5.5.1992

Kanne Porin raastuvanoikeudessa

B on 29.11.1988 C:lle tiedoksi annetun haasteen nojalla lausunut, että B ja A oli 4.3.1976 tuomittu avioeroon. Raastuvanoikeus oli 25.1.1988 määrännyt pesänjakajan toimittamaan osituksen puolisoiden pesässä, johon kuului muun muassa A:n nimissä oleva Korvenmäen tila RN:o 1:216 Porin kaupungin Toukarin kylässä. Pesänjakajan toimittamassa osituskokouksessa A:n asiamies oli esittänyt Korvenmäen tilan arvoksi 100.000 markkaa. Ositustoimituksen ollessa vielä vireillä A oli kauppakirjalla 16.6.1988 myynyt Korvenmäen tilan C:lle 45.000 markan kauppahinnasta. B ei ollut antanut kauppaan suostumustaan.

Avioliitto oli purettu ennen avioliittolain muuttamisesta 16.4.1987 annetun lain voimaantuloa 1.1.1988. Lainmuutoksen voimaantulosäännöksen 12 momentin mukaan osituksen toimittamiseen oli tällöin sovellettava aikaisemman lain mukaisia ositusta koskevia säännöksiä. Näin ollen kiinteistönkauppa olisi edellyttänyt B:n kirjallista suostumusta. Hän ei olisi suostumusta antanutkaan, koska kiinteistö oli luovutettu liian alhaisella kauppahinnalla.

Tämän vuoksi B, joka on ajanut kannetta myös B:tä vastaan, on vaatinut, että kiinteistönkauppa julistetaan pätemättömäksi ja kiinteistöön C:lle annettu lainhuuto mitättömäksi, sekä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

C on vastustanut kannetta ja lausunut muun ohessa, että avioliittolain 38 §:n säännöstä oli sovellettava luovutukseen nykyisessä muodossaan eikä se edellyttänyt toisen puolison suostumusta kiinteistön myyntiin.

Raastuvanoikeuden päätös 22.3.1989

Kysymyksessä oleva 16.6.1988 vahvistettu kiinteistönkauppa oli tehty avioliittolain muuttamisesta annetun lain säännösten voimassa ollessa. Avioliittolain 38 §:n säännös puolison suostumuksen antamisesta kiinteistönkauppaan ei ollut omaisuuden ositusta koskeva määräys, joten lainkohtaa oli sovellettava sisällöltään siinä muodossa kuin se oli 1.1.1988 voimaantulleen lainmuutoksen jälkeen. Näin ollen kiinteistönkauppa ei ollut edellyttänyt B:n kirjallista suostumusta.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt kanteen.

Turun hovioikeuden tuomio 21.9.1990

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B oli saattanut jutun, on lausunut, että B ja A oli 4.3.1976 tuomittu avioeroon, joka heidän ilmoituksensa mukaan oli lainvoimainen. A oli myynyt omistamansa Korvenmäen tilan RN:o 1:216 C:lle 16.6.1988 vahvistetulla kauppakirjalla 45.000 markan kauppahinnasta. B ei ollut antanut suostumustaan kiinteistönkauppaan.

Avioliittolain muuttamisesta 16.4.1987 annetun lain (411/87) voimaantulosäännöksen 12 momentin osituksen toimittamista koskevissa säännöksissä todettiin, että jos avioliitto oli ennen tuon lain voimaantuloa purettu tuomioistuimen päätöksellä, oli osituksen toimittamiseen sovellettava, mitä silloin voimassa olleessa avioliittolain IV osassa oli säädetty. Avioliittolain 86 §:n 3 momentissa, sellaisena kuin se oli 23.9.1948 annetussa laissa (681/48) säädettiin, että milloin avioliitto oli tuomiolla purettu, olkoon, kunnes ositus oli toimitettu, se puolisolla avioliiton purkautuessa ollut omaisuus, johon toisella puolisolla oli avio-oikeus, edelleen hänen vallittavanaan niin kuin avioliitto vielä jatkuisi. Avioliittolain 38 §:n 1 momentissa, sellaisena kuin se oli 29.6.1951 annetussa laissa (390/51) puolestaan määrättiin, että puoliso älköön luovuttako kiinteää omaisuutta, johon toisella puolisolla oli avio-oikeus, ellei tämä kirjallisesti ollut antanut siihen suostumustaan.

Kysymyksessä olevaan kiinteistönkauppaan sovellettiin edellä mainittuja avioliittolain säännöksiä. Kaupan päättäminen olisi siten edellyttänyt B:n suostumusta. Kiinteistönkauppa oli pätemätön eikä siihen perustuen olisi saanut antaa lainhuutoa.

Tämän vuoksi hovioikeus on, kumoten raastuvanoikeuden päätöksen, julistanut Korvenmäen tilaa RN:o 1:216 koskevan kauppakirjan pätemättömäksi ja kumonnut siihen perustuvan Porin raastuvanoikeuden kiinteistötuomarin 25.7.1988 numerolla 145/3 C:lle annetun lainhuudon. C on yhteisvastuullisesti A:n kanssa velvoitettu suorittamaan B:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista jutussa 7.000 markkaa.

Käsittelyratkaisu

Ositussopimus, johon C on vasta Korkeimmassa oikeudessa vedonnut, on tehty puheena olevan jutun ollessa hovioikeudessa vireillä. C on saattanut todennäköiseksi, ettei hän ole voinut siihen aikaisemmin vedota. Tämän vuoksi Korkein oikeus oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 §:n nojalla ottaa asian ratkaistessaan ositussopimuksen huomioon.

Pääasiaratkaisun perustelut

A:n ja C:n välinen kiinteistönkauppa on, kuten hovioikeuden tuomiossa on lausuttu, edellyttänyt B:n suostumusta, jotta kauppa olisi pätevä.

B ja A:lle määrätty uskottu mies ovat 30.1.1990 tehneet ositussopimuksen, jonka mukaan ositettavaan omaisuuteen kuului Korvenmäen tila RN:o 1:216 ja puolisoiden yhteisesti omistama toinen tila. Sopimuksen mukaan Korvenmäen tila kuului A:n varoihin, hän sai pitää tilan myymisestä saamansa kauppahinnan ja B maksoi hänelle omaisuuden reaalisen jaon jälkeen 65.000 markkaa. B ja A:lle määrätty uskottu mies ovat osituksen ja jaon hyväksyneet ja sitoutuneet olemaan sitä moittimatta. Omaisuuden ositusta varten määrätty pesänjakaja on vahvistanut sopimuksen A:n ja B:n ositukseksi.

Mainitun osituksen johdosta on B:n suostumuksen puuttumisesta aiheutunut kiinteistönkaupan pätemättömyys korjautunut. Tällä perusteella B:n kanne on hylättävä.

B on hävinnyt jutun. Asian laadun vuoksi C:n on itse vastattava oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa.

Tuomiolauselma

C:n osalta hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jää raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. C vapautetaan velvollisuudesta suorittaa B:lle korvausta oikeudenkäyntikuluista 7.000 markkaa. Tämä oikeudenkäyntikulujen korvaus jää suoritettavaksi A:n kuolinpesän varoista.

C:n ja B:n oikeudenkäyntikuluvaatimukset hylätään.