989 päivätyn sopimuskirjan, jonka mukaan vakuutuksen vuosimaksun perusmäärä oli 683 markkaa 22.5.2009 asti. Sopimuskirjaan oli muun muassa merkitty, että vakuutukseen liittyvät indeksiehto IN20 ja yleiset sopimusehdot YL20.

Vakuutusyhtiö oli 14.2.1991 päivätyllä kirjeellään ilmoittanut korottavansa vakuutuksen vuosimaksua 1.5.1991 lähtien 730,81 markasta 1 592,41 markkaan. Indeksikorotuksen lisäksi tapahtunutta ylimääräistä korotusta vakuutusyhtiö oli perustellut vakuutusten korvausmenojen kasvulla. Indeksikorotus olisi korottanut vuosimaksun 771,73 markkaan.

A oli 20.5.1991 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut vakuutusyhtiölle, ettei hän hyväksynyt vakuutusmaksun yksipuolista korotusta.

Sopimuskirjassa ei ollut millään tavalla viitattu siihen, että vakuutusmaksua voitaisiin korottaa muuten kuin indeksiehdon perusteella. Sopimuskirjassa oli erikseen mainittu vakuutusmaksun perusmäärän suuruus ja voimassaoloaika eikä kyseinen sopimuskirjan kohta sisältänyt viittausta sopimuskirjaan liittyviin vakuutusehtoihin. Vakuutusta haettaessa ei muutenkaan ollut tullut esille, että vakuutusmaksu tulisi nousemaan muuten kuin indeksiehdon nojalla.

Lisäksi A on katsonut, että vakuutusehto, jonka mukaan vakuutusyhtiöllä oli oikeus yksipuolisesti kuluttajan vahingoksi korottaa vakuutusmaksuja sisällöltään määrittelemättömällä tavalla rajoittamattomasti, oli sopimusehtona kohtuuton.

Tämän vuoksi A on vaatinut, että raastuvanoikeus vahvistaisi, ettei vakuutusyhtiöllä ollut oikeutta saattaa maksunkorotusta voimaan indeksikorotuksen ylittävältä osalta, ja että vakuutusyhtiö velvoitettaisiin palauttamaan hänelle indeksikorotuksen ylittävä vakuutusmaksu 801,87 markkaa 16 prosentin korkoineen maksupäivästä 20.5.1991 lukien.

Raastuvanoikeuden päätös 4.2.1992

Vakuutusyhtiö oli myöntänyt Kansalaisvakuutuksen Nuorisoturvavakuutuksen X:lle vakiomuotoisena ja -sisältöisenä. Sopimuskirjaan oli nimenomaisesti kirjoitettu näkyviin vakuutukseen liittyviä ehtoja, muun muassa se, että vakuutuksen vuosimaksun perusmäärä oli 683 markkaa 22.5.2009 asti. Lisäksi sopimuskirjaan oli merkitty, että vakuutukseen liittyi indeksiehto (IN20) ja että vakuutukseen liittyivät yleiset sopimusehdot (YL20).

1.1.1989 voimaantulleiden Suomi-Salaman Kansalaisvakuutuksen vakuutusehtojen 1.2 -kohdan mukaan vakuutussopimus koostui sopimuskirjasta ja vakuutusehdoista. Lisäksi sopimuskirjan alalaidassa vakuutusyhtiö totesi, että "yllämainittu vakuutus on myönnetty oheisten ehtojen mukaisesti". A:lla oli ollut tilaisuus perehtyä yleisiin sopimusehtoihin, eikä hän ollut tehnyt niiden johdosta huomautusta vakuutusyhtiölle.

Ehtojen 9.1 -kohdan mukaan vakuutusyhtiöllä oli oikeus vakuutusaikana muuttaa vakuutusehtoja ja vakuutusmaksuja. Vakuutusmaksun muuttamista koskevat perusteet vaativat sosiaali- ja terveysministeriön vahvistuksen. Sosiaali- ja terveysministeriö oli 21.8.1990 vahvistanut nyt kyseessä olevan, 1.10.1990 voimaantulleen vakuutusmaksun korotuksen laskentaperusteet.

Yleiset sopimusehdot olivat tulleet vakuutusyhtiön ja A:n tekemän sopimuksen osaksi. Sopimusta oli siten tulkittava kokonaisuutena ottaen huomioon sekä sopimuskirjan yksittäiset ilmaisut että yleiset sopimusehdot. Viittausta yleisiin sopimusehtoihin ei ollut sopimuskirjassa sijoitettu minkään yksittäisen ehdon yhteyteen, vaan se oli kirjoitettu omaksi kappaleekseen. Viittausta oli siten pidettävä yhtä painavana kuin sopimuskirjaan merkittyjä yksittäisiä ehtoja. Yleiset sopimusehdot olivat siis sovellettavissa sopimuksen kaikkiin osiin.

