7.2.1994

Jämsän kihlakunnanoikeuden päätös 7.10.1992

Virallisen syyttäjän sekä A:n oikeudenomistajien vaadittua B:lle rangaistusta törkeästä ryöstöstä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta kihlakunnanoikeus on päätöksessään lausunut seuraavaa:

Rikospaikkatiedot A:n löytyessä 7.8.1992, suoritetut tutkimustulokset ja asiantuntijalausunnot

A oli löydetty 7.8.1992 kello 6.55 aikaan Jämsässä olevan Hopsuntien Imatran Voiman aidatun muuntoaseman luota pysäköintipaikalla olevien kuorma-auton ja henkilöauton välistä makaamasta vatsallaan kädet sivulla ikäänkuin ryömimisasennossa, toisessa kädessä paperinenäliina ja jaloissa vain sukat, ruumiinlämpötilan ollessa kello 08.06 +25 astetta, ilman lämpötila samaan aikaan +15 astetta, ja yön aikana oli ollut vesisade. A:n oikeassa silmäkulmassa oli ollut noin neljä tuntia vanha mustelma, nenänvarressa ruhjevamma ja poskella ilmeisesti maasta tullut hankausjälki, jossa oli hiekkaa ja joka oli tullut elämän aikana. Sen lisäksi oikeassa kädessä ja vasemman isovarpaan kärjessä oli ollut pinnallisia ihonaarmuja ja kämmenselissä tummaa likaa. A oli saadun selvityksen mukaan jätetty tiedottomana 6.8.1992 noin kello 20.30 -21 välisenä aikana Hopsuntieltä erkanevan muuntoaseman tienhaaraan maahan makaamaan, josta hän oli maassa ryöminyt avoinna olleiden aitauksen porttien kautta ennen kello 24 löytymispaikkaan, mikä ilmeni oikeudelle jätetyistä valokuvista 2 ja 3. Muuntoaseman luona olevissa väliaikaisissa asuinparakeissa oli ollut ainakin kaksi asukasta, joista toinen oli käynyt pysäköidyllä autollaan tapahtumailtana noin kello 20 ja toinen seuraavana aamuna löytäen tuolloin A:n maasta kuolleena. Muita havaintoja asukkailla ei ollut tapahtumaillalta tai sitä seuranneelta yöltä. Lähin vakituinen asunto oli noin puolen kilometrin päässä. A:n kuoleman oli arvioitu tapahtuneen keskiyön jälkeen.

