KKO:1993:79
- Asiasanat
- Ehdollinen rangaistus - Petos
- Tapausvuosi
- 1993
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R 92/704
- Taltio
- 2044
- Esittelypäivä
Ään.
Syytetty oli luottokaupoilla ja luottokorttia toistuvasti väärinkäyttämällä aiheuttanut useille asianomistajayhtiöille huomattavia vahinkoja. Hänelle jatketusta petoksesta tuomittu rangaistus määrättiin ehdottomaksi, vaikkei hän ennen näitä tekoja ollut syyllistynyt rikoksiin.
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Helsingin raastuvanoikeuden päätös 8.7.1991
Virallisen syyttäjän sekä asianomistajien Oy Stockmann Ab:n, Luottokunnan, Diners Club Finland Oy:n, Suomen Asiakasrahoitus Oy:n, Independent Yksityisrahoitus Oy:n, Kuusinen Oy:n, Profar Oy:n, American Express Finlandin, Suomen Nam Nam Oy:n, Suomen Tililuotto Oy:n, Telextra Oy:n, Esselte Oy:n ja Helsingin Puhelinyhdistys r.y:n syytteestä raastuvanoikeus on katsonut selvitetyksi, että A, B ja C olivat syyllistyneet seuraavaan.
1) A oli 4.4 - 7.5.1989 hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua tietoisena siitä, ettei hänellä ole ollut mahdollisuuksia suoriutua Visa-luottokortin käyttöehtojen mukaisista maksuvelvoitteistaan ja ylittäen 7 000 markan luottorajan, erehdyttänyt useita kertoja eri liikkeiden henkilökunnan hyväksymään luottokortin maksuvälineeksi suorittamistaan ostoksista sekä käyttänyt luottokorttia käteisnostoihin yhteensä 41 826,60 markan arvosta, aiheuttaen Luottokunnalle kaikki tilitapahtumat huomioon ottaen 29 238,70 markan tappion.
2) A oli 19.2. - 15.3.1990 hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua saatuaan 10.2.1990 tekemänsä hakemuksen perusteella Oy Stockmann Ab:n luottokortin, jossa luottoraja oli 8 000 markkaa, erehdyttänyt kuudella eri kerralla eri liikkeiden henkilökunnan hyväksymään luottokortin maksuvälineeksi, vaikka hänellä ei ollut aikomustakaan maksaa luottokorttilaskuja. A oli suorittanut luottokorttiostoksia yhteensä 9 751,70 markan arvosta ylittäen siten luottorajan 1 751,70 markalla, ja aiheuttanut Oy Stockmann Ab:lle mainitun suuruisen rahan tappion luottokorttilaskujen jäätyä kokonaan maksamatta.
3) A oli 28.2. - 2.3.1990 hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua, hankittuaan 13.2.1990 tekemällään hakemuksella itselleen Suomen Tililuotto Oy:n luottokortin, jossa luottoraja oli ollut 12 000 markkaa, tietoisena maksukyvyttömyydestään ja aikomattakaan maksaa luottokorttilaskujaan kokonaisuudessaan, erehdyttänyt eri liikkeiden henkilökunnan hyväksymään luottokortin kaksi eri kertaa maksuvälineeksi yhteensä 20 280 markan ostoista aiheuttaen siten laskujen jäätyä yhtä suoritusta lukuunottamatta maksamatta Suomen Tililuotto Oy:lle 20 005,51 markan määräisen tappion.
4) A oli 15.3. - 24.4.1990 toimiessaan X Oy:n hallituksen jäsenenä, hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua, tietoisena X Oy:n maksukyvyttömyydestä ja aikomattakaan maksaa vuokria
a) 15.3.1990 erehdyttänyt Helsingin Puhelinyhdistyksen vuokraamaan yhtiölle 501 markan kuukausivuokrasta telefaxlaitteen, sekä
b) 24.4.1990 erehdyttänyt yhdistyksen vuokraamaan yhtiölle kaksi NMT 900-puhelinta kummankin puhelimen osalta 372 markan kuukausivuokrasta
aiheuttaen siten yhdistykselle tappiota vuokrien jäätyä maksamatta. Toinen puhelin on palautettu yhdistykselle ilman akkua ja latauslaitetta, mutta toinen puhelin ja telefaxlaite ovat jääneet kateisiin.
5) A ja B olivat 3.4.1990 yksissä tuumin hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua tietoisina X Oy:n maksukyvyttömyydestä ja aikomattakaan maksaa laskuja, erehdyttäneet tekemällään tilauksella Profar Oy:n toimittamaan X Oy:lle luotolla farmarihousuja ja farmaripuseroita aiheuttaen siten Profar Oy:lle yhteensä 37 374 markan tappion laskujen jäätyä kokonaan suorittamatta.
6) A ja B olivat 3.4. - 15.5.1990 yksissä tuumin toimiessaan X Oy:n hallituksen jäseninä hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua tietoisina X Oy:n maksukyvyttömyydestä ja aikomattakaan maksaa laskuja erehdyttäneet 3.4.1990, 27.4.1990 ja 15.5.1990 tekemillään tilauksilla Farmariteollisuus Oy:n toimittamaan X Oy:lle farmarivaatetuotteita aiheuttaen siten Farmariteollisuus Oy:lle yhteensä 92 906 markan tappion laskujen jäätyä kokonaan maksamatta.
7) A ja B olivat 4.4.1990 yksissä tuumin X Oy:n hallituksen jäseninä hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua aikomattakaan maksaa laskua erehdyttäneet tekemällään tilauksella Suomen Nam Nam Oy:n toimittamaan X Oy:lle vaatetavaraa aiheuttaen siten Suomen Nam Nam Oy:lle 7 270 markan tappion laskun jäätyä kokonaan maksamatta.
8) A ja B olivat 6.4. - 6.6.1990 yksissä tuumin toimiessaan X Oy:n hallituksen jäseninä hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua, A:n tehtyä X Oy:n nimissä 5.4.1990 Kuusinen Oy:n kanssa yrityskorttisopimuksen, tietoisina omasta ja X Oy:n maksukyvyttömyydestä aikomattakaan suorittaa maksuja erehdyttäneet Kuusinen Oy:n henkilökunnan 15 eri kerralla myymään luotolla vaatteita ja kenkiä aiheuttaen siten Kuusinen Oy:lle yhteensä 38 256 markan tappion laskujen jäätyä kokonaan maksamatta.
9) A ja B olivat 27.4.1990 yksissä tuumin toimiessaan X Oy:n hallituksen jäseninä hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua tietoisina X Oy:n maksukyvyttömyydestä ja aikomattakaan suorittaa laskuja erehdyttäneet tekemällään tilauksella Mauri Jormakka Oy:n toimittamaan luotolla X Oy:lle verryttelypukuja aiheuttaen siten Mauri Jormakka Oy:lle 30 600 markan tappion laskun jäätyä kokonaan maksamatta.
10) B oli 2.5. - 20.6.1990 hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua, hankittuaan itselleen 25.4.1990 tekemällään hakemuksella Oy Stockmann Ab:n luottokortin, jossa luottoraja oli 15 000 markkaa, tietoisena maksukyvyttömyydestään ja aikomattakaan maksaa luottokorttilaskujaan, erehdyttänyt eri liikkeiden henkilökunnan hyväksymään luottokortin 21 eri kertaa maksuvälineeksi suorittamistaan ostoksista aiheuttaen siten luottokorttilaskujen jäätyä kokonaan maksamatta Oy Stockmann Ab:lle yhteensä 17 067,90 markan suuruisen rahan tappion.
11) A oli 3.5. - 11.7.1990 hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua erehdyttänyt Diners Club Finland Oy:n myöntämään hänelle 12.2.1990 tekemänsä hakemuksen perusteella Diners Club-luottokortin salaten maksukyvyttömyytensä ja sen, ettei hänellä ole ollut tarkoitustakaan maksaa luottokorttilaskuja, ja erehdyttänyt eri liikkeiden henkilökunnan Helsingissä, Amsterdamissa, Dubaissa, Moskovassa ja Thaimaassa hyväksymään luottokortin 117 kertaa maksuvälineeksi suorittamistaan ostoksista. A, joka on maksanut ainoastaan liittymis- ja jäsenmaksut, on siten aiheuttanut Diners Club Finland Oy:lle yhteensä 122 916,13 markan tappion.
12) C oli 9.5. - 20.6.1990 hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua, hankittuaan itselleen 25.4.1990 tekemällään hakemuksella Oy Stockmann Ab:n luottokortin, jossa luottoraja oli 10 000 markkaa, tietoisena maksukyvyttömyydestään ja aikomattakaan maksaa luottokorttilaskujaan, erehdyttänyt eri liikkeiden henkilökunnan hyväksymään luottokortin 22 eri kertaa maksuvälineeksi suorittamistaan ostoksista aiheuttaen siten luottokorttilaskujen jäätyä kokonaan maksamatta Oy Stockmann Ab:lle yhteensä 6 904,90 markan suuruisen rahan tappion.
13) B oli 10.5. - 6.6.1990 hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua, hankittuaan itselleen 13.3.1990 tekemällään hakemuksella Visa-luottokortin, jossa on ollut luottoraja 8 000 markkaa, tietoisena maksukyvyttömyydestään ja aikomattakaan maksaa luottokorttilaskujaan erehdyttänyt Helsingissä, Espoossa, Dubaissa, Hollannissa ja Ruotsissa eri liikkeiden henkilökunnan hyväksymään luottokortin lukuisia kertoja maksuvälineeksi suorittamistaan ostoksista aiheuttaen siten luottokorttilaskujen jäätyä maksamatta Luottokunnalle yhteensä 37 989,62 markan suuruisen rahan tappion.
14) C oli 11.5. - 22.7.1990 hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua, hankittuaan itselleen 18.4.1990 tekemällään hakemuksella American Express-luottokortin tietoisena maksukyvyttömyydestään ja aikomattakaan maksaa luottokorttilaskujaan erehdyttänyt Helsingissä, Vantaalla, Tukholmassa, Amsterdamissa, Dubaissa, Singaporessa ja Thaimaassa eri liikkeiden henkilökunnan hyväksymään luottokortin 73 kertaa maksuvälineeksi suorittamistaan ostoksista aiheuttaen siten luottokorttilaskujen jäätyä maksamatta American Express Finlandille yhteensä 72 418,14 markan suuruisen rahan tappion.
15) B oli 12.5. - 24.5.1990 hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua, hankittuaan itselleen 18.4.1990 tekemällään hakemuksella American Express-luottokortin, tietoisina maksukyvyttömyydestään ja aikomattakaan maksaa luottokorttilaskujaan, erehdyttänyt eri liikkeiden henkilökunnan Helsingissä, Amsterdamissa, Vantaalla, Dubaissa ja Pariisissa hyväksymään luottokortin 11 kertaa maksuvälineeksi suorittamistaan ostoksista aiheuttaen siten luottokorttilaskujen jäätyä maksamatta American Express Finlandille 43 599,91 markan suuruisen rahan tappion.
16) A ja B olivat 15.5.1990 toimiessaan X Oy:n hallituksen jäseninä yksissä tuumin hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua, tietoisina X Oy:n maksukyvyttömyydestä ja aikomattakaan suorittaa maksuja, erehdyttäneet Telextra Oy:n myymään X Oy:lle leasingsopimuksin kaksi NMT 900-puhelinta lisälaitteineen kokonaishinnan ollessa 26 800 markkaa, joka on jäänyt kokonaan suorittamatta. Myöhemmin toinen puhelimista oli saatu ilman lisälaitteita takaisin eräältä henkilöltä. A ja B olivat siten aiheuttaneet Telextra Oy:lle 15 610 markan tappion.
17) A ja B olivat 16.5.1990 toimiessaan X Oy:n hallituksen jäseninä yksissä tuumin hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua, tietoisena X Oy:n maksukyvyttömyydestä ja aikomattakaan maksaa laskua, erehdyttäneet Esselte Oy:n myymään yhtiölle kaksi NMT 900-puhelinta aiheuttaen siten Esselte Oy:lle laskun jäätyä kokonaan maksamatta 35 040 markan tappion.
18) C oli 17.5. - 4.7.1990 hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua, hankittuaan itselleen 11.4.1990 tekemällään hakemuksella Diners Club-luottokortin ilmoittaen valheellisesti olevansa erään yhtiön palveluksessa, tietoisena maksukyvyttömyydestään ja aikomattakaan maksaa luottokorttilaskujaan, erehdyttänyt eri liikkeiden henkilökunnan Helsingissä, Moskovassa, Dubaissa, Tukholmassa, Singaporessa ja Bangkokissa hyväksymään luottokortin 50 eri kertaa maksuvälineeksi suorittamistaan ostoksista aiheuttaen siten luottokorttilaskujen jäätyä liittymis- ja jäsenmaksua lukuunottamatta maksamatta Diners Club Finland Oy:lle yhteensä 57 906,69 markan suuruisen rahan tappion.
19) C oli 19.5. - 24.7.1990 hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua, hankittuaan 11.4.1990 tekemällään hakemuksella itselleen Visa-luottokortin, jossa on ollut luottorajana 10 000 markkaa, ilmoittaen valheellisesti olevansa erään yhtiön palveluksessa, tietoisena maksukyvyttömyydestään ja aikomattakaan maksaa luottokorttilaskujaan, erehdyttänyt eri liikkeiden henkilökunnan Helsingissä, Espoossa, Dubaissa, Tukholmassa, Ranskassa, Singaporessa ja Bangkokissa hyväksymään luottokortin 32 eri kertaa maksuvälineeksi suorittamistaan ostoksista aiheuttaen siten luottokorttilaskujen jäätyä kokonaan maksamatta Luottokunnalle yhteensä 20 837,41 markan suuruisen rahan tappion.
20) C oli 31.5. - 21.6.1990 hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua, hankittuaan itselleen 7.5.1990 tekemällään hakemuksella Key Card-luottokortin, jossa oli luottorajana 15 000 markkaa, tietoisena maksukyvyttömyydestään ja aikomattakaan maksaa luottoa, nostanut viidellä eri kerralla pankista rahaa, 9 000 markkaa, 2 000 markkaa ja kolme kertaa 5 000 markkaa sekä erehdyttänyt eri liikkeiden henkilökunnan Helsingissä ja Tukholmassa hyväksymään luottokortin 28 eri kertaa maksuvälineeksi suorittamistaan ostoksista aiheuttaen siten luottolaskujen jäätyä kokonaan maksamatta Suomen Asiakasrahoitus Oy:lle yhteensä 32 371,91 markan suuruisen rahan tappion.
21) B oli 4.6. - 2.7.1990 hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua, hankittuaan itselleen 18.4.1990 tekemällään hakemuksella Key Card-luottokortin, jossa luottorajana on ollut 20 000 markkaa, tietoisena maksukyvyttömyydestään ja aikomattakaan maksaa luottoa, nostanut pankista rahaa ja erehdyttänyt eri liikkeiden henkilökunnan Helsingissä sekä muualla Suomessa ja Ruotsissa hyväksymään luottokortin maksuvälineeksi, yhteensä 42 eri kertaa aiheuttaen siten luottolaskujen jäätyä kokonaan maksamatta Suomen Asiakasrahoitus Oy:lle yhteensä 38 493,85 markan suuruisen rahan tappion.
22) B oli 4.6. - 19.6.1990 hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua tietoisena maksukyvyttömyydestään ja aikomattakaan maksaa luottoa, erehdyttänyt Tmi Jyri Lehtonen -nimisen liikkeen henkilökunnan myymään itselleen Mustapörssi-luotolla tavaraa kolmella eri kerralla 6 490 markan, 6 739 markan ja 495 markan eli yhteensä 13 724 markan arvosta aiheuttaen siten luoton jäätyä kokonaan maksamatta Suomen Asiakasrahoitus Oy:lle mainitun määräisen rahan tappion.
23) B oli 7.6. - 18.7.1990 hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua, hankittuaan itselleen 11.4.1990 tekemällään hakemuksella Diners Club-luottokortin tietoisena maksukyvyttömyydestään ja aikomattakaan maksaa luottokorttilaskujaan, erehdyttänyt eri liikkeiden henkilökunnan Helsingissä, Tukholmassa, Singaporessa ja Bangkokissa hyväksymään luottokortin 39 eri kertaa maksuvälineeksi suorittamistaan ostoksista aiheuttaen siten luottokorttilaskujen jäätyä kokonaan maksamatta Diners Club Finland Oy:lle yhteensä 51 350,93 markan suuruisen rahan tappion.
24) C oli 11.6. - 15.6.1990 hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua tietoisena maksukyvyttömyydestään ja aikomattakaan maksaa luottoa, erehdyttänyt Kodintekniikka Pörssi Oy:n henkilökunnan myymään itselleen luotolla tavaraa 16 885 markan arvosta aiheuttaen siten luoton jäätyä kokonaan maksamatta Suomen Asiakasrahoitus Oy:lle mainitun määräisen rahan tappion.
25) C oli kesäkuussa 1990 hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua aikomattakaan maksaa anomaansa luottoa takaisin ja antaen maksukyvystään virheellisiä tietoja, erehdyttänyt Independent Yksityisrahoitus Oy:n myöntämään hänelle 30.5.1990 päivätyn hakemuksen perusteella 35 000 markan suuruisen luoton ja aiheuttaen siten Independent Yksityisrahoitus Oy:lle mainitun määräisen rahan tappion luoton jäätyä maksamatta.
Sen vuoksi raastuvanoikeus on rikoslain 36 luvun 1 §:n 1 momentin ja 7 luvun 2 §:n nojalla tuominnut A:n 1 kohdassa jatketusta petoksesta 3 kuukaudeksi ja 2 - 9, 11, 16 ja 17 kohdissa niinikään jatketusta petoksesta 1 vuodeksi 2 kuukaudeksi vankeuteen sekä yhdistänyt nämä rangaistukset ja Helsingin raastuvanoikeuden hänelle 16.4.1991 törkeästä rattijuopumuksesta ehdollisena tuomitseman 70 päivän vankeusrangaistuksen 1 vuodeksi 3 kuukaudeksi 23 päiväksi vankeutta. Samojen lainkohtien nojalla raastuvanoikeus on tuominnut B:n 5 - 10, 13, 15 - 17 ja 21 - 23 kohdissa jatketusta petoksesta 1 vuodeksi 2 kuukaudeksi vankeuteen sekä C:n 12, 14, 18 -20, 24 ja 25 kohdissa niinikään jatketusta petoksesta 10 kuukaudeksi vankeuteen.
A:lle, B:lle ja C:lle tuomitut vankeusrangaistukset oli määrätty ehdollisiksi koetusajaksi, joka päättyi 30.6.1993. A, B ja C on samalla velvoitettu suorittamaan asianomistajille korvauksia.
Helsingin hovioikeuden päätös 3.9.1992
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä oli saattanut jutun, on lausunut, että A:n, B:n ja C:n rikokset käsittivät suuren määrän rikollisia tekoja. He olivat jatkaneet rikoksiaan useita kuukausia. Niillä oli aiheutettu lukuisille asianomistajille huomattavia vahinkoja. Yleinen lainkuuliaisuus vaati A:lle, B:lle ja C:lle tuomittujen rangaistusten määräämistä ehdottomiksi.
Näillä perusteilla hovioikeus on, muuttaen raastuvanoikeuden päätöstä, määrännyt A:lle, B:lle ja C:lle tuomitut vankeusrangaistukset ehdottomiksi.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A:lle, B:lle ja C:lle on myönnetty valituslupa 13.1.1993. Valituksissaan he ovat vaatineet, että heille tuomitut vankeusrangaistukset määrättäisiin ehdollisiksi. Virallinen syyttäjä ja asianomistaja Diners Club Finland Oy ovat kumpikin antaneet pyydetyn vastauksen. Muut asianomistajat eivät ole käyttäneet niille varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.
Korkein oikeus on 19.1.1993 määrännyt, ettei hovioikeuden päätöstä ollut toistaiseksi pantava täytäntöön tai täytäntöönpanoa jatkettava.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 8.6.1993
Perustelut
Vaikka A, B ja C eivät ennen heidän syykseen luettuja jatkettuja petoksia olleet syyllistyneet rikoksiin, vaatii yleinen lainkuuliaisuus hovioikeuden lausumilla perusteilla heidän tuomitsemistaan ehdottomiin vankeusrangaistuksiin.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Täytäntöönpanokielto kumotaan.
Ratkaisuun osallistuneet: Presidentti Heinonen sekä oikeusneuvokset Haarmann, Roos (eri mieltä), Suhonen (eri mieltä) ja Tulokas
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Oikeusneuvos Suhonen: A:lle tuomittu yhdistetty 1 vuoden 3 kuukauden 23 päivän sekä B:lle tuomittu 1 vuoden 2 kuukauden ja C:lle tuomittu 10 kuukauden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen vaadi rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana. Hovioikeuden lausumat seikat puhuvat ehdottoman rangaistuksen puolesta.
Toisaalta totean, että rikosrekisterinotteen mukaan B ja C eivät ole syyllistyneet muihin kuin raastuvanoikeuden päätöksestä ilmeneviin rikoksiin ja A on syyllistynyt vain jäljempänä mainittuun muuhun rikokseen.
A on syyllistynyt kohdassa 1 mainittuun tekoon noin kuukauden aikana vuonna 1989 sekä maksanut luottokorttivelkaansa ennen asianomistajan joulukuussa 1990 tekemää rikosilmoitusta neljänä eränä 1.8.1989 - 4.6.1990 yhteensä yli 14 000 markkaa.
A:n syyksi kohdassa 2 ja 3, B:n syyksi kohdassa 10 ja 22 sekä C:n syyksi kohdassa 12 ja 24 luetulla teolla tekijä on hankkinut luottokortilla henkilökohtaiseen käyttöönsä ruokaa ja kulutustavaroita kuten vaatteita, kodinkoneita ja viihde-elektroniikkaa. A:n ja B:n syyksi kohdassa 4 - 9, 16 ja 17 luetuilla teoilla he ovat hankkineet luotolla erilaista tavaraa maksukyvyttömälle X Oy:lle, jolla kuitenkin tuohon aikaan oli liiketoimintaa. Kohdassa 25 mainittu C:n ottama laina on ollut helposti saatavissa hänen maksukyvyttömyydestään huolimatta.
Asiakirjoista saatavasta selvityksestä, joka koskee A:n ja B:n ja C:n suhtautumista menettelyynsä toisaalta tekoaikana sekä toisaalta rikostutkinnan ja oikeudenkäynnin aikana, on pääteltävissä, että heidän tekonsa ovat lähinnä johtuneet ensin ajattelemattomuudesta, joka on liittynyt heidän epärealistisiin käsityksiinsä ja odotuksiinsa harjoitetusta liiketoiminnasta ja sen kohentumisesta, ja sitten ahdingosta, joka on johtunut liiketoiminnan epäonnistumisesta.
Erityisesti kohdassa 11 A, kohdissa 13, 15, 21 ja 23 B sekä kohdissa 14, 18, 19 ja 20 C ovat luottokorttia väärinkäyttämällä aiheuttaneet asianomistajayhtiöille huomattavia taloudellisia vahinkoja. Teoista esitetystä selvityksestä ilmenee, että kysymyksessä on olut aikaisemmin mainituista teoista alkanut, muutaman kuukauden jatkunut rikoskierre, joka on päättynyt kesällä 1990.
A on hänen syykseen nyt luettujen tekojen jälkeen syyllistynyt joulukuussa 1990 törkeään rattijuopumukseen ja siis näistä teoista luonteeltaan poikkeavaan rikokseen. B ja C eivät ole, kuten edellä on todettu, syyllistyneet nyt kysymyksessä olevien tekojen jälkeen mihinkään rikoksiin. B ja C ovat olleet ansiotyössä keväästä 1991 alkaen. A on raastuvanoikeudessa ilmoittanut toimivansa sivutoimisena talonmiehenä.
Nämä A:n ja B:n ja C:n henkilöä ja heidän rikostensa taustaa koskevat seikat ovat kaikki sellaisia, että rangaistukset niiden perusteella olisi määrättävä ehdollisiksi.
Asettaessani vastakkain nämä seikat ja hovioikeuden päätöksessä mainitut seikat arvioin, että rikosten suuresta määrästä, jatkuvuudesta ja vahingollisuudesta huolimatta rangaistusten tuomitseminen ehdollisina ei ole siinä määrin omiaan vaarantamaan yleistä lainkuuliaisuutta eikä niiden tuomitseminen ehdottomina siinä määrin omiaan tehostamaan yleistä lainkuuliaisuutta, että olisi ehdollisesta rangaistuksesta annetun lain 1 §:n 2 momentin säätämää syytä rangaistusten yleisestävyyden vuoksi määrätä ne ehdottomiksi, vaikka erityisestävää perustetta siihen ei ole.
Tämän vuoksi muutan hovioikeuden tuomiota siten, että määrään A:lle tuomitun yhdistetyn 1 vuoden 3 kuukauden 23 päivän vankeusrangaistuksen, B:lle tuomitun 1 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistuksen sekä C:lle tuomitun 10 kuukauden vankeusrangaistuksen ehdolliseksi koetusajaksi, joka käsittää raastuvanoikeuden päätöksestä 8.7.1991 alkaneen ja hovioikeuden päätöksen johdosta 3.9.1992 päättyneen sekä Korkeimman oikeuden päätöksen antopäivästä alkavan ja 31.12.1994 päättyvän ajan. Asianajaja Heikinheimolle maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla valtion varoista tulevan palkkion osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö.
Oikeusneuvos Roos: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Suhonen.