Ilmaisun "perusmäärä" ei ollut katsottava tarkoittavan kiinteää, muuttumatonta määrää. Ilmaus viittasi siihen, että "perusmäärä" oli vakuutuksen vuosimaksun suuruuden perusteena ja se oli lähtökohtana lopullista vuosimaksua indeksiehdon tai yleisten sopimusehtojen nojalla laskettaessa. Ilmaisun ei siten voitu perustellusti tulkita tarkoittavan sitä, ettei vakuutusyhtiöllä olisi ollut oikeutta yleisiä sopimusehtoja soveltaen yksipuolisesti korottaa vakuutusmaksun suuruutta ennen sopimuskirjassa mainittua ajankohtaa.

Vakuutusyhtiö oli korottanut A:n vakuutuksen vuosimaksua 1.5.1991 lähtien 730,81 markasta 1 592,41 markkaan. Indeksikorotus olisi nostanut maksun 771,73 markkaan. Vuosimaksun määrä oli noussut siis noin kaksinkertaiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriö oli kuitenkin vahvistanut vuosimaksun korotuksen perusteet. A:lla oli lisäksi yleisten sopimusehtojen 9.3 -kohdassa mainitun ilmoituksen tekemällä ollut oikeus kokonaan vapautua sopimuksesta. Näillä perusteilla raastuvanoikeus on katsonut, ettei yleisten sopimusehtojen 9.1 -kohdan ehto ollut kohtuuton eikä sen soveltaminen tässä tapauksessa johtanut kohtuuttomuuteen. Raastuvanoikeus on sen vuoksi hylännyt kanteen.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 29.1.1993

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on jättänyt raastuvanoikeuden päätöksen pysyväksi.

Perustelut

Vakuutuskirjassa on vakuutusmaksua koskeva riidanalainen lauseke "Vakuutuksen vuosimaksun perusmäärä 683,00 mk 22.5.2009 asti." Toisaalta on vakuutussopimuksen osaksi liitetyissä yleisissä sopimusehdoissa kohta 9.1, jonka mukaan vakuutusyhtiöllä on sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamia perusteita noudattaen oikeus vakuutusaikana muuttaa vakuutusmaksuja.

Vakuutuksen vuosimaksun perusmäärää koskeva lauseke on tulkinnanvarainen. Käsitettä "perusmäärä" ei enempää vakuutuskirjassa kuin yleisissä sopimusehdoissakaan ole määritelty. Sana perusmäärä viittaa siihen, että kysymyksessä on luku, jota käytetään laskennallisten muutosten perusteena ja jonka pohjalta siis voidaan tehdä kaavamaisia muutoksia vakuutusmaksuun. Edellä mainittu päättymispäivä tukee myös vahvasti tällaista tulkintaa. Yleisissä sopimusehdoissa on vakuutusmaksun perusmäärästä maininta indeksiehtoa koskevien määräysten yhteydessä. Muussa yhteydessä sitä ei niissä mainita.

Ei ole näytetty, että A:lle olisi vakuutussopimusta solmittaessa ilmoitettu vakuutusyhtiön yleisten sopimusehtojen mukaisesta oikeudesta korottaa maksua muullakin kuin indeksiehtoa koskevalla perusteella. Myöskään ei ole näytetty, että A tuolloin olisi tiennyt tai että hänen olisi pitänyt tietää tästä oikeudesta. Sen sijaan A:lle oli ilmoitettu indeksiehdosta. Vakuutusta markkinoitaessa on erityisesti korostettu vakuutuksen edullista hintaa.

Näin ollen ja kun epäselvää sopimusehtoa on tulkittava laatijansa eli vakuutusyhtiön vahingoksi, A on sopimuksen solmiessaan ja vakuutuskirjan saadessaan voinut lähteä vakuutusehtojen sellaisesta tulkinnasta, että vakuutusmaksua voitiin korottaa vain indeksiehdon mukaisesti.

Vakuutuskirjan riidanalainen lauseke, sellaisena kuin A on ollut oikeutettu sitä tulkitsemaan, ja yleisten sopimusehtojen kohta 9.1, jonka mukaan vakuutusyhtiöllä on edellä selostetulla tavalla ollut oikeus muuttaa vakuutusmaksuja, eivät ole sovitettavissa yhteen. Mainittu vakuutuskirjaan erikseen otettu sopimusehto syrjäyttää sen kanssa ristiriidassa olevan yleisen sopimusehdon. Vakuutusyhtiöllä ei näin ollen ole ollut oikeutta korottaa A:n vakuutuksen vuosimaksua enempää kuin vakuutuskirjassa mainittu indeksiehto on sallinut.

Tuomiolauselma

Raastuvanoikeuden päätös ja hovioikeuden tuomio kumotaan. Korkein oikeus vahvistaa, että Keskinäisellä Henkivakuutusyhtiö Suomella ei ole ollut oikeutta korottaa X:n nuorisovakuutuksen sopimuskirjaan merkittyä vakuutuksen vuosimaksua enempää kuin vakuutuskirjassa mainittu indeksiehto on sallinut. Vakuutusyhtiö velvoitetaan palauttamaan A:lle hänen liikaa maksamansa 801,87 markkaa 16 prosentin korkoineen 20.5.1991 lukien.