Oikeuskemiallisessa tutkimuksessa A:n verenalkoholipitoisuus oli ollut 1.8 promillea ja virtsan alkoholipitoisuus 2.5 promillea. Veren melperonipitoisuudeksi oli saatu 0.5 mg/l (terapeuttinen pitoisuus suuruusluokkaa 0.04 - 0.06 mg/l) ja tematsepaamipitoisuudeksi 0.3 mg/l (terapeuttinen pitoisuus 0.4 - 0.9 mg/l). Melperonia oli Suomessa myynnissä muun muassa Buronil-nimisenä valmisteena ja tematsepaamia Tenox-valmisteena. Lisäksi maksassa oli todettu mainittujen lääkeaineiden jäännöksiä. A:n mahalaukku oli aiemmin poistettu pahanlaatuisen kasvaimen takia ja jäljelle jääneessä mahalaukun osassa oli todettu heikkoja jälkiä melperonista. A:n välitön ja peruskuolinsyy oli ollut alkoholin, psykiatrisen lääkkeen ja unilääkkeen aiheuttama myrkytys. Koska tematsepaamipitoisuus oli ollut vähäinen, alle hoitotason, myrkytyskuoleman pääasiallisena syynä oli ollut ensisijaisesti melperonin ja alkoholin aiheuttama myrkytys. Ruumiissa todetuilla pinnallisilla vammoilla ei ollut ollut osuutta kuolemaan. Ruumiinavauksessa ei ollut todettu sellaisia elimellisiä sairauksia, jotka olisivat selittäneet kuoleman. Kuoleman luokka oli asiantuntijana oikeudessa kuullun oikeuslääkäri Matti Juholan mukaan puhtaasti myrkytyskuolema. Oikeuslääketieteen oikeuskemian osaston tilaston mukaan vuosina 1988 - 1990 oli ollut 25 kuolemaan johtanutta melperonimyrkytystä, joissa melperonveripitoisuudet olivat olleet 0,4 - 0,5 mg litrassa verta ja kaikissa tapauksissa oli ollut myös mukana alkoholi tai keskushermostoon vaikuttavaa lääkettä eli unilääkettä, jonka lamaavaa vaikutusta melperon samalla korosti. A:sta todetut lääkkeet vaikuttivat keskushermostoon. Ne olivat aiheuttaneet yhdessä alkoholin kanssa tietyn ajan kuluttua, joka oli ollut ainakin useampia tunteja, tajunnanmenetyksen. Kun henkilö tämän jälkeen vaipui koomaan verenkierto heikkeni, hengitys kävi pinnalliseksi ja sydämen toiminta heikkeni. Samalla ruumiinlämpötila laski ja lopulta hengitys pysähtyi. Tästä johtuneesta hapenpuutteesta henkilö kuoli. Pelkästään A:n verenalkoholipitoisuus noin 1.8 promillea ei ollut missään tapauksessa aiheuttanut hänen kuolemaansa. Juhola oli todennut, että lääkeaineet nestemäisessä muodossa yhtäaikaisesti nautittuna eli nyt A:n tapauksessa enintään tunnin kuluessa, aiheuttivat, ottaen huomioon, että melperon lääkeaineena imeytyi varsin nopeasti elimistöön, noin 2 - 3 tunnin sisällä edellä mainitun myrkytystilan. Myrkytystilassa, ennenkuin hengitys pysähtyi, oli mahdollista, että potilas tehohoidolla jäi henkiin. Juhola oli todennut, että melperon lääkeaineena oli neurolepti, jota käytettiin 75 - 400 mg vuorokausiannoksina skitsofrenian ja kroonisten psykoosien, sekavuus- ja rauhattomuustilojen hoitoon ja se vaikutti aivoihin ja poisti psykoottisen käytöksen. Lisäksi melperonia käytettiin alkoholisteilla rauhattomuuden ja aggressiivisuuden sekä alkoholin vieroitusoireitten hoitoon, akuutissa vieroitusvaiheessa myös 400 mg:n vuorokausiannoksella jaettuna neljään osaan. Lääkeaineiden imeytyminen elimistöön tapahtui nopeasti ja maksimipitoisuus saavutettiin 1 - 3 tunnissa, minkä lisäksi melperon sitoutui 50-prosenttisesti valkuaiseen ja poistui virtsan kautta. Oikeuskemiallisessa tutkimuksessa A:n veripeili eli lääkeaineen pitoisuus veressä oli ollut kymmenkertainen verrattuna lääkeaineen valmistajan ilmoittamaan, terapeuttisen tason 3 x 25 mg = 75 mg:n mukaiseen veripeiliin 0,04 mg/l. Näin ollen teoriassa veripeili 0,5 mg/l edellytti A:n tapauksessa 800 g annosta, joka vastasi noin 30 tablettia. A:n tapauksessa veripeili oli noussut välittömästi kun lääke oli nautittu nopeasti ja kun melperonin sitoutumista elimistön valkuaiseen ei ollut ehtinyt tapahtua, ja annos saattoi olla pienempikin. Lisäksi oli otettava huomioon eri henkilöiden suuret yksilölliset erot ja A:n tapauksessa erityisesti mahalaukun poistosta aiheutunut nopea lääkeaineen imeytyminen suoliston kautta elimistöön. Tässä tapauksessa vain farmakologian asiantuntija olisi pystynyt arvioimaan A:n nauttimien tablettien tarkemman lukumäärän.

Lisäksi asiantuntija Juholan käsityksen mukaan, mikäli henkilö oli "pelti kiinni", ei asiantuntijakaan voinut havaita kuin kliinisten kokeiden kautta, mistä tämä aiheutui. Mikäli taas henkilö oli tajuton tai ei ollut heräteltävissä, kysymyksessä oli vakava tilanne, mikä edellytti asianmukaista sairaalahoitoa tai tarkkailua.

Lääketieteen tohtori, dosentti Timo Seppälä, joka oli sosiaali- ja terveyshallituksen pysyvä asiantuntija kliinisen farmakologian alalla, oli lausunnossaan todennut muun muassa seuraavaa: Melperonin puoliintumisaika eli se aika, jonka kuluessa elimistön lääkemäärä väheni puoleen, oli keskimäärin 3 - 4 tuntia ja imeytymisen ja jakautumisen jälkeen lääkeannokset ja verestä mitatut lääkepitoisuudet olivat suorassa suhteessa toisiinsa. A:n tapauksessa melperonin imeytyminen ja jakautuminen kudoksiin oli ehtinyt todennäköisesti tapahtua kokonaan ennen verinäytteen ottoa, joten elimistössä ollut lääkemäärä voitiin kohtuullisen hyvin arvioida verestä mitattujen pitoisuuksien perusteella. Seppälän yksityiskohtaisen lausunnon mukaan A:n suun kautta saama melperonimäärä voitiin arvioida kahdella eri määrittelymenetelmällä. Toisen menetelmän mukaan A oli todennäköisesti saanut 937,5 mg eli 37,5 25 mg:n melperonitablettia juoman mukana eikä välttämättä voitu poissulkea sitäkään mahdollisuutta, että 25 mg:n tablettien määrä olisikin ollut vain noin 25 kappaletta. Toisen menetelmän mukaan hän oli saanut elimistöönsä todennäköisesti noin 625 mg eli 25 25 mg:n tablettia.

Koska tieteellistä tutkimusta melperonin käyttäytymisestä elimistössä oli vähän ja käyttäytyminen oli yksilöllistä, ei täysin varmaa ja tarkkaa arviota A:n nauttimien melperon-tablettien määrästä voinut antaa. Kuitenkin Seppälän lausunnon mukaan A:n suun kautta saama melperonmäärä oli ollut vähintään 500 mg eli 20 25 mg:n tablettia, mutta todennäköisesti enemmän.

Suoritetuissa rikospaikkatutkimuksissa todistaja Markku Kohon mukaan Kannaksentien asunnolta oli 9.8.1992 löydetty B:n erään henkilön asunnolta anastama Buronil-lääkepurkki, jossa oli ollut löytöhetkellä 13 tablettia jäljellä. Anastushetkellä 4. - 6.8.1992 alkuaan 60 tablettia sisältäneessä lääkepurkissa oli ollut sen omistajan ilmoituksen mukaan 40 - 50 tablettia jäljellä. Reseptiannosteluohje oli ollut 1 tabletti kolme kertaa päivässä. Näin ollen B:n mukana Kannaksentien asunnolla olleessa lääkepurkissa oli ollut B:n käytettävissä ainakin 27 ja enintään noin 37 Buronil-lääketablettia, mikä määrä ei ollut ristiriidassa tutkimustulosten kanssa, vaan vastasi niiden mukaan A:n suun kautta elimistöönsä saamien Buronil-tablettien vähimmäismäärää 20 tablettia.

Tapahtumien kulku

Asiakirjoista oli ilmennyt, että 6.8.1992 Jämsänkoskella Kannaksentie 8:ssa sijaitsevan, todistajina kuultujen Mika Olavi Järvisen ja Kirsi Maarit Ruuhijärven asumaan omakotitaloon oli kello 18 mennessä kokoontunut alkoholin nauttimis- ja saunomistarkoituksessa seurue, jossa olivat mainitut todistajat, todistaja Asko Aalto sekä syytetyt C, B ja D sekä vuonna 1924 syntynyt A. Noin kello 19 mennessä seurue oli saunonut, nauttinut alkoholia ja ollut koolla talon olohuoneessa. A oli istunut olohuoneessa varsin vahvassa humalatilassa "lähes pelti kiinni" puhellen kuitenkin huoneessa olijoiden kanssa. Myös muu seurue oli, lukuunottamatta selvänä ollutta D:tä, ollut humalassa. Kohta tämän jälkeen talon eteisessä B oli ilmoittanut siellä olleelle C:lle mukanaan olleista tableteista ja sanonut, että "viedään näitä mukiin, niin äijä sammuu ja otetaan sitten rahat", tarkoittaen A:ta. B:llä oli tuolloin ollut kädessään autosta hakemansa lääkepurkki, eli lasinen Buronil lääkepurkki, jossa oli ollut anastushetkellä 40 - 50 tablettia ja ainakin repeytynyt näkyvä käyttöohje 1 tabletti päivässä, oikeastaan kolme kertaa päivässä, joten B oli ollut annosteluohjeista tietoinen. C oli myöntänyt tulleensa tietoiseksi suunnitelmasta huumata A ja anastaa tämän rahat ja hän oli hyväksynyt suunnitelman. B oli kertonut, että hänellä eteisessä oli ollut kädessä muutamia, ei kuitenkaan enempää kuin 10 kappaletta mainittuja Buronil-lääketabletteja. C oli kiistänyt kuitenkin nähneensä eteisessä B:n kädessä ollenkaan lääketabletteja. B oli oikeudessa ilmoittanut antaneensa C:lle eteisessä muutamia, ei kuitenkaan enempää kuin 10 kappaletta Buronil-lääketabletteja ja kolme unitablettia. Eteiseen oli tullut tuolloin myös tupakalta D, joka oli ilmoittanut nähneensä B:n kädessä noin viisi lääketablettia, jotka tämä oli antanut C:lle. Muut talossa olijat olivat tuolloin olleet olohuoneen puolella eivätkä olleet nähneet tablettien antamista. Myöhemmin eli noin kello 19 jälkeen oli D:n kertoman mukaan siirrytty olohuoneen puolelle ja C oli mennyt olohuoneesta olutkorista ottamansa olutpullo mukanaan talon keittiöön ja B oli jäänyt tuolloin istumaan olohuoneeseen D:n taakse. D oli ilmoittanut myös näihin aikoihin kuulleensa keittiön puolelta keskustelun, jonka mukaan Mika Olavi Järvinen oli sanonut C:lle "tässä on sellainen, missä niitä voi hienontaa", ja kysymyksessä oli ollut keittiössä ollut mortteli, jossa ei ollut kuitenkaan todettu jäänteitä lääkeaineista, ja mortteli oli ilmeisesti näin ollen pesty. D oli päätellyt, että mortteli oli annettu C:lle, koska tämä oli juuri sitä ennen mennyt keittiöön. Todistajana kuultu Mika Olavi Järvinen oli todennut, että hän oli johonkin aikaan illasta mennyt keittiön puolelle hakemaan viinipulloja ja että C oli touhunnut jotakin jonkin astian kanssa hellan oikealla puolella eli missä morttelia säilytettiin. Mika Olavi Järvinen ei ollut kiinnittänyt siihen lähemmin huomiotansa. C oli myöntänyt menneensä noihin aikoihin talon keittiöön ja kertonut saaneensa keittiössä B:ltä lääkkeitä sisältävän olutpullon ja vieneensä sen B:n kehotuksesta olohuoneessa olevan A:n käteen tarkoituksin huumata A ja hälventää hänen mahdolliset muistikuvansa tapahtumaillalta.

Koska koko ajan vain B:n hallussa oli ollut Buronil-lääkepurkki, jossa oli todennäköisesti ollut 40 - 50 lääketablettia ennen kuin A oli nauttinut sekoitusjuomapullon sisällön, joka oli asiantuntijan lausunnon mukaan sisältänyt vähintään 20 Buronil-lääketablettia, oli poissuljettu, että olutpulloon olisi sekoitettu kolmen unitabletin lisäksi B:n väittämät vain enintään 10 Buronil-lääketablettia. B:n kertomus lääketablettien määrästä ei voinut pitää paikkaansa ja B:n oli näin ollen täytynyt olla myös keittiössä, kuten C oli kertonut, eikä D:n kertomusta B:n olohuoneessa olosta sekoitusjuomaa samanaikaisesti keittiössä valmistettaessa voinut pitää tältä osin paikkaansa. Tämän perusteella B:n oli täytynyt ottaa Buronil-lääkepurkista eteisessä ottamiensa 10 lääketabletin lisäksi talon keittiössä ainakin 10 tablettia lisää, jotka sitten B ja C olivat yhdessä murskanneet ja sekoittaneet olutpullon sisältöön ja C vienyt sekoitusjuomapullon A:n käteen olohuoneen puolelle. Olohuoneen puolella ollut todistaja Mika Olavi Järvinen oli todennut C:n tyrkyttäneen olohuoneessa A:lle olutta. Todistaja Ruuhijärvi oli lisäksi todennut illan aikana mahdollisesti ennen sekoitusjuomapullon valmistamista B:llä kädessä lääkepurkin, josta B oli itse ottanut ja nauttinut pillereitä, minkä myös C oli todennut. C oli kiistänyt tulleensa tietoiseksi siitä, millaisia lääketabletit olivat olleet sisällöltään ja voimakkuudeltaan, mutta kuitenkin tietoiseksi siitä, että ne olivat olleet huumaavia anastusrikoksen toteuttamiseksi. B oli ilmoittanut Buroniltablettien ja unilääketablettien olevan siinä määrin ainakin rauhoittavia olueen sekoitettuna, että A niistä tuli sellaiseen tilaan, että anastus saatiin suoritetuksi, ja B oli todennut, että A:ta sitten juotettiin C:n kanssa. B oli katsonut, ettei tableteista kuitenkaan ollut aiheutunut A:lle myrkytysvaaraa. Edellä kerrottu selvitys huomioon ottaen oli vastoin C:n ja B:n kiistämistä näytetty, että B ja C olivat yksissä tuumin murskanneet ja sekoittaneet vähintään 20 Buronil-nimistä lääketablettia ja kolme Tenox-nimistä unitablettia A:n olutpulloon ja tulleet kumpikin tietoisiksi tablettien todellisesta määrästä sekoituspullossa ja juottaneet pullon sisällön A:lle.

A oli nauttinut sekoitusjuomapullon saadun selvityksen mukaan noin kello 19 ja noin kello 20 välisenä aikana, minkä kuluessa A oli sammunut ensin nojatuoliin ja sitten olohuoneeseen lattialle. Kohta tämän jälkeen B ja C olivat anastaneet lattialla makaavan A:n kahdessa lompakossa olleet rahat 250 markkaa ja A:n asiakaskortin samalla kun A tämän johdosta oli sopertanut jotain. A:n maattua lattialla jonkin aikaa, enintään puoli tuntia, muu seurue oli todennut Mika Olavi Järvisen vaatimuksesta, että A tulisi toimittaa kotiinsa. Tässä tarkoituksessa jo tiedottomassa tilassa oleva A todistaja Mika Olavi Järvisen ja syytetty B:n toimesta oli kannettu ulkona olevaan Datsun Cherry -autoon etupenkille D:n siirtäessä vielä A:n ilman kenkiä olleet jalat auton sisäpuolelle, D:n ryhtyessä seurueesta ainoana selvänä henkilönä auton kuljettajaksi ja C:n mennessä istumaan auton takapenkille. Vastoin B:n kiistämistä ja ristiriitaisten sekä epävarmojen kertomusten perusteella ei ollut selvitetty, että B olisi ollut A:ta kuljettaneessa autossa mukana. D oli C:n antamien ajo-ohjeiden mukaisesti kuljettanut ja tämän kehotuksesta pysäyttänyt auton Jämsässä olevalle muuntoasemalle noin kello 20.30 aikaan, jolloin D oli todennut C:n kiertäneen auton, avanneen sen etuoven, vetäneen ilmeisen tiedottoman A:n ulos autosta ja paiskanneen A:n voimakkaasti soratielle makaamaan.

B oli myöntänyt syyllistyneensä törkeän ryöstön sijasta näpistykseen ja kiistänyt syytteen törkeästä kuolemantuottamuksesta.

Syyksilukeminen ja oikeudellinen arviointi

B oli Jämsänkoskella:

6.8.1992 noin kello 19.30 - 20.30 välisenä aikana yksissä tuumin C:n kanssa tahallaan anastamisen tarkoituksessa sekoittamalla keskiolutpulloon ainakin 20 tablettia psykiatrista Buronil-lääkettä ja kolme tablettia Tenox-unilääkettä ja juottamalla sekoitusjuomaa A:lle saattanut A:n vastustuskyvyttömään ja hengenvaaralliseen tilaan ja tämän jälkeen ottanut A:n taskuista kaksi lompakkoa ja anastanut lompakoissa olleet rahat 250 markkaa sekä A:n pankin asiakaskortin. Anastamisen onnistumiseksi olueen sekoitettu Buronil-tablettien sisältämä melperon-lääkeaine ja Tenox-tablettien sisältämä tematsepam-lääkeaine yhdessä A:n nauttiman alkoholin kanssa olivat aiheuttaneet A:lle 7.8.1992 myrkytyskuoleman.

B oli saunomisen jälkeen olohuoneessa ollessaan havainnut A:n olleen lähes "pelti kiinni" ja tullut tietoiseksi A:n vahvasta humalatilasta. B oli ollut tietoinen psykiatrisen Buronil-lääkeaineen huumaavasta vaikutuksesta, mistä hän oli tullut lisäksi tietoiseksi nautittuaan itsekin lääkkeitä. Tarkoituksena oli oluen ja lääkeaineiden sekoituksella huumata A muistamattomaan tilaan anastusrikoksen toteuttamiseksi. B:n olisi pitänyt viimeistään ennen olutpullon A:lle "juottamista" varmistua lääkeaineiden ja olutpullon sisällön vaikutuksesta ja voimakkuudesta eli siitä, ettei seos olisi aiheuttanut yhdessä A:n nauttiman runsaan alkoholin kanssa vakavaa myrkytystilasta johtuvaa hengenvaaraa. Tämä tahallinen huumaaminen oli rinnastettavissa ulkoisen väkivallan käyttämiseen. Kun 68-vuotias A oli lääkeaineita käyttäen saatettu edellä kerrotuin tavoin tajuttomaksi ja vastustuskyvyttömäksi ryöstöä oli, anastetun omaisuuden vähäisestä arvosta huolimatta, kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä;

6. - 7.8.1992 yksissä tuumin C:n kanssa kello 19 ja 20 välisenä aikana tahallaan sekoittanut päihtyneelle A:lle tarjottavaan olueen ainakin 20 tablettia hienoksi jauhettua Buronil-nimistä psykiatrista melperon-lääkeainetta sisältävää 25 mg:n lääketablettia ja kolme hienoksi jauhettua Tenox-nimistä tematsepam-lääkeainetta sisältävää unitablettia tarkoituksin saattaa A sellaiseen muistamattomuuden tilaan, ettei hän muistaisi mitään edellä kerrotusta anastusrikoksesta eikä rikospaikasta. Nautittuaan sekoitusta A oli ollut ajoittain tajuton ja "sammuksissa".

Oikeuslääkärin ja asiantuntijana kuullun Matti Juholan toimittaman ruumiinavauksen ja A:sta otettujen näytteiden perusteella A:n välitön ja peruskuolinsyy oli ollut ensisijaisesti melperonin ja alkoholin sekä potentoivan unilääkkeen yhteisvaikutuksen aiheuttama puhdas myrkytyskuolema. Saadun selvityksen mukaan A oli saanut nauttimansa olutjuoman mukana dosentti Seppälän lausunnon mukaan vähintään 500 mg melperonia eli 20 25 mg:n tablettia sekä kolme unilääkettä, mikä määrä vastasi asiantuntijalausunnon antajan Seppälän ja myös osaltaan oikeuslääkäri Juholan käsityksen mukaan Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitoksen oikeuskemian osaston analyysituloksen ja lausunnon mukaista A:n veren melperonpitoisuutta 0,5 mg litrassa verta. Tämä melperonmäärä yhdessä alkoholin ja potentoivan tematsepam-unilääkkeen kanssa oli aiheuttanut A:n myrkytyskuoleman. Oikeuslääketieteen oikeuskemian osaston tilaston mukaan vuosina 1988 - 1990 oli ollut 25 kuolemaan johtanutta melperonmyrkytystä, joissa melperonveripitoisuudet olivat olleet 0,4 - 0,5 mg litrassa verta yhdessä alkoholin tai keskushermostoon vaikuttavan unilääkkeen kanssa. B:n olisi pitänyt jo yleisen elämänkokemuksen perusteella käsittää, että niin suuri annos psykiatrisia lääkkeitä unilääkkeen ja alkoholin kanssa nautittuna saattoi aiheuttaa A:n hengenvaaraan. B:n ja C:n A:lle antamat lääkeaineet olivat ensisijaisesti aiheuttaneet A:n kuoleman. Tämän vuoksi B oli syyllistynyt menettelyllään kuolemantuottamukseen ja kun vaarallisen suuren lääkeaineiden määrän antaminen A:lle oli tapahtunut suunnitelmallisesti, B oli törkeällä huolimattomuudella ja varomattomuudella aiheuttanut A:n kuoleman.

Kihlakunnanoikeuden päätöslauselma

Kihlakunnanoikeus on rikoslain 21 luvun 9 §:n ja 31 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla tuominnut B:n törkeästä ryöstöstä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta. Näistä rikoksista sekä B:n syyksi luetuista muista teoista kihlakunnanoikeus on määrännyt yhteisen 4 vuoden 3 kuukauden vankeusrangaistuksen.

Vaasan hovioikeuden päätös 13.1.1993

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B oli saattanut jutun, on, muuttaen kihlakunnanoikeuden päätöstä muiden rikosten osalta, jättänyt sen törkeää ryöstöä ja törkeää kuolemantuottamusta koskevalta osalta kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan. B:lle määrätty yhteinen vankeusrangaistus on alennettu 4 vuodeksi vankeutta.

Käsittelyratkaisu

Valituslupaa ei myönnetä varkauden yritystä koskevalta osalta. Hovioikeuden päätös jää tältä osalta pysyväksi.

Perustelut

B on 6.8.1992 yhteistuumin ja -toimin erään toisen henkilön kanssa erehdyttänyt humalatilassa olleen A:n juomaan pullollisen olutta, johon oli sekoitettu hienoksi murskattua, melperonia sisältävää psyykelääkettä ainakin 20 tablettia ja tematsepaania sisältävää Tenox unilääkettä joitakin tabletteja. Lääkkeiden ja alkoholin yhteisvaikutuksesta A on ensin menettänyt kykynsä toimia ja seurata tapahtumia ja myöhemmin 7.8.1992 kuollut myrkytystilaan.

Lääkkeet ja olut on annettu A:lle hänen saattamisekseen tajuttomaan tai ainakin avuttomaan tilaan niin, ettei hän vastustaisi eikä jälkeenpäin muistaisi omaisuutensa anastamista, ja B on toteuttanut tämän tarkoituksensa anastamalla A:lta rahaa ja asiakaskortin tämän ollessa oluen ja lääkkeiden nauttimisen jälkeen tiedottomana.

Huumaamalla näin A:n ei B ole käyttänyt anastuksessa henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa eikä hän siten ole syyllistynyt ryöstöön, vaan ainoastaan varkauteen anastamalla omaisuutta A:n hallusta. Saattamalla huumaamisen tarkoituksessa A:n juomaan oluen ja lääkkeiden sekoitusta B on kuitenkin tahallaan aiheuttanut A:lle tajuttomuutena ilmenneen sairauden ja siten syyllistynyt myös pahoinpitelyyn.

Varkaudessa B on käyttänyt hyväkseen A:n avutonta tilaa. Tekotavan perusteella varkaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Niinikään pahoinpitelyä, jolla on aiheutettu A:lle hengenvaara, on pidettävä törkeänä huomioon ottaen edellä mainitut siihen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan.

B on tiennyt, että hänen hallussaan olleet tabletit olivat lääkkeitä. Tästä huolimatta hän on luovuttanut olueen sekoitettavaksi ja A:lle annettavaksi varsin suuren määrän noita tabletteja, tarkoituksenaan huumata A, mutta varautumatta lainkaan siihen, että tällaisen todennäköisesti vaarallisen lääkemäärän ynnä alkoholijuoman nauttimisesta kerrallaan saattoi seurata kuolema. Menetellessään näin B on törkeällä huolimattomuudellaan aiheuttanut A:lle kuoleman.

Näillä perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut jutun tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan.

Syyte törkeästä ryöstöstä hylätään.

B tuomitaan rikoslain 21 luvun 6 §:n 1 momentin ja 28 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä varkaudesta. Näistä rikoksista sekä hovioikeuden B:n syyksi lukemista petoksesta, kahdesta kavalluksesta, kätkemisrikkomuksesta, yksin teoin tehdyistä jatketusta maksuvälinepetoksesta ja jatketusta väärennyksestä, seitsemästä maksuvälinepetoksesta, seitsemästä väärennyksestä, kahdesta viranomaisen erehdyttämisestä, kahdesta varkaudesta, huumausainerikoksesta, törkeästä kuolemantuottamuksesta ja varkauden yrityksestä määrätään sama yhteinen 4 vuoden vankeusrangaistus kuin hovioikeudessa 2 kuukauden 20 päivän vähennyksineen.