KKO:1993:170
- Asiasanat
- Yhteinen vankeusrangaistusYlimääräinen muutoksenhaku - Tuomion purkaminen rikosasiassa
- Tapausvuosi
- 1993
- Antopäivä
- Diaarinumero
- H 93/325
- Taltio
- 4684
- Esittelypäivä
Yhteinen vankeusrangaistus oli määrätty 31.3.1992 jälkeen tehdyistä rikoksista ja 12.3.1992 tehdystä varkaudesta, vaikka varkaudesta ja 25.4.1991 tehdystä ryöstöstä tuomitut rangaistukset olisi tullut yhdistää. Näin olikin myöhemmin tapahtunut. Varkaudesta oli siis määrätty sekä yhteinen rangaistus, että siitä tuomittu rangaistus oli yhdistetty.
Kumpaakaan päätöstä ei purettu, kun voimassa olevasta rikoslain 7 luvun 8 §:stä ilmenevän oikeusohjeen perusteella kaikista rikoksista oli aikaisempien päätösten estämättä määrättävä yksi yhteinen vankeusrangaistus.
RL 7 luku 8 §
Lain 1991/697 voimaantulosäännöksen 4_mom_5_virke
ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY
Helsingin raastuvanoikeus on 12.5.1993 julistamallaan päätöksellä tuomitessaan A:n 20.7.1992 ja 20.7.21.7.1992 tehdyistä kahdesta luvattomasta käytöstä, 20.7.1992 tehdyistä ajokortitta ajosta ja rattijuopumuksesta sekä 21.7.1992 tehdyistä kolmesta varkaudesta määrännyt näistä ja Helsingin raastuvanoikeuden 19.8.1992 julistamalla päätöksellä A:n syyksi luetusta 12.3.1992 tehdystä varkaudesta yhteisen 6 kuukauden 15 päivän vankeusrangaistuksen.
Helsingin raastuvanoikeus on sittemmin 17.6.1993 julistamallaan päätöksellä täytäntöönpanoa varten yhdistänyt Helsingin hovioikeuden 16.3.1993 antamalla päätöksellä, asiassa jossa Helsingin raastuvanoikeus oli julistanut päätöksensä 19.3.1992, A:lle 25.4.1991 tehdystä ryöstöstä tuomitun vankeusrangaistuksen ja Helsingin raastuvanoikeuden edellä mainitulla 19.8.1992 julistamalla päätöksellä 12.3.1992 tehdystä varkaudesta tuomitun vankeusrangaistuksen 9 kuukaudeksi 15 päiväksi vankeutta.
Vankeinhoito-osasto on saattanut asian Korkeimman oikeuden tietoon niitä toimenpiteitä varten,joihin ehkä on aihetta.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 31.12.1993
Rikoslain muuttamisesta 19.4.1991 annetun ja 1.4.1992 voimaan tulleen lain (697/91) voimaantulo- ja siirtymäsäännösten 4 momentin 2. virkkeen mukaan Helsingin raastuvanoikeuden 19.8.1992 tuomitsema rangaistus 12.3.1992 tehdystä varkaudesta olisi pitänyt yhdistää Helsingin hovioikeuden 16.3.1993 antamalla päätöksellä 25.4.1991 tehdystä ryöstöstä tuomitseman rangaistuksen kanssa.
Kun Helsingin raastuvanoikeus on kuitenkin 12.5.1993 tuominnut yhteisen vankeusrangaistuksen sanotusta 12.3.1992 tehdystä varkaudesta sekä edellä luetelluista 20.7., 20. - 21.7. ja 21.7.1992 tehdyistä rikoksista, tuota 12.3.1992 tehdystä varkaudesta tuomittua rangaistusta ei voimaantulo- ja siirtymäsäännösten 4 momentin 5. virkkeestä ilmenevän oikeusohjeen mukaan olisi enää saanut ottaa huomioon rangaistuksia yhdistettäessä, kuten raastuvanoikeus on 17.6.1993 julistamassaan päätöksessä mainittua 4 momentin 2. virkettä soveltaen tehnyt.
Rikoslain voimassa olevan 7 luvun 8 §:ssä on säädetty yhteisen vankeusrangaistuksen poikkeuksellisesta määräämisestä tilanteessa, jossa aikaisempi yhteinen vankeusrangaistus havaitaan virheellisesti määrätyksi. Jos myöhemmin havaitaan, että jostakin rikoksesta, josta on määrätty yhteinen vankeusrangaistus, ja jostakin muusta rikoksesta olisi tullut tai tulisi määrätä tällainen rangaistus, on kaikista näistä rikoksista määrättävä yhteinen vankeusrangaistus.
Kun A:lle on 12.5.1993 määrätty yhteinen vankeusrangaistus muun muassa 12.3.1992 tehdystä varkaudesta (Helsingin raastuvanoikeus 19.8.1992), vaikka siitä ja 25.4.1991 tehdystä ryöstöstä (Helsingin hovioikeus 16.3.1993) tuomitut rangaistukset olisi tullut yhdistää, on edellä mainitusta säännöksestä ilmenevän oikeusohjeen mukaan Helsingin hovioikeuden 16.3.1993 sekä Helsingin raastuvanoikeuden 19.8.1992 ja 12.5.1993 A:n syyksi lukemista rikoksista määrättävä yhteinen vankeusrangaistus.
Kun yhteisen rangaistuksen määrääminen täytäntöönpanoa varten voidaan aikaisempien päätösten estämättä saattaa uudelleen asianomaiseen alioikeuteen uuden yhteisen rangaistuksen määräämistä varten edellä todetuin tavoin, hakemus ei anna aihetta Korkeimman oikeuden purkutoimenpiteisiin.
Oikeusministeriön vankeinhoito-osaston tulee päätöksen ja asiakirjat saatuaan toimittaa ne edelleen viralliselle syyttäjälle asianmukaisia jatkotoimia varten.
Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Heinonen, oikeusneuvokset Lindholm, Roos, Suhonen ja Tulokas