27.12.1993

Virallisen syyttäjän syyte Lohjan kihlakunnanoikeudessa

Syyttäjä on kihlakunnanoikeudessa kertonut, että A ja B olivat 22.11.1991 Karkkilassa, 1) pahoinpideltyään ensin kello 11.30 - 12.45 välisenä aikana muun muassa nyrkein lyömällä C:tä tämän asunnossa, 2) palanneet myöhemmin samana päivänä kello 15 -17 välisenä aikana takaisin C:n asunnolle ja tuolloin uudelleen pahoinpidelleet C:tä niin, että tämä oli kaatunut lattialle. Tämän jälkeen A oli kuristanut C:tä kurkusta niin, että muun muassa C:n kurkunpää oli murskautunut ja C oli siitä johtuneen heijasteellisen sydänpysähdyksen seurauksena kuollut. Pahoinpitelyn kestäessä B oli painamalla C:tä jalalla ylävartaloon aiheuttanut tälle kylkiluun murtumia ja vammoja keuhkopussiin. Syyttäjä on sen vuoksi vaatinut A:n osalta rangaistusta jatketusta rikoksesta, joka käsitti pahoinpitelyn ja tapon, ja B:n osalta jatketusta rikoksesta, joka käsitti pahoinpitelyn ja törkeän pahoinpitelyn.

Kihlakunnanoikeuden päätös 21.2.1992

Kihlakunnanoikeus on, tuomitessaan A:n ja B:n 1 kohdan osalta kummankin ehdolliseen vankeusrangaistukseen pahoinpitelystä, katsonut 2 kohdan osalta tosin selvitetyksi, että A ja B olivat palanneet C:n asunnolle, mutta jääneen näyttämättä, että he olisivat tuolloin syytteessä väitetyin tavoin syyllistyneet, A tappoon ja B törkeään pahoinpitelyyn. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on tältä osin hylännyt syytteen näyttämättömänä.

Helsingin hovioikeuden päätös 8.9.1992

Valittaessaan muiden ohella hovioikeuteen virallinen syyttäjä on toistanut edellä mainitun syytteensä ja lisäksi vaihtoehtoisesti vaatinut A:n ja B:n tuomitsemista 2 kohdan osalta rangaistukseen tappelusta, josta heillä oli ollut syytä varoa voivan seurata C:n kuolema. Hovioikeus on katsonut, että jutun asianomistajille tuli varata tilaisuus antaa lausuntonsa sekä A:ta ja B:tä kuulla henkilökohtaisesti syyttäjän esittämän vaihtoehtoisen rangaistusvaatimuksen johdosta, mikä tapahtui parhaiten kihlakunnanoikeudessa. Sen vuoksi hovioikeus on, varatakseen syyttäjälle tilaisuuden kohdistaa vaihtoehtoisen rangaistusvaatimuksensa A:han ja B:hen, palauttanut jutun kihlakunnanoikeuteen ilmoituksetta aloitettavaa uutta käsittelyä varten.

Perustelut

Syyttäjän hovioikeudessa esittämä vaihtoehtoinen syyte tappelusta perustuu A:n osalta jo kihlakunnanoikeudessa esitettyyn teonkuvaukseen. Kysymys on teon uudesta rikosoikeudellisesta luonnehdinnasta eikä sellaisesta uudesta vaatimuksesta, joka vasta hovioikeudessa tehtynä tulisi jättää tutkimatta. Sama koskee vaihtoehtoista syytettä B:n osalta muutoin paitsi siltä kohdin kuin B:n olisi ollut syytä varoa, että tappelusta voi aiheutua C:n kuolema. Tässä suhteessa vaihtoehtoinen syyte menee kihlakunnanoikeudessa esitettyä teonkuvausta ulommaksi.

Korkein oikeus on ratkaisussaan 1992:73 ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan 1 ja 3 kohdan sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklan 1 ja 3 kohdan säännöksiin viitaten katsonut, että syytetyn oli saatava tietää syytteen perusteena olevan teon tapahtumakulun kuvauksen lisäksi myös oikeudellinen arviointi siitä. Ellei kyseinen arviointi ilmennyt syytteestä, tuomioistuimen oli oikeudenkäynnin kestäessä saatettava syytetyn tietoon, miten syytteessä kuvattu teko saattoi tulla syyttäjän esittämästä rikosnimikkeestä poiketen arvioitavaksi, ja tiedusteltava hänen käsitystään tästä arvioinnista. Tämä oli tarpeen, jotta syytetty voi syytteeseen vastatessaan saattaa tuomioistuimen tietoon oman käsityksensä tapahtumienkulun oikeudellisesta arvioinnista.

Edellä mainituista ihmisoikeussopimusten säännöksistä ilmenevät periaatteet ja oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 3 §:ään sisältyvä säännös jutun perusteellisesta käsittelystä edellyttävät, että syytetylle tarvittaessa varataan tilaisuus esittää käsityksensä sellaisesta teon rikosoikeudellisesta luonnehdinnasta, jonka mukaan teko saattaa syyttäjän esittämästä rikosnimikkeestä poiketen tulla arvioitavaksi. Näin on meneteltävä siinäkin tapauksessa, että kysymys on seurauksiltaan syytteessä esitettyä lievemmästä rikosnimikkeestä, mikäli havaitaan, ettei syytetty syytteeseen vastatessaan ole sen soveltamiseen varautunut. A ja B eivät ole syytteeseen vastatessaan ottaneet huomioon sitä mahdollisuutta, että heidät syyttäjän esittämän teonkuvauksen perusteella voitaisiin tuomita myös tappelusta eivätkä näin ollen ole esittäneet omaa arviotaan syyttäjän hovioikeudessa esittämästä kyseisten tekojen vaihtoehtoisesta rikosoikeudellisesta luonnehdinnasta. Katsottuaan, että A:lle ja B:lle on varattava tilaisuus lausua käsityksensä mainitusta vaihtoehtoisesta rikosnimikkeestä, hovioikeus on tässä tarkoituksessa voinut palauttaa jutun kihlakunnanoikeuteen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.