23.9.1992

Kanne Kokkolan raastuvanoikeudessa

A on Keski-Pohjanmaan keskussairaalan kuntainliitolle, nykyiseltä nimeltään Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntainliitto, tiedoksi toimituttamiensa haasteiden nojalla kertonut olleensa kuntainliiton ylläpitämässä keskussairaalassa selkäleikkauksensa vuoksi 23.2. - 3.3.1986. Kulkiessaan 2.3.1986 tupakointitilana käytetyn parvekkeen oviaukossa A oli tupakoimasta sisälle palatessaan ottanut oikealla kädellään kiinni oven karmista tukea saadakseen. Samanaikaisesti tuuli oli paiskannut oven kiinni, jolloin A:n sormet olivat jääneet oven ja sen karmin väliin seurauksin, että II ja III sormen kynnet olivat irronneet ja sormet olivat amputoituneet noin puolen senttimetrin matkalta niiden distaalipäästä.

Kyseinen ovi oli ollut potilaiden kulkemiseen täysin sopimaton, koska se oli ollut raskas eikä siinä ollut ollut sitä aukiasennossa pitävää kiinnitysmekanismia eikä sen liikkeitä hidastavaa pumppua.

A oli joutunut tapahtuman johdosta leikkauksiin, joista hänelle on aiheutunut kuluja ja kärsimystä. Sormien kärkijäsenten murskavamman ja kiputilan vuoksi molempiin sormiin oli suoritettu amputaatioita.

Lisäksi oli todennäköistä, että A ei enää pysty harjoittamaan nykyistä ammattiaan. Koska A oli ammatiltaan sihteeri ja hänellä oli vakituinen työpaikka, hän voi pahimmassa tapauksessa joutua uudelleen koulutettavaksi.

Sairaala, joka oli ottanut omaan käyttöönsä aikaisemmin tupakkahuoneena käytetyt tilat, ei ollut salliessaan tupakoinnin sairaalassa järjestänyt potilaille sitä varten asianmukaisia tiloja, vaan sairaalan puolesta oli parvekkeelle viety pöytiä, tuoleja ja tuhkakuppeja ja sairaalan henkilökunta oli kehottanut tupakoivia potilaita käyttämään parvekkeita tupakoimiseen. Koska sairaala oli ollut tietoinen siitä, että mainittu tila oli kirurgisen osaston potilaille, kun raskaan oven käsitteleminen oli näille yleensäkin vaikeaa, täysin sopimaton tupakointiin, on kuntainliitto sairaalan ylläpitäjänä vastuussa tapahtuneesta vahingosta.

Mainituilla perusteilla ja koska sairaaloilla oli katsottava olleen vielä laajempi vastuu potilaidensa terveydestä, hyvinvoinnista ja huolenpidosta kuin muilla vastaavilla laitoksilla, A on vaatinut, että kuntainliitto velvoitetaan muun ohella suorittamaan hänelle korvausta sairaanhoitokustannuksista ja muista niihin verrattavista kuluista, ansionmenetyksestä, kivusta ja särystä, pysyvästä kosmeettisesta haitasta sekä pysyvästä viasta ja haitasta.

Lisäksi A on vaatinut, että kuntainliitto velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa.

Vastaus

Kuntainliitto on vastustanut kannetta ja vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Kuntainliitto on kiistänyt korvausvaatimukset perusteeltaan ja määriltään jättäen määrät oikeuden harkintaan. Kiistämisen perusteeksi vastaaja on viitannut siihen, että kyseisellä parvekkeella, joka sijaitsi liinavaatevaraston takana, oli tupakointi kielletty. Potilaille oli osastolla tupakointitilaksi varattu eräs toinen parveke. Sairaala ei myöskään vastannut tällaisesta tupakoinnin yhteydessä sattuneesta vahingosta, koska tupakointi ei kuulunut sairaalan toimenkuvaan.

Raastuvanoikeuden päätös 13.12.1990

Raastuvanoikeus on katsonut lääkärinlausunnoilla näytetyksi, että A:lle oli aiheutunut oikean käden II ja III sormien kärkinivelten murskavamma ja kiputila ja tapaturman yhteydessä sormien päät olivat amputoituneet. Vammasta oli aiheutunut A:lle arkuutta ja kipua. A:lle oli myöhemmässä vaiheessa suoritettu sekä hermojen poistoa että hermojen jatkamista leikkauksilla sekä neljä amputaatiota, joiden yhteydessä sormet oli poistettu kämmenluita myöten, jotta kiputiloista päästäisiin eroon. Hoito jatkui edelleen.

Raastuvanoikeus on katsonut todistajien kertomuksilla selvitetyksi sairaalan puolesta sallitun, että kyseistä parveketta käytettiin potilaiden tupakointiin ja muuhun oleskeluun. Tämä olisi voitu estää yksinkertaisin toimenpitein, esimerkiksi pitämällä ovi lukittuna. Raastuvanoikeus on katsonut sairaalan olevan vastuussa siitä, että ne tilat, joita potilaiden sallittiin käyttävän, olivat turvalliset erityisesti huomioiden, että osastolla oli myös sellaisia potilaita, joiden liikkumiskyky ei ollut normaali. A oli ollut sairaalassa edellä mainituin tavoin selkäleikkauksen vuoksi hoidettavana ennen onnettomuutta.

Raastuvanoikeus on todennut, ettei tapauksen sattumiselle ollut sinänsä merkitystä sillä, oliko A ollut parvekkeella tupakoimassa tai vain muutoin oleskellut siellä.

Kuntainliitto ei ollut näyttänyt, että se olisi ryhtynyt asianmukaisiin toimiin tällaisen tapauksen estämiseksi tai että onnettomuus olisi sattunut, vaikka ovi olisikin varustettu asianmukaisin turvalaittein.

Kerrotuilla perusteilla raastuvanoikeus on katsonut vastaajan olevan vastuussa vahingosta. Näillä sekä korvausten ja korvausmäärien osalta vielä erikseen lausumillaan perusteilla raastuvanoikeus on vaatimukset enemmälti hyläten velvoittanut Keski-Pohjanmaan keskussairaalan kuntainliiton suorittamaan A:lle sairaanhoitokustannuksista, sairaanhoidosta aiheutuneista matkakuluista sekä kahdesta valokuvasta 42 071 markkaa, ansionmenetyksestä 5 998,82 markkaa, kivusta ja särystä 45 000 markkaa, pysyvästä kosmeettisesta haitasta 20 000 markkaa sekä pysyvästä viasta ja haitasta 40 000 markkaa eli yhteensä 153 069,82 markkaa.

Kuntainliitto on edelleen velvoitettu suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 25 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 13.12.1990 lukien.

Vaasan hovioikeuden tuomio 30.5.1991

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja kuntainliitto olivat saattaneet asian, ei ole muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä.

Jutun näin päättyessä asianosaiset ovat saaneet pitää heillä hovioikeudessa olleet oikeudenkäyntikulut vahinkonaan.

Perustelut

A on ottanut parvekkeelta sisään mennessään oikealla kädellään kiinni parvekkeen oven karmista tukea saadakseen. Tuolloin puurakenteinen ikkunalla varustettu ovi on äkkiä tuulenpuuskasta paiskautunut kiinni, jolloin A:n sormet ovat jääneet karmin ja oven väliin ja vammautuneet raastuvanoikeuden päätöksessä kerrotuin tavoin. Ovessa ei ole ollut kiinnitysnuppia eikä ovipumppua. Vahingon välittömänä aiheuttajana on kuitenkin ollut äkillinen tuulenpuuska eikä ovessa tai sen avautumismekanismissa ole myöskään ilmennyt vikaa. Tämän vuoksi ja kun kuntainliitolla ei ole ollut velvollisuutta varustaa ovea erityisin turvalaittein tämän kaltaisen ennalta arvaamattoman vahingon varalta, ei kuntainliiton viaksi sairaalan ylläpitäjänä voida lukea korvausvastuun perustavaa huolimattomuutta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio ja raastuvanoikeuden päätös kumotaan. Kuntainliitto vapautetaan velvollisuudesta suorittaa A:lle korvausta vahingosta sekä korvausta oikeudenkäyntikuluista. Asian laadun vuoksi kuntainliitto saa pitää sillä olleet oikeudenkäyntikulut vahinkonaan.