KKO:1992:29
- Asiasanat
- TestamenttiPerintö - Perinnönjaon moite
- Tapausvuosi
- 1992
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S90/1376
- Taltio
- 849
- Esittelypäivä
Kaksi kuolinpesän osakkaista oli jätetty haastamatta perinnönjaon moitetta koskevaan juttuun. Kun kanne oli toteutettavissa haastettuja osakkaita vastaan ajettuna eikä jutussa annettava tuomio voinut vaikuttaa haitallisesti haastamatta jääneiden oikeusasemaan, kanne tutkittiin.
Testamentin saajan testamenttiin perustuva oikeus tulee perintökaaren 11 luvun 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla voimaan jo testamentin tekijän kuollessa. Testamentin tekijän jälkeen kuolleen testamentin saajan osuus kuului hänen kuolinpesäänsä.
PK 11 luku 6 §PK 23 luku 10 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Piikkiön kihlakunnanoikeuden päätös 30.10.1989
Kihlakunnanoikeus on A:n kuolinpesän B:tä, C:tä, D:tä, E:tä, F:ää, G:tä, H:ta sekä I:tä vastaan ajamista kanteista lausunut, että kihlakunnanoikeus oli 16.8.1988 määrännyt varatuomari X:n pesänjakajana toimittamaan perinnönjaon 16.9.1987 kuolleen J:n jälkeen. X oli toimittanut perinnönjaon 10.11.1988. J:n ja hänen vaimonsa B:n keskinäisessä testamentissa eloon jääneelle puolisolle oli määrätty elinajaksi käyttöoikeus ensiksi kuolleen omaisuuteen. Samassa testamentissa J oli määrännyt omaisuudestaan siten, että hänen tyttärensä C sai siitä puolet ja hänen sisarustensa lapset K, D, E, L, F, G, H sekä A saivat kukin kuudestoista osan.
Testamentin saajista A oli kuitenkin kuollut 26.10.1987. Pesänjakaja oli sen vuoksi katsonut, ettei hänelle testamentilla määrätty omaisuus kuulunut hänen kuolinpesäänsä ja oli perintökaaren 11 luvun 7 §:n nojalla jakanut sen J:n kuolinpesän muille osakkaille näiden osuuksien mukaisessa suhteessa. Perinnönjaossa olivat siten saaneet, C puolet J:n jäämistöstä eli 720.217,71 markkaa sekä K, D, E, F, G, H sekä L:ltä 20.6.1988 tehdyllä kaupalla hänen perintöosuutensa J:n jälkeen ostanut I kukin neljästoista osan eli 102.888,24 markkaa.
Kihlakunnanoikeus on lausunut, ettei J:n tarkoitusta ollut selvitetty sen tapauksen varalta, että joku testamentin saajista kuolisi. Perintökaaren 11 luvun 6 § soveltui, jos testamentin saaja oli kuollut ennen perittävää. Koska A oli kuollut vasta J:n jälkeen, lainkohta ei nyt soveltunut. Oikeus testamentilla saatuun omaisuuteen syntyi perintökaaren 9 luvun 2 §:n nojalla testamentin tekijän kuolinhetkellä. A oli siten jo ennen kuolemaansa saanut J:n testamenttaaman omaisuuden. Oikeus testamentilla saatuun omaisuuteen oli näin ollen siirtynyt hänen oikeudenomistajilleen, joita olivat hänen äitinsä M ja veljensä H.
Kihlakunnanoikeus on todennut, ettei moitekannetta ollut pantu vireille K:ta vastaan ja että perinnönjako oli siten tältä osin tullut lainvoimaiseksi. Lausumillaan perusteilla kihlakunnanoikeus muilta osin on oikaissut perinnönjakoa siten, että D, E, F, G ja H sekä I saivat kukin J:n kuolinpesän omaisuudesta kuudestoistaosan eli 90.027,15 markkaa, sekä määrännyt, että A:n kuolinpesä oli saava kuusi seitsemäsosaa 90.027,15 markasta eli 77.166,12 markkaa. D:lle, E:lle, F:lle, G:lle, H:lle sekä I:lle perinnönjaossa liikaa jaettu rahamäärä eli kunkin osalta 12.861,02 markkaa kuului A:n kuolinpesälle. Näihin varoihin B:llä oli perinnönjaossa määrätty käyttöoikeus.
D, E, F, G, H ja I on velvoitettu yhteisvastuullisesti suorittamaan A:n kuolinpesälle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 10.000 markkaa 16 prosentin korkoineen päätöksen julistamispäivästä lukien.
Turun hovioikeuden tuomio 5.10.1990
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi D, E, F, G ja I olivat saattaneet asian, on katsonut, ettei ollut syytä muuttaa kihlakunnanoikeuden päätöstä.
D, E, F, G ja I on velvoitettu yhteisvastuullisesti suorittamaan A:n kuolinpesälle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 1.200 markkaa 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Valituslupa on myönnetty 11.2.1991.
D, E, F ja G ovat valituksessaan vaatineet, että kanne hylätään ja A:n kuolinpesä velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa jutussa korkoineen.
Lisäksi valittajat ovat pyytäneet suullisen käsittelyn toimittamista Korkeimmassa oikeudessa.
A:n kuolinpesä on vastannut valitukseen ja vaatinut sen hylkäämistä sekä vastauskulujensa korvaamista korkoineen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 5.3.1992
Käsittelyratkaisu
Suullisen käsittelyn toimittamista koskeva pyyntö hylätään, koska tarjottu selvitys ei ilmeisesti vaikuttaisi asian ratkaisuun.
Pääasiaratkaisu
Perustelut
Korkein oikeus toteaa, ettei A:n kuolinpesä ole haastanut kysymyksessä olevaan perinnönjaon moitetta koskevaan oikeudenkäyntiin vastaajiksi J:n kuolinpesän osakkaista ulkomailla oleskellutta K:ta eikä perintöosuutensa ennen perinnönjaon toimittamista I:lle myynyttä L:ää. Kanteessa ei kuitenkaan ole vaadittu muutosta K:lle jaettuun osuuteen. Asiakirjojen perusteella ei ole pääteltävissä, että haastamatta jättämisellä voisi olla haitallista vaikutusta myöskään L:n oikeusasemaan. Sen vuoksi ja kun kannevaatimukset ovat toteutettavissa pelkästään D:tä, E:tä, F:ää, G:tä, H:ta ja I:tä vastaan ajettuina, Korkein oikeus katsoo, että kanne on voitu tutkia yksinomaan yllä mainittuihin vastaajiksi haastettuihin osakkaisiin kohdistettuna.
Testamentin saajan A:n J:n tekemään testamenttiin perustuva oikeus on tullut perintökaaren 11 luvun 6 §:ssä tarkoitetuin tavoin voimaan jo testamentin tekijän kuollessa 16.9.1987. Kysymystä siitä, kenelle A:n testamentilla saama osuus hänen 26.10.1987 tapahtuneen kuolemansa jälkeen kuuluu, ei siten ole ratkaistava mainitun lainkohdan vaan yleisten perinnön ja testamentin siirtymistä koskevien säännösten perusteella. Sen vuoksi ja kun jutussa esitetystä selvityksestä ei ilmene, että testamentin tekijä olisi tarkoittanut A:lta vapautuneen osuuden tulevan muille kuin hänen oikeudenomistajilleen, A:n puheena olevalla testamentilla saama omaisuus on hänen kuolemansa johdosta siirtynyt hänen kuolinpesälleen.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. D, E, F ja G velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan A:n kuolinpesälle korvaukseksi vastauksen antamisesta täällä olleista kuluista 1.200 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antamisesta.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Takala, Nikkarinen, Hupaniemi, Suhonen ja Raulos