KKO:1993:167
- Asiasanat
- Vekseli, Saamisen vanhentuminen
- Tapausvuosi
- 1993
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S93/66
- Taltio
- 4648
- Esittelypäivä
Vekselin siirtäjä oli pankin vaatimuksesta maksanut vekselin, jonka vanhentumista ei ollut keskeytetty vekselilain 71 §:n mukaisesti. Kun pankki ei ollut näyttänyt, että sillä vanhentumisen jälkeen olisi ollut siirtäjältä saatavaa vekselilain 74 §:n nojalla, tämän suorittama vekselin maksu oli ollut perusteeton ja se tuli palauttaa.
VeksL 71 §VeksL 74 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne Kuopion raastuvanoikeudessa
A on Pohjois-Savon Säästöpankille 25.9.1991 tiedoksi annetun haasteen nojalla ja kannetta kehittäessään lausunut, että Mertakosken Lohi Oy oli tunnustanut 15.6.1988 yhtiön toimitusjohtajan K:n asettaman 133 880 markan määräisen vekselin, minkä erääntymispäivä oli ollut 22.7.1988. Vekseli oli diskontattu Pohjois-Savon Säästöpankin Leppävirran konttorissa yhtiön saadessa vekselistä varat. Vekselin maksamisen laiminlyönnin vuoksi Pohjois-Savon Säästöpankki oli protestoinut vekselin 26.7.1988. A oli kirjoittautunut vekseliin siirtäjäksi, mutta hän ei ollut hyötynyt vekselistä millään tavoin. Pankin laiminlyönnin vuoksi tai muusta syystä vekseli oli vanhentunut A:han nähden. Vaikka pankki oli ollut tietoinen vekselin vanhentumisesta A:lta oli vaadittu vekselin välitöntä maksamista. Käyttäen hyväkseen A:n tietämättömyyttä vekselilain vanhentumista koskevista oikeusohjeista pankin edustajat olivat painostuksen jälkeen saaneet A:n 7.11.1989 suorittamaan pankille vekselin määrän. Siten pankin toimihenkilöt olivat edustaneet pankille perusteetonta aineellista etua. A oli saatu suorittamaan vekselin määrä petolliseksi viettelyksi katsottavalla tavalla ja sellaisissa olosuhteissa, että niistä tietoisen pankin oli kunnianvastaista ja arvotonta vedota maksusuorituksen pätevyyteen. Pankki oli vaatiessaan A:lta vanhentuneen vekselin suoritusta menetellyt tahallisen oikeudettomasti, minkä vuoksi pankki oli velvollinen A:lle korvaamaan näin syntyneen vahingon. Näillä perusteilla A on vaatinut, että Pohjois-Savon Säästöpankki velvoitetaan suorittamaan hänelle vekselistä perusteettomasti maksettu 133 880 markkaa 16 prosentin korkoineen 7.11.1989 alkaen sekä A:n vekselin maksamiseksi ottaman lainan leimaveroista suorittamat 1 271,58 markkaa 16 prosentin korkoineen 7.11.1989 alkaen sekä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa.
Vastaus
Pohjois-Savon Säästöpankki on lausunut, että kysymyksessä oleva vekselisaaminen oli ollut vanhentunut A:han nähden konkreettisella maksuhetkellä eli 7.11.1989. A oli kuitenkin ollut tietoinen vekselivastuustaan pankille ennen vekselin vanhentumista sillä hänen kanssaan oli neuvoteltu asian hoitamisesta useaan eri otteeseen vekselin erääntymisen 22.7.1988 jälkeen. Vekseli oli ollut yhtenä osana maksujärjestelyssä, joka koski A:n vastuita pankille. Vastuut oli sovittu hoidettavaksi sen jälkeen, kun A sai realisoitua omaa sekä omistamansa avoimen yhtiön omaisuutta. Koska realisointi oli viivästynyt, A oli ottanut pankista 7.11.1989 tunnustamaansa velkakirjaa vastaan 245 000 markan suuruisen luoton, jolla oli maksettu kyseinen vekseli ja muita A:n vastuita. Vekselin maksamisesta oli neuvoteltu ja sovittu hyvissä ajoin ennen sen vanhentumista. A oli ottaessaan lainan hyväksynyt myös vanhentuneen saamisen häntä sitovaksi. A:han nähden ei ollut käytetty minkäänlaista painostusta, vaan neuvottelut olivat tapahtuneet normaalissa järjestyksessä. A oli yrittäjänä ollut tietoinen vekselin vanhentumista koskevista oikeusohjeista. Näillä perusteilla Pohjois-Savon Säästöpankki on vaatinut kanteen hylkäämistä ja A:n velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut korkoineen.
Raastuvanoikeuden päätös 7.5.1992
Raastuvanoikeus on lausunut selvitetyksi, että vekselin siirtäjä A ei ollut hyötynyt vekseliä diskontattaessa. A oli ollut vekselistä takaajana vastuussa.
Vekselivelan myöntäneen pankin konttorinjohtaja R ja palvelupäällikkö H olivat oikeudessa todistajina kertoneet, ettei vekseliä maksettaessa A:n kanssa ollut mitään puhetta vekselin vanhentumisesta häneen nähden. Pankin taholta oli jäänyt näyttämättä, että A olisi tietoisesti suostunut maksamaan vanhentuneen vekselin.
Koska A oli antanut vekselisitoumuksensa vastikkeetta ja pankki oli päästänyt vekselin vanhentumaan myös sen asettajan ja toisen siirtäjän osalta, raastuvanoikeus on katsonut, että pankki oli saanut A:n kustannuksella perusteetonta hyötyä ottaessaan tältä suorituksen vastaan.
Edellä mainitut perusteet huomioon ottaen A:lla oli oikeus vaatia vekselin vanhentumisen jälkeen suorittamansa maksu takaisin.
Pohjois-Savon Säästöpankki on velvoitettu suorittamaan A:lle
vekselistä perusteettomasti maksettu 133 880 markkaa 16 prosentin korkoineen 7.11.1989 lukien,
A:n vekselin suorittamista varten ottaman lainan leimaverosta 1 271,58 markkaa 16 prosentin korkoineen 7.11.1989 lukien ja
korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 17 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 7.5.1992 lukien.
Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 10.11.1992
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi pankki oli saattanut jutun vaatien kanteen hylkäämistä ja A:n velvoittamista korvaamaan pankin oikeudenkäyntikulut raastuvanoikeudessa ja hovioikeudessa korkoineen, ei ole muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Valituslupa on myönnetty 15.4.1993. Suomen Säästöpankki-SSP Oy on vaatinut kanteen hylkäämistä sekä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan jutussa korkoineen.
A on antanut pyydetyn vastauksen ja vaatinut valituksen hylkäämistä sekä korvausta vastauskuluistaan.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 29.12.1993
Perustelut
A:n siirtäjänä allekirjoittaman, 22.7.1988 erääntyneen ja 26.7.1988 protestoidun vekselin vanhentumista ei ole keskeytetty vekselilain 71 §:n mukaisesti. Pankki on sen vuoksi vekselilain 70 §:n 2 momentin mukaan menettänyt A:han nähden vekselioikeutensa 26.7.1989. Kun pankki ei ole näyttänyt, että sillä vanhentumisen jälkeen olisi ollut A:lta saatavaa vekselilain 74 §:n nojalla, A:n 7.11.1989 suorittama vekselin maksu on ollut perusteeton ja se tulee palauttaa.
Pankin on maksettava palautettavalle rahamäärälle peruskoron mukaista tuottokorkoa A:n suorituksen vastaanottamisesta 7.11.1989 lukien haasteen tiedoksiantoon 25.9.1991 saakka ja siitä lähtien korkolain mukaista viivästyskorkoa. Leimaveroa koskevalle korvausvelalle on suoritettava viivästyskorkoa vasta haasteen tiedoksiannosta lukien.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomiota ei muuteta muulla tavoin kuin että Suomen Säästöpankki-SSP Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle palautettaville 133 880 markalle hovioikeuden määräämän koron asemesta tuottokorkoa 8,5 prosenttia 7.11.1989 ja 25.9.1991 väliseltä ajalta ja viivästyskorkoa 16 prosenttia 25.9.1991 lukien sekä että pankin A:lle suoritettavalle leimaveroa koskevalle 1 271,58 markan korvausvelalle on maksettava hovioikeuden määräämä 16 prosentin viivästyskorko vasta 25.9.1991 lukien.
Suomen Säästöpankki-SSP Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi vastauskuluista täällä 1 800 markkaa.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Riihelä, Haarmann, Roos, Krook ja Tulokas