7.6.1991

Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa

T on Rauma-Repola Oy:lle 15.6.1988 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla ja kannetta kehittäessään kertonut, että hän oli ollut ATK-tallentajana Oy W. Rosenlew Ab:n metsäosaston palveluksessa yhtiön Ilmajoen toimipisteessä 14.5.1985 lukien. Yhtiö oli taloudellisten ja tuotannollisten syiden perusteella 25.8.1987 irtisanonut hänen työsuhteensa päättymään 31.10.1987. Tiedon irtisanomisesta hän oli saanut 28.8.1987. T:n palkka oli ollut 4.562 markkaa kuukaudessa.

Rauma-Repola Oy ja Oy W. Rosenlew Ab olivat vuoden 1987 alusta fuusioituneet, jolloin fuusioinnin käytännön toteutuksena yhtiöiden metsäosastot oli yhdistetty ja RaumaRepola Oy:n metsäosasto oli keväällä 1987 ottanut haltuunsa yhtiöiden aiemmin erillisinä toimineiden metsäosastojen tehtävät. Kirjeellä 19.5.1987 yhtiön konttorihenkilökunnan haettavaksi oli tarjottu uudelleen organisoidun metsäyksikön toimia, niiden joukossa myös T:n toimi ATK-tallentajana Ilmajoen konttorissa. T:n haettua tuota tointa häntä ei kuitenkaan ollut siihen nimitetty, vaan tehtävään oli nimitetty Rauma-Repola Oy:n Seinäjoen toimipisteessä työskennellyt henkilö. T:n tiedusteluun, miksei hänen ollut annettu jatkaa toimessaan, oli ilmoitettu, että toimi oli ollut kokonaan uusi, koska kysymyksessä ei ollut ollut Oy W. Rosenlew Ab:n Ilmajoen toimipisteen ATK-tallentajan tehtävä. T oli pitänyt selitystä perusteettomana, koska toimi oli jatkunut fuusion jälkeenkin, ja katsonut olleensa oikeutettu jatkamaan siinä Rauma-Repola Oy:n metsäosaston palveluksessa. Työsopimuksen irtisanominen oli ollut lainvastainen paitsi perusteiltaan myös siltä osin, että irtisanomisen oli suorittanut Oy W. Rosenlew Ab, joka ei enää ollut vastannut metsäosaston toiminnoista, eikä Rauma-Repola Oy.

Tämän vuoksi T on työsopimuslain 51 §:n nojalla vaatinut, että Rauma-Repola Oy velvoitetaan suorittamaan hänelle työsopimuksen perusteettoman irtisanomisen johdosta 56.079 markkaa korvaukseksi työansion menetyksestä 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien sekä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 16 prosentin korkoineen päätöksen julistamispäivästä lukien.

Rauma-Repola Oy:n vastaus

Yhtiö on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä. Oy W. Rosenlew Ab:n metsäosaston toiminta oli lakannut 31.8.1987 eikä T ollut siirtynyt Rauma-Repola Oy:n palvelukseen.

Raastuvanoikeuden päätös 26.1.1989

Raastuvanoikeus on katsonut, että juttua käsiteltäessä oli keskeiseksi kysymykseksi noussut kiista siitä, oliko kysymyksessä ollut työsopimuslain 40 §:ssä tarkoitettu liikkeen luovutuksen yhteydessä tapahtunut irtisanominen, jollaisena T oli asian pitänyt, katsoen työnantajan korvausvelvollisuuden perustuneen sellaiseen tahalliseen laiminlyöntiin kuin sanotun lain 51 §:ssä tarkoitettiin. Yhtiö puolestaan oli kiistänyt liikkeen luovutustilanteen olemassaolon, mutta katsonut, että vaikka tällainen tilanne olisikin ollut kysymyksessä ja Oy W. Rosenlew Ab:n metsäosaston palveluksessa olleet henkilöt olisi tullut siirtää Rauma-Repola Oy:n palvelukseen ja Rauma-Repola Oy:n olisi tullut suorittaa henkilöstön vähennys siihen määrään, joka oli ollut mahdollista työllistää, T:n asema olisi ollut sama kuin se nyt oli. Täten T:lle ei ollut aiheutunut mitään vahinkoa siitä, että hänet oli irtisanonut Oy W. Rosenlew Ab eikä Rauma-Repola Oy.

Yhtiö oli jutussa kuulustuttanut todistajana Rauma-Repola Oy:n metsäosaston talouspäällikkö X:ää, joka kysymykseen, miksi T ei ollut tullut kysymykseen puheena olevan Ilmajoen ATK-tallentajan tointa täytettäessä, oli kertonut, että kun paikat olivat olleet sisäisessä haussa, Seinäjoen aluekonttorista oli halukkuutensa esittänyt henkilö, joka jo oli paneutunut RaumaRepola Oy:n järjestelmiin hoidettuaan näitä asioita aikaisemmin. Lisäksi hänellä oli ollut parempi koulutus kuin T:llä. Näin ollen ja kun kumpikin oli palvellut käytännössä saman ajan, nimitetty henkilö Rauma-Repola Oy:tä ja T Oy W. Rosenlew Ab:tä, ensiksi mainittu oli katsottu pätevämmäksi. Lisäksi todistaja oli kertonut, että T:lle oli tarjottu Parkanon piirin ATK-tallentajan tehtäviä, joista hän kuitenkin oli kieltäytynyt. Todistajan ilmoituksen mukaan Ilmajoen ja Parkanon välinen etäisyys oli 70 kilometriä. Kysymykseen, miksi Oy W. Rosenlew Ab oli yhdistämisvaiheessa ollut irtisanojana eikä kaikkia toimihenkilöitä ollut otettu Rauma-Repola Oy:n palvelukseen ja vasta sitten hoidettu henkilökunnan vähentäminen, todistaja oli ilmoittanut tämän johtuneen siitä, että metsäosastojen toiminta oli yhdistetty ennen varsinaista fuusiota. Tällöin metsäosasto oli laatinut oman henkilöorganisaationsa ja oli todettu, että koska metsäosastolla jo oli ollut tavoiteorganisaatio, ei RaumaRepola Oy:lle tarvittu muita kuin ne toimihenkilöt, jotka tässä suunnitellussa organisaatiossa jo olivat olleet. Näin ollen T:tä ei ollut siirretty Rauma-Repola Oy:öön, vaan hän oli jäänyt Oy W. Rosenlew Ab:n palvelukseen. Työjärjestelyjen osalta tilanne ei olisi muuttunut, vaikka metsäosastot olisi yhdistetty fuusion jälkeen, koska muuttohalukkuutta ei ollut ollut.

Edellä mainituilla perusteilla raastuvanoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että Rauma-Repola Oy olisi työnantajana tahallaan tai tuottamuksesta laiminlyönyt työsopimuslaista tai työsopimuksesta sille johtuneiden velvollisuuksien täyttämisen T:hen nähden tai että yhtiö muullakaan työoikeudellisella perusteella olisi vahingonkorvausvelvollinen T:lle. Sen vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt T:n kanteen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 7.2.1990

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi T valittamalla oli saattanut jutun, on todennut, että T oli ollut kanteessa kerrotuin tavoin 14.5.1985 alkaen työsopimussuhteessa Oy W. Rosenlew Ab:hen. Hän oli toiminut yhtiön metsäosaston palveluksessa Ilmajoen toimipisteessä ATKtallentