18.10.1994

Kanne Kirkkonummen kihlakunnanoikeudessa

Rakennusliitto r.y. lausui Gyproc Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että yhtiö oli 20.3.1991 tehnyt henkilöstöryhmien edustajille yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain (jäljempänä yhteistoimintalaki) 7 a §:n mukaisen neuvotteluesityksen neuvottelujen käynnistämiseksi yhtiön Kirkkonummella sijainneella toimintalaitoksella toimeenpantaviksi suunnitelluista lomautuksista ja irtisanomisista. Neuvotteluja oli käyty 4.4.1991 saakka. Sen jälkeen lomautukset oli toimeenpantu ja niistä oli 12.4.1991 ilmoitettu henkilöstön edustajille sekä myös ilmoitustauluilla. Yhtiö oli toteuttanut lomautukset lyhentämällä työviikon nelipäiväiseksi. Lomautukset olivat jatkuneet vielä vuonna 1992, joten lomautusjärjestelyn kesto oli selvästi ylittänyt yhteistoimintalain 8 §:n 2 momentissa tarkoitetut 90 päivää.

Tämän vuoksi yhdistys, jolle työntekijät olivat siirtäneet saatavansa perittäviksi, vaati vahvistettavaksi, että yhtiö oli laiminlyönyt yhteistoimintalain 7 §:ssä ja 8 §:n 2 momentissa säädetyn neuvotteluvelvoitteen pannessaan yhtiön työntekijöitä ja toimihenkilöitä koskeneet työajan lyhennystoimet täytäntöön ennen kuin kolme kuukautta oli kulunut neuvotteluesityksen tekemisestä.

Vastaus

Yhtiö kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä. Yhtiön mukaan yhteistoimintalain 8 §:n 2 momentissa mainituilla 90 päivällä tarkoitettiin työpäiviä eli tosiasiallisia lomautuspäiviä.

Kihlakunnanoikeuden päätös 27.10.1992

Kihlakunnanoikeus lausui mainitsemillaan perusteilla, että yhtiö ei ollut lomauttanut ketään työntekijäänsä tai toimihenkilöään yli 53 päiväksi.

Yhteistoimintalaissa ei määritelty, miten sen 8 §:n 2 momentissa säädetty 90 päivän aika oli laskettava. Lain esitöistäkään ei ilmennyt, miten kyseiset päivät oli tarkoitus laskea. Lain tarkoituksena ei voinut olla, että hyvinkin lyhyet lomautusajat tulisivat pitkän neuvotteluvelvollisuuden piiriin.

Kihlakunnanoikeus katsoi, että koska lomautukset olivat kestäneet korkeintaan 53 työpäivää ja todellinen lomautusaika oli ollut vähemmän kuin lainkohdassa tarkoitetut 90 päivää, työnantaja ei ollut rikkonut yhteistoimintalain mukaisia neuvotteluvelvoitteitaan.

Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus hylkäsi kanteen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 29.12.1993

Yhdistys valitti hovioikeuteen. Hovioikeus totesi, että työlainsäädännössä oli sanaa "päivä" käytetty useassa eri merkityksessä. Sitä oli käytetty vastaamaan sanoja "kalenteripäivä", "arkipäivä" tai "työpäivä". Yhteistoimintalaissa omaksuttu systematiikka viittasi siihen, että sen aikamääräykset tarkoittivat kalenteripäiviä, ellei nimenomaisesti ollut muuta sanottu. Työtuomioistuin oli tuomiossaan TT 1992-150, kun kyse oli ollut työntekijöiden yhtäjaksoisesta lomauttamisesta, katsonut, että työehtosopimuksen osaksi otetun yhteistoimintalain 8 §:n 2 momentin tarkoitusta ja sanamuotoa vastasi parhaiten tulkinta, jonka mukaan säännöksessä oli päivillä tarkoitettu kalenteripäiviä. Hovioikeus ei katsonut aiheelliseksi poiketa työtuomioistuimen omaksumasta kannasta.

Yhteistoimintalakia säädettäessä ei ollut suoranaisesti otettu huomioon tilannetta, että lomautus toimitettaisiin osittaislomautuksena. Hallituksen esityksessä laeiksi työsopimuslain ja yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain muuttamisesta (HE 19/88) oli neuvotteluvelvoitteen osalta korostettu, että neuvotteluajan pituus määräytyi sen mukaan, miten toimenpide vaikutti henkilöstöön. Tämän vuoksi hovioikeus katsoi, että toteutettaessa lomautus työviikkoa lyhentämällä ja ilmoitettaessa lomautuksen kesto työpäivinä tuli yhteistoimintalain 8 §:n 2 momentissa tarkoitettua 90 päivän lomautusaikaa laskettaessa kuhunkin toteutuneen viiden lomautustyöpäivän jaksoon sisällyttää lisäksi kaksi päivää, koska kalenteriviikossa oli tavanomaisesti kaksi työstä vapaata päivää. Näin ollen 90 päivän lomautusaika täyttyi vasta, kun lomautus oli kestänyt yli 64 työpäivää. Sen ajanjakson pituudella, jolle työviikkoa lyhentämällä tapahtuneet lomautukset sijoittuivat, ei sen sijaan ollut merkitystä lainkohdassa tarkoitetun neuvotteluvelvollisuusajan pituuden suhteen. Näin ollen yhtiön toimeenpanemat lomautukset, joiden pituus työpäivinä oli ollut enimmillään 53, eivät olleet edellyttäneet yhteistoimintalain 8 §:n 2 momentissa tarkoitettua kolmen kuukauden pituista neuvotteluaikaa.

Hovioikeus ei muuttanut raastuvanoikeuden päätöksen lopputulosta.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 18.10.1994

Hovioikeuden tuomiota ei muuteta.