22.2.1993

Helsingin hovioikeuden päätös 10.9.1991

Hovioikeus on syyttäjän ajamasta syytteestä lausunut selvitetyn, että Suomenlahden merivartioston komentajana palvellut kommodori A oli, paitsi muuta, 29.5.1990 Helsingissä käskenyt autonkuljettajanaan toimineen ylimerivartijan saapumaan kuljettamallaan rajavartiolaitoksen autolla kello 15.30 Hotelli Marskin eteen Eteläsatamaan vartiolaiva Kiislalle suoritettavaa ajoa varten. Laivalla A:n oli tullut olla kello 16 vastaanottamassa virkansa puolesta kutsuvieraita laivamatkalle. A:sta riippumattomasta syystä ajo oli päässyt alkamaan vasta klo 15.55 ja hän oli tämän vuoksi ilmoittanut kuljettajalle, että kysymyksessä oli kiireellinen virkatehtävä. Ajon aikana A oli antanut ajo-ohjeita, joita noudattaen kuljettaja oli Eteläisellä Makasiinikadulla Etelärantaan saavuttaessa ohittanut risteyksen eteen pysähtyneet ajoneuvot vasemmalta ryhmityskaistojen ulkopuolelta ja punaista valoa näyttäneen liikenneopastimen vaarantaen siten liikenneturvallisuutta.

A:n virkatehtävää ei voitu pitää sellaisena, että se olisi välttämättä edellyttänyt poikkeamista liikennesäännöistä. Ohjeita antamalla A oli yllyttänyt ylimerivartijan varomattomaan ja samalla palvelusvelvollisuuden vastaiseen ajoon ja rikkonut myös palvelusvelvollisuutensa.

Sen vuoksi hovioikeus on, samalla kun A tuomittiin 28.7.1990 yksin teoin tehdyistä palvelusrikkomuksesta ja liikennerikkomuksesta 10:een päiväsakkoon, tieliikenneasetuksen 22 §:n, tieliikennelain 9, 18 ja 98 §:n sekä rikoslain 45 luvun 15 §:n 2 momentin, 5 luvun 2 §:n ja 7 luvun 1 §:n nojalla tuominnut hänet nyt kysymyksessä olevalta osalta yksin teoin tehdyistä palvelusrikkomuksesta sekä yllytyksestä yksin teoin tehtyihin palvelusrikkomukseen ja liikenteen vaarantamiseen 10:een 222 markan määräiseen päiväsakkoon. Kun tämä sakkorangaistus ja hovioikeuden A:lle tuomitsema edellä mainittu toinen sakkorangaistus laskettiin yhteen, A:n oli maksettava sakkoa yhteensä 40:tä päiväsakkoa vastaavat 4 440 markkaa.

Perustelut

Tieliikennelain 48 §:n 2 momentin mukaan erityisiä valomerkkejä antavaa hälytysajoneuvoa ja poliisin, rajavartiolaitoksen taikka tullin virkatehtävässä olevaa ajoneuvoa saa, milloin tehtävä välttämättä sitä edellyttää, erityistä varovaisuutta noudattaen kuljettaa sellaisella tiellä, tien osalla tai alueella, jolla ajaminen muutoin on kielletty. Tieliikenneasetuksen 52 §:n 2 momentin mukaan sanotunlaisen ajoneuvon kuljettaja saa edellä mainituin edellytyksin erityistä varovaisuutta noudattaen poiketa liikenteenohjauslaitteella osoitetusta muusta kuin väistämisvelvollisuutta osoittavasta kiellosta, rajoituksesta tai määräyksestä, kuitenkin siten, ettei kuljettaja saa ohittaa punaista valoa näyttävää liikenneopastinta. Kyseiset aikaisemmin vain hälytysajoneuvoa ja poliisin virkatehtävässä olevaa ajoneuvoa koskevat poikkeussäännökset on ulotettu 1.6.1989 voimaan tulleilla lain ja asetuksen muutoksilla (19.5.1989/449 - 450) koskemaan myös rajavartiolaitoksen ja tullin virkatehtävässä olevaa ajoneuvoa. Lainmuutoksen perusteena olevassa hallituksen esityksessä (HE 14/1989 vp.) todetaan muun muassa, että tulli- ja rajavartioviranomaiset joutuvat valvonnassa ja rikostutkinnassa käyttämään toimivaltaansa kuuluvia pakkokeinoja tieliikennelain soveltamisalueella. Tällöin saattaa syntyä tilanteita, joissa tehtävän loppuun saattaminen johtaa ristiriitaan liikennesääntöjen kanssa. Perustelujen mukaan säännös tulisi sovellettavaksi lähinnä rikoksesta epäiltyjen takaa-ajossa ja autopartiovalvonnassa.

A on Suomenlahden merivartioston komentajana määritellyt hovioikeuden päätöksessä kerrotun ajon edellä mainittujen säännösten tarkoittamaksi kiireelliseksi virka-ajoksi ja määrännyt virka-auton kuljettajan ajamaan autoa tämän mukaisesti, jotta hän ehtisi ajoissa laivalle vastaanottamaan virkansa puolesta kutsuvieraita. Mainitunlainen virka-ajo ei ole kuitenkaan sellainen kiireellinen virkatehtävä, joka tieliikenneasetuksen 52 §:n 2 momentissa tarkoitetuin tavoin välttämättä edellyttää poikkeamista liikennesäännöistä.

A on menetellessään hovioikeuden päätöksestä ilmenevin tavoin rikkonut palvelusvelvollisuutensa syyllistyen siten tekijänä palvelusrikkomukseen. Näin ollen hänen ei voida katsoa tämän lisäksi syyllistyneen yllytykseen palvelusrikkomukseen sen johdosta, että virka-auton kuljettaja noudattamalla A:n käskyä puolestaan on rikkonut palvelusvelvollisuutensa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että A tuomitaan hovioikeuden päätöksessä mainittujen lainkohtien nojalla yksin teoin tehdyistä palvelusrikkomuksesta ja yllytyksestä liikenteen vaarantamiseen hovioikeuden määräämään rangaistukseen.