23.12.1993

Syyte ja vaatimukset Hyvinkään kihlakunnanoikeudessa

A on X Oy:n toimitusjohtaja B:lle ja X Oy:lle tiedoksiannettujen haasteiden nojalla ja kannetta kehittäessään kertonut, että hän oli ollut 17.5.1988 ja 8.12.1990 välisen ajan suunnittelijana yhtiön palveluksessa Hyvinkään toimipisteessä. Hänet oli Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Ylempien Toimihenkilöiden Neuvottelukunnan välisen perussopimuksen täydentämisestä yhteyshenkilöjärjestelmällä laaditun pöytäkirjan perusteella 2.2.1990 valittu yhtiön Hyvinkään toimipisteen ylempien toimihenkilöiden henkilöstöryhmän yhteyshenkilöksi. Yhteyshenkilö oli työsopimuslain 53 §:n tarkoittama luottamusmies. Hänen valinnastaan oli samana päivänä ilmoitettu työnantajaa edustaneelle yhtiön varatoimitusjohtajalle. A oli 12.6.1990 ilmoittanut valinnastaan B:lle, jonka kanssa A oli kesällä 1990 neuvotellut vuosilomalain tulkintaepäselvyyksistä.

B oli 25.9.1990 A:n kanssa käymissään neuvotteluissa asettanut A:n aseman kyseenalaiseksi. Yhtiön Hyvinkään toimipisteen ylemmät toimihenkilöt olivat tuolloin päättäneet vahvistaa A:n yhteyshenkilöaseman. Uusi kokous oli pidetty 2.10.1990.

A oli 5.10.1990 yllättäen saanut postitse työsopimuksen irtisanomisilmoituksen, jossa irtisanomisen syyksi oli todettu pysyvä työtehtävien vähentyminen. Yhtiön varatoimitusjohtaja oli 8.10.1990 suullisesti vahvistanut ilmoituksen.

A on katsonut, että hänen irtisanomisensa oli ollut työsopimuslain 53 §:n vastainen, koska hänet oli valittu yhteyshenkilöksi eli luottamusmieheksi eikä niiden työntekijäin enemmistö, joiden luottamusmies hän oli, ollut antanut irtisanomiseen suostumustaan eikä työ ollut kokonaan päättynyt.

Sen vuoksi A on muun ohessa vaatinut, että hänen erityisasemansa tiennyt B tuomitaan työsopimuslain 53 §:n 2 momentin ja 54 §:n 1 momentin nojalla rangaistukseen luottamusmiehen irtisanomissuojan loukkaamisesta ja että X Oy velvoitetaan suorittamaan hänelle 20 kuukauden palkkaa vastaava määrä 166 815 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiannosta ensisijaisesti korvauksena työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain vastaisesta irtisanomisesta ja toissijaisesti vahingonkorvauksena työsopimuslain 51 §:n nojalla. Edelleen A on vaatinut yhtiön velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen.

Vastineet

B on kiistänyt rangaistusvaatimuksen. Yhtiö on kiistänyt korvausvaatimuksen ja vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen.

B ja yhtiö ovat katsoneet, ettei A:ta voitu pitää työsopimuslain 53 §:n tarkoittamana luottamusmiehenä. Luottamusmiehen asema saattoi perustua vain lakiin tai työehtosopimukseen. Perussopimus ei ollut työehtosopimus.

Kihlakunnanoikeuden päätös 19.12.1991

Kihlakunnanoikeus on lausunut selvitetyksi, että A oli ollut työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa X Oy:hyn 17.5.1988 lukien nuorempana konesuunnittelijana yhtiön Hyvinkään toimipisteessä. Hänen palkkansa oli ollut 8 340 markkaa kuukaudessa. A:n työsuhde oli irtisanottu hänelle 5.10.1990 saapuneella kirjeellä. A oli 17.10.1990 päivätyllä kirjeellään ilmoittanut, että hän piti irtisanomista lainvastaisena.

Yhtiön Hyvinkään toimipisteen ylemmät toimihenkilöt olivat 2.2.1990 pitämässään kokouksessa valinneet A:n Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Ylempien Toimihenkilöiden Neuvottelukunnan välisen perussopimuksen täydentämisestä yhteyshenkilöjärjestelmällä 16.12.1981 hyväksytyn pöytäkirjan mukaiseksi yhteyshenkilöksi. Valinta oli vahvistettu 2.10.1990 pidetyssä kokouksessa.

Kihlakunnanoikeus on katsonut, että luottamusmiehen asema voi perustua lakiin tai työehtosopimukseen. Teollisuudessa ei ollut varsinaista ylempiä toimihenkilöitä koskevaa työehtosopimusta. Perussopimusta ei ollut laadittu työehtosopimuksen muotoon eikä se sisältänyt ehtoja, joita työsopimuksissa tai työsuhteissa muuten oli noudatettava eikä se siten ollut työehtosopimus. A ei siten ollut ollut työsopimuslain 53 §:n tarkoittama luottamusmies. B ei näin ollen ollut syyllistynyt hänen viakseen väitettyyn luottamusmiehen irtisanomissuojan loukkaamiseen eikä A:lla ollut tällä perusteella oikeutta vahingonkorvaukseen.

Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on, samalla kun se on lausumillaan perusteilla hylännyt virallisen syyttäjän ja A:n B:tä vastaan ajaman syytteen yhteistoimintavelvoitteen rikkomisesta ja A:n kanteesta velvoittanut yhtiön suorittamaan A:lle hyvitystä yhteistoimintavelvoitteen laiminlyönnistä ja korvausta oikeudenkäyntikuluista, hylännyt syytteen luottamusmiehen irtisanomissuojan loukkaamisesta ja korvausvaatimuksen työsopimuslain vastaisesta irtisanomisesta.

Helsingin hovioikeuden päätös 17.11.1992

Hovioikeus, jossa asianosaiset olivat hakeneet muutosta ja A toistanut rangaistus- ja korvausvaatimuksensa, on lausuminsa perustein katsonut, että yhtiön Hyvinkään toimipisteen ylemmät toimihenkilöt olivat pätevästi valinneet A:n Suomen Työnantajain Keskusliiton toiselta puolelta sekä Ylempien Toimihenkilöiden Neuvottelukunnan jäseninä Akavan, Insinööriliiton sekä Korkeakouluinsinöörien ja Arkkitehtien Keskusliiton toiselta puolelta 15.5.1974 tekemän perussopimuksen täydentämisestä yhteyshenkilöjärjestelmällä 16.12.1981 hyväksytyn pöytäkirjan mukaiseksi sanotun toimipisteen yhteyshenkilöksi.

Hovioikeus on, samalla kun se on lausumillaan perusteilla virallisen syyttäjän ja A:n syytteestä tuominnut B:n rangaistukseen yhteistoimintavelvoitteen rikkomisesta ja korottanut yhtiön A:lle suoritettavaa hyvitystä, luottamusmiehen irtisanomissuojan loukkaamista koskevan syytteen ja siihen perustuvan korvausvaatimuksen osalta jättänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen pysyväksi.

Perustelut

A on toiminut hovioikeuden päätöksessä kerrotuin tavoin yhtiön Hyvinkään toimipisteessä Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Ylempien Toimihenkilöiden Neuvottelukunnan välisen perussopimuksen täydentämisestä yhteyshenkilöjärjestelmällä 16.12.1981 laaditun päytäkirjan mukaisena ylempien toimihenkilöiden yhteyshenkilönä.

Perussopimuksella on luotu osapuolten välille neuvottelujärjestys, jonka mukaan sopijapuolet neuvottelevat keskenään luottamuksellisesti järjestöjen toimialalla ilmaantuvista kysymyksistä niiden ratkaisemiseksi yhteisymmärryksessä. Perussopimuksen mukaan sopijapuolet pyrkivät edistämään ylempiä toimihenkilöitä koskevaa aktiivista, kannustavaa ja yksilöllistä työsuhdepolitiikkaa. Toisaalta perussopimuksen eräänä lähtökohtana on yksilöllisyyden toteutuminen ylempien toimihenkilöiden työehdoista sovittaessa. Ylempää toimihenkilöä koskevat työsuhdeasiat tulee työpaikkatasolla hoitaa yksilöllisesti ja järjestelmällisesti yrityksen ja ylemmän toimihenkilön välillä.

Perussopimuksen täydentämisestä yhteyshenkilöjärjestelmällä laaditun pöytäkirjan mukaan ylempien toimihenkilöiden keskuudestaan tietyksi toimikaudeksi valitsema yhteyshenkilö toimii ylempiä toimihenkilöitä yhteisesti koskevissa työsuhdeasioissa heidän edustajanaan. Hän toimii myös yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain tarkoittamana henkilöstöryhmän edustajana yhteistoiminta-asioissa. Yhteyshenkilö voi yksittäistä työsuhdetta koskevan kysymyksen osalta toimia ylemmän toimihenkilön edustajana sitä varten erikseen annetun valtuutuksen nojalla. Toimintamahdollisuuksiensa osalta yhteyshenkilö rinnastetaan muiden henkilöstöryhmien edustajiin. Häntä ei tule työsuhteessaan saattaa muita yrityksen ylempiä toimihenkilöitä huonompaan asemaan.

Työsopimuslain 53 §:ssä tarkoitetaan luottamusmiehellä paitsi työpaikan pääluottamusmiestä myös ammattiryhmää tai työosastoa varten valittua luottamusmiestä. Yhteyshenkilö ei ole työntekijä- tai toimihenkilöyhdistyksen työpaikalle asettama edustaja, joka edustaisi siihen järjestäytyneitä työntekijöitä tai toimihenkilöitä. Ylemmät toimihenkilöt eivät muodosta tiettyä ammattiryhmää, vaan lähtökohtaisesti ylemmissä toimihenkilöissä on eri ammattiryhmiin kuuluvia henkilöitä. A ei myöskään ole ollut tiettyä työosastoa varten valittu työntekijöiden edustaja.

A:n asemassa ja tehtävissä yhteyshenkilönä on ollut samoja piirteitä kuin työsopimuslain 53 §:n ja 54 §:n 1 momentin tarkoittaman luottamusmiehen asemassa ja tehtävissä. Edellä mainituilla perusteilla häntä ei kuitenkaan voida pitää lainkohtien tarkoittamana luottamusmiehenä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Jutun lopputulokseen nähden asianosaiset saavat pitää täällä olleet oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.