KKO:1993:154
- Asiasanat
- Ylimääräinen muutoksenhaku - Määräajan palauttaminen - Isyyden vahvistaminen
- Tapausvuosi
- 1993
- Antopäivä
- Diaarinumero
- H 93/123
- Taltio
- 4336
- Esittelypäivä
Isyyslain 22 §:n 2 momentissa mainittu määräaika isyyden vahvistamista koskevan kanteen vireille panemiseksi ei ollut oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 17 §:n nojalla palautettavissa.
HAKEMUS
A on kertonut, että hän oli Tampereen lastenvalvojalle 12.11.1991 tunnustanut olevansa 8.2.1990 syntyneen B:n isä. Helsingin raastuvanoikeuden asianomainen tuomari ei ollut päätöksellään 20.12.1991 hyväksynyt isyyden tunnustamista. Sen vuoksi ja kun A ei ollut laillisen esteen vuoksi voinut panna vireille isyyden vahvistamista koskevaa kannettaan isyyslain 22 §:n 2 momentissa säädetyssä yhden vuoden määräajassa tuomarin päätöksestä tiedon saatuaan A on pyytänyt, että hänelle palautetaan sanottu määräaika.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 1.12.1993
Isyyslain 22 §:n 2 momentin mukaan miehellä on mainitussa lainkohdassa säännellyin edellytyksin oikeus ajaa isyyden vahvistamista koskevaa kannetta, jos tuomari ei ole hyväksynyt isyyden tunnustamista. Kanne on nostettava vuoden kuluessa siitä päivästä, jona mies on saanut tiedon tuomarin päätöksestä. Huomioon ottaen kannemääräajan pituuden Korkein oikeus katsoo, ettei puheena oleva isyyden vahvistamista koskeva kanne liity niin kiinteästi isyyden tunnustamisen hyväksymismenettelyyn, että se voitaisiin rinnastaa alioikeuden päätöstä koskevaan säännönmukaiseen muutoksenhakumenettelyyn. Kysymyksessä ei siten ole sellainen oikeudenkäynnissä menetetty määräaika, joka voitaisiin oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 17 §:n nojalla palauttaa. Tämän vuoksi Korkein oikeus jättää A:n hakemuksen tutkimatta.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Haarmann, Paasikoski, Suhonen, Raulos ja Pellinen