26.6.1991

Kaupunginvaltuuston vaali

Porin kaupunginvaltuusto on päätöksellään 3.4.1989 valinnut Porin raastuvanoikeuden A 25 palkkausluokkaan kuuluvaan oikeusneuvosmiehen virkaan äänestyksen jälkeen yleisen oikeusavustajan, asianajaja A:n.

Vaalista tehdyt valitukset

Oikeusneuvosmies B ja virkaa tekevä oikeusneuvosmies C ovat valittaneet valtuuston päätöksestä ja vaatineet sen kumoamista. B on katsonut, että valtuuston päätös oli naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta 8.8.1986 annetun lain (609/86) vastainen ja että virkaan valittu A ei täyttänyt viran kelpoisuusehtoja. C on katsonut, että A ei täyttänyt viran kelpoisuusehtoja.

Lääninhallituksen päätös

Turun ja Porin lääninhallitus, jonka käsiteltäväksi saman läänin lääninoikeus oli tasa-arvovaltuutetun lausunnon hankittuaan siirtänyt asian, on 8.2.1990 antamassaan päätöksessä hylännyt C:n valituksen ja B:n valituksen johdosta kumonnut kaupunginvaltuuston päätöksen naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain 7 ja 8 §:n vastaisena sekä palauttanut asian kaupunginvaltuustolle uudelleen käsiteltäväksi.

Perusteluna lääninhallitus on todennut, että pormestarin, neuvosmiesten ja maistraatinsihteerin vaalista annetun lain mukaan lääninhallitus antaa valtakirjan neuvosmiehen virkaan sille virkaan halukkaaksi ilmoittautuneista pätevistä henkilöistä, joka on vaalissa saanut eniten ääniä. Raastuvanoikeudesta annetun lain mukaan oikeusneuvosmiehen on oltava oikeustieteen kandidaatin tai sitä vastaavan aikaisemman tutkinnon suorittanut henkilö, jolla on tuomarin tehtävän hoitamiseen tarvittava kokemus. Ottaen huomioon A:n koulutuksen ja työkokemuksen sekä raastuvanoikeudesta annetun lain esitöistä saatavan selvityksen pätevyysvaatimuksen tulkinnasta lääninhallitus on katsonut A:n päteväksi oikeusneuvosmiehen virkaan. Porin kaupunginvaltuuston päätös ei siten ollut tällä perusteella lainvastainen.

Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain 8 §:n mukaan työnantajan menettelyä oli pidettävä kiellettynä syrjintänä, jos työnantaja työhön ottaessaan syrjäyttää henkilön, joka on ansioituneempi kuin valituksi tullut toista sukupuolta oleva henkilö, jollei työnantaja voi osoittaa, että hänen menettelyynsä on työn tai tehtävän laadusta johtuva painava ja hyväksyttävä syy taikka että hänen menettelynsä on johtunut muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta.

Suorittaessaan hakijoiden ansioiden vertailua lääninhallitus on todennut, että A oli suorittanut oikeustieteen kandidaatin tutkinnon 14.12.1976 ja toiminut Vammalan kaupungin virkaa tekevänä oikeusavustajana 10.2.25.8.1977, Porin verotoimiston virkaa tekevänä ylimääräisenä toimistopäällikkönä 1.10.-31.12.1977, Euran kunnan yleisenä oikeusavustajana 1.1.1978-31.3.1983 sekä Porin kaupungin oikeusaputoimiston yleisenä oikeusavustajana 1.4.1983 alkaen päätöksentekopäivään saakka. A oli hyväksytty Suomen Asianajajaliiton jäseneksi 14.9.1984.

B oli suorittanut alemman oikeustutkinnon 25.5.1967 ja oikeustieteen kandidaatin tutkinnon 16.6.1977. Hänen nimikirjassaan oli lisäksi useita merkintöjä erilaisista ammattia tukevista kursseista ja koulutustilaisuuksista.

B oli toiminut Turun ja Porin lääninhallituksen ylimääräisenä toimistoapulaisena 1.9.1967-31.5.1968, Turun poliisilaitoksen kanslistina 1.6.1968-31.12.1969, Turun hovioikeuden kirjaajana 1.1.1970-6.9.1974 ja Porin poliisilaitoksen väestökirjatoimiston johtajan viransijaisena 1.12.1977-30.11.1978. Tämän jälkeen hän oli suorittanut vuoden kestävän tuomioistuinharjoittelun Ulvilan tuomiokunnassa 1.12.1978-30.11.1979. B:lle oli myönnetty varatuomarin arvonimi 20.12.1979. B oli hoitanut 1.12.1979 lähtien virkaatekevänä Porin poliisilaitoksen väestökirjatoimiston johtajan ylimääräistä tointa, johon virkaan hänet oli nimitetty vakinaiseksi 1.2.1980. B oli ollut Porin raastuvanoikeuden oikeusneuvosmiehenä 1.7.1983 lähtien toimien muun muassa raastuvanoikeuden sihteerinä, maistraatin jäsenenä, hallintojaoston jäsenenä, pormestarin viransijaisena hallintoasioissa, asunto-oikeuden varapuheenjohtajan sijaisena sekä asunto-oikeuden varapuheenjohtajana. Ennen nimitystään raastuvanoikeuden oikeusneuvosmieheksi B oli hoitanut vuodesta 1978 lähtien oikeusneuvosmiehen viransijaisuuksia nimikirjasta tarkemmin ilmenevinä ajankohtina joko virkavapaana päätoimestaan tai sivutoimisesti. Porin raastuvanoikeuden pormestarin 10.3.1983 antaman selvityksen mukaan B:n viransijaisuudet vastasivat noin yhden vuoden kolmen kuukauden ajanjaksoa, ja hän oli myös tämän jälkeen toiminut sijaisena runsaat puolitoista kuukautta. B oli hoitanut myös Porin kaupunginviskaalin virkaa 9.6.-31.7. ja 11.8.-14.8.1980.

Vaikka molempia hakijoita oli pidettävä pätevänä raastuvanoikeuden oikeusneuvosmiehen virkaan, lääninhallitus on katsonut, että B:tä oli edellä kerrotun koulutuksensa ja ennen kaikkea tuomarin tehtävistä saamansa työkokemuksen perusteella pidettävä virkaan ansioituneempana kuin siihen valittua A:ta. Porin kaupunginhallitus ei ollut valtuuston puolesta antamassaan selityksessä tai muutoinkaan osoittanut, että valtuuston menettelyyn sen syrjäyttäessä ansioituneemman toista sukupuolta olleen hakijan olisi ollut työn tai tehtävän laadusta johtuva painava ja hyväksyttävä syy taikka että sen menettely olisi johtunut muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta. Kaupunginvaltuuston menettelyä oli tämän vuoksi pidettävä naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa tarkoitettuna kiellettynä syrjintänä ja kaupunginvaltuuston päätös oli siten lainvastainen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN PÄÄTÖS 26.6.1991

Korkein oikeus on tutkinut asian ja katsoo, ettei ole esitetty syytä muuttaa lääninhallituksen päätöstä.