17.9.1992

Anjalankosken kihlakunnanoikeuden päätös 23.5.1989

Kihlakunnanoikeus on virallisen syyttäjän syytteestä katsonut selvitetyksi, että A oli 6.1.1989 Anjalankoskella kuljettanut henkilöautoa nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli ollut 1,55 promillea olosuhteiden ollessa teko kokonaisuutena huomioon ottaen sellaiset, että teko oli ollut omiaan vaarantamaan toisten turvallisuutta. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on rikoslain 23 luvun 2 §:n nojalla tuominnut A:n törkeästä rattijuopumuksesta 65 päiväsakkoon kukin määrältään 42 markkaa eli maksamaan sakkoa yhteensä 2 730 markkaa. Lisäksi kihlakunnanoikeus on tieliikennelain 74 §:n, sellaisena kuin tuo lainkohta oli alkuperäisessä muodossaan, nojalla määrännyt A:n ajokieltoon 5.11.1989 asti sekä velvoittanut hänet korvaamaan valtiolle sen varoista maksetut päihdetutkimuskulut 261 markkaa.

Päätös on saanut lainvoiman.

Rangaistusmääräys 30.6.1989

Rangaistusvaatimuksessa on esitetty, että B oli 6.1.1989 Anjalankoskella kuljettaessaan omistamaansa polkupyörää jättänyt noudattamatta liikennemerkillä osoitetun väistämisvelvollisuuden lähtiessään ajaen ylittämään risteystä, jolloin hän oli törmännyt oikealta tulleeseen, henkilöautolla ajaneeseen A:han. Sen vuoksi rangaistusvaatimusilmoituksessa on vaadittu B:n tuomitsemista tieliikennelain 98 §:n ja tieliikenneasetuksen 3 §:n 2 momentin nojalla liikenteen vaarantamisesta 4 päiväsakkoon kukin määrältään 20 markkaa eli maksamaan sakkoa yhteensä 80 markkaa.

Kymin tuomiokunnan rangaistusmääräystuomari on tuominnut B:n vaadittuun rangaistukseen.

Anjalankosken kihlakunnanoikeuden päätös 6.3.1990

B, jota ei ollut kuultu A:han aikaisemmin kohdistetun syytteen käsittelyn yhteydessä, on kohdistanut A:han syytteen, johon virallinen syyttäjä ei ole yhtynyt. Tästä syytteestä kihlakunnanoikeus on lausunut, ettei sen aikaisempi päätös estänyt tutkimasta rangaistusvaatimuksia kaikista yhteentörmäykseen sisältyvistä rikoksista. Kihlakunnanoikeus on katsonut, että törmäys oli aiheutunut osaksi myös A:n syystä, ja tuominnut tämän tieliikennelain 3 ja 98 §:n, tieliikenneasetuksen 3 §:n 2 momentin, rikoslain 23 §:n 2 momentin, 21 luvun 10 §:n ja 7 luvun 1 §:n nojalla 6.1.1989 Anjalankoskella yksin teoin tehdyistä törkeästä rattijuopumuksesta, liikenteen vaarantamisesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta 2 kuukauden vankeusrangaistukseen. Vankeusrangaistus on ollut ehdollinen ja sen koetusaika on päättynyt 5.3.1992. Akaisemmassa päätöksessä annetut lausunnot ajokiellosta ja päihdetutkimuskulujen korvaamisesta ovat pysyneet ennallaan. Vielä kihlakunnanoikeus on velvoittanut A:n korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Perustelut

Anjalankosken kihlakunnanoikeus on 23.5.1989 julistamallaan päätöksellä nro 177 tuominnut A:n 6.1.1989 tehdystä törkeästä rattijuopumuksesta rangaistukseen, ajokieltoon ja korvaamaan valtiolle päihdetutkimuskulut. Päätös on estänyt muita samaan tekoon sisältyneitä rikoksia koskevan rangaistusvaatimuksen tutkimisen. Tästä huolimatta kihlakunnanoikeus on 6.3.1990 julistamallaan päätöksellä nro 82 tuominnut A:n saman teon perusteella yksin teoin tehdyistä törkeästä rattijuopumuksesta, liikenteen vaarantamisesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta rangaistukseen. Sanottu päätös on perustunut ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.

Lainkohdat

Rikoslaki 7 luku 1 § (613/74) ja oikeudenkäymiskaari 31 luku 8 § 4 kohta

Päätöslauselma

Anjalankosken kihlakunnanoikeuden päätös 6.3.1990 nro 82 puretaan muutoin paitsi oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta koskevalta osalta.