30.11.1992

Kanne Oulun raastuvanoikeudessa

A ja B ovat 9.8.1990 Kuljetusliike C Oy:lle tiedoksi toimitetun haasteen nojalla lausuneet, että he olivat olleet autonkuljettajina työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa yhtiöön.

Yhtiö oli merkinnyt kuljettajien työtuntijärjestelmään ajalle 11.9. - 24.9.1989 A:n työajan alkavan torstaina 14.9. klo 15.00 ja päättyvän perjantaina klo 02.30. Yhtiö ei kuitenkaan tuolloin ollut teettänyt A:lla työtä, vaan se oli vapauttanut hänet siitä maksamatta hänelle palkkaa tuolta ajalta.

Yhtiö oli menetellyt vastaavalla tavalla B:n kohdalla hänen työtuntijärjestelmäänsä torstaina 21.9. klo 17.00 alkavaksi ja perjantaina 22.9. klo 02.30 päättyväksi ilmoitetun työvuoron osalta.

Alan työehtosopimuksen eli Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n ja Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n välillä solmitun työehtosopimuksen 13 §:ssä oli määräys, jonka mukaan sairaus- ja muissa pakottavissa tapauksissa työnantaja voi tehdä työvuorolistaan muutoksia, ei kuitenkaan työntekijän vapaapäivää koskevaa ilman hänen suostumustaan.

Yhtiön mukaan kysymys oli ollut edellä mainitusta tilanteesta. Yhtiö oli siis muuttanut pakottavasta syystä työtuntijärjestelmää muuttaen aiemmin työajaksi ohjelmoidun ajan työntekijän vapaa-ajaksi ja katsoen, ettei yhtiöllä tämän vuoksi ollut ollut tuolle ajalle kohdistuvaa palkanmaksuvelvoitetta.

A ja B puolestaan ovat katsoneet, että vaikka yhtiöllä olisikin työehtosopimuksen mukaan ollut oikeus tehdä muutoksia työtuntijärjestelmään, mistä seikasta jutussa ei ollut kysymys, tällainen muutos ei vapauttanut yhtiötä työtuntijärjestelmästä ilmenevään työaikaan kohdistuvasta palkanmaksuvelvoitteesta. Tällaisessakin tapauksessa yhtiön olisi tullut työsopimuslain 27 §:n 2 momentin nojalla maksaa heille palkkaa.

A:n ja B:n tuntipalkka oli tuolloin ollut 38,30 markkaa. Alan työehtosopimuksen 10 §:n 1 kohdan mukaan työnantajan tuli maksaa kello 18.00 - 22.00 välisenä aikana tehdystä työstä 10 prosentilla ja kello 22.00 - 06.00 välisenä aikana tehdystä työstä 15 prosentilla korotettua palkkaa. A olisi siis ansainnut työvuorolistaan työajaksi merkittynä aikana 460,59 markkaa ja B 383,02 markkaa.

Tämän vuoksi A ja B ovat vaatineet, että yhtiö velvoitetaan suorittamaan A:lle 460,59 markkaa 16 prosentin korkoineen 24.9.1989 lukien ja B:lle 383,02 markkaa 16 prosentin korkoineen 24.9.1989 lukien. Lisäksi he ovat vaatineet yhtiön velvoittamista korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa 16 prosentin korkoineen päätöksen julistamispäivästä lukien.

Yhtiön vastaus

Yhtiö on kiistänyt kanteen ja vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.

Oulun raastuvanoikeuden päätös 29.10.1990

Raastuvanoikeus on lausunut selvitetyksi, että yhtiö oli merkinnyt työtuntijärjestelmään ajalle 11. - 24.9.1989 A:n työajan alkavan torstaina 14.9. kello 15.00 ja päättyvän perjantaina kello 02.30. B:n työtuntijärjestelmään merkityn työvuoron oli pitänyt alkaa torstaina 21.9. kello 17.00 ja päättyä perjantaina 22.9. kello 02.30. Yhtiö ei kuitenkaan ollut tuolloin teettänyt A:lla ja B:llä työtä, vaan oli vapauttanut heidät työnteosta maksamatta kuitenkaan palkkaa mainitulta ajalta.

Kuorma-autoalan työehtosopimuksen määräysten mukaan yhtiöllä oli ollut oikeus edellä mainittuun työtuntijärjestelmän muuttamiseen.

A:n ja B:n työnteko oli estynyt mainittuna aikana. Yhtiö oli ilmoittanut syyksi työtuntijärjestelmän muuttamiseen sen, ettei se ollut sopimuskumppanistaan johtuvasta syystä voinut järjestää kuljetustyötä A:lle ja B:lle.

Raastuvanoikeus on katsonut, että tämä syy oli ollut työsopimuslain 27 §:n 2 momentissa tarkoitettu työntekijöistä ja yhtiöstä riippumaton työnteon este. Mainitun lainkohdan mukaan A:lla ja B:llä oli ollut oikeus saada työnteon estymisen aikana palkkansa enintään kahdelta viikolta. Muu sopimus oli sanotussa lainkohdassa säädetty mitättömäksi. Mitättömyyttä koskevasta säännöksestä seurasi, ettei yhtiö, vaikka sillä olisi työehtosopimuksen nojalla ollut oikeus muuttaa ennakolta laadittua työtuntijärjestelmää edellä mainitulla tavalla, ollut vapautunut palkanmaksuvelvollisuudesta mainittuna kahden viikon esteaikana eikä siis kanteessa mainittuina päivinä, joina työnteko jo oli estynyt. Yhtiö oli siten velvollinen maksamaan A:lle ja B:lle palkan noilta päiviltä. A ja B olivat menettäneet ansioita työvuorolistaan työajaksi merkityltä ajalta A 460,59 markkaa ja B 383,02 markkaa.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus on velvoittanut yhtiön suorittamaan maksamatta jätettynä palkkana A:lle 460,59 markkaa ja B:lle 383,02 markkaa, molemmat määrät 16 prosentin korkoineen 24.9.1989 lukien, sekä korvaamaan heidän yhteiset oikeudenkäyntikulunsa 14 828 markalla 16 prosentin korkoineen päätöksen julistamispäivästä lukien.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 27.6.1991

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi yhtiö oli saattanut asian, on todennut, että yhtiö, joka harjoitti tavaralinjaliikennettä välillä Oulu - Helsinki, ei ollut saanut sopimuskumppaneiltaan, eräiltä kaupan keskusliikkeiltä, riittävästi tavaraa kuljetettavaksi paluukuormissa Helsingistä Ouluun. Yhtiö oli tämän vuoksi muuttanut työtuntijärjestelmää työntekijöidensä A:n ja B:n osalta raastuvanoikeuden päätöksessä selostetulla tavalla.

A ja B olivat myöntäneet, että yhtiöllä oli vuonna 1989 voimassa olleen työehtosopimuksen mukaan ollut oikeus työtuntijärjestelmän muuttamiseen. He olivat perustaneet kanteensa siihen, että yhtiöllä oli siitä huolimatta ollut työsopimuslain 27 §:n 2 momentin mukaan velvollisuus maksaa heille palkkaa alkuperäiseen työtuntijärjestelmään merkityltä työajalta.

Työsopimuslain 27 §:n 2 momentin pakottavan säännöksen mukaan, milloin työntekijä työpaikkaa kohdanneen tulipalon tai poikkeuksellisen luonnontapahtuman tai muun senkaltaisen hänestä tai työnantajasta riippumattoman esteen takia ei ollut voinut suorittaa työtään, työntekijällä oli oikeus saada esteen aikana palkkansa enintään kahdelta viikolta.

Hovioikeus on katsonut, ettei kysymyksessä ollut työtuntijärjestelmän muuttamisen syy ollut ollut työsopimuslain 27 §:n 2 momentissa tarkoitettu työntekijöistä ja yhtiöstä riippumaton työnteon este. A:lla ja B:llä ei siten ollut ollut oikeutta esittämällään perusteella saada vaatimaansa palkkaa.

Tämän vuoksi hovioikeus on kumonnut raastuvanoikeuden päätöksen ja hylännyt kanteen sekä vapauttanut yhtiön suorittamasta A:lle ja B:lle tuomittuja työpalkkasaatavia ja oikeudenkäyntikuluja. Hovioikeus on velvoittanut A:n ja B:n yhteisvastuullisesti korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut jutussa 12 000 markalla 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Perustelut

Kuljetusliike C Oy on hovioikeuden tuomion perusteluissa mainitusta syystä muuttanut työtuntijärjestelmää siten, että A:n 14.9.1989 kello 15 alkavaksi ja seuranneena päivänä kello 2.30 päättyväksi määrätty työaika on siirretty alkamaan 15.9.1989 kello 12 ja päättymään sitä seuranneena päivänä kello 1.30 sekä että B:n 21.9.1989 kello 17 alkavaksi ja seuranneena päivänä kello 2.30 päättyväksi määrätty työaika on siirretty alkamaan 22.9.1989 kello 14.30 ja päättymään sitä seuranneena päivänä kello 1. Työnantajalle, jolla on alempien oikeuksien ratkaisuista ilmenevän työehtosopimusmääräyksen nojalla ollut oikeus muutoksen tekemiseen, ei muutosta tehtäessä vielä ole syntynyt palkanmaksuvelvollisuutta työtuntijärjestelmään alunperin merkityltä työajalta. A ja B, jotka ovat tehneet työtä työtuntijärjestelmään alunperin merkityn työajan asemesta muutetun työtuntijärjestelmän mukaisesti, eivät tämän vuoksi ole oikeutetut saamaan yhtiöltä palkkaa työsopimuslain 27 §:n 2 momentin nojalla. Heillä ei siten ole viimeksi mainitun lainkohdan nojalla oikeutta saada palkkaa työtuntijärjestelmään heidän työajakseen alunperin merkityltä ajalta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan yhtiölle korvaukseksi vastauskuluista täällä 1 000 markkaa 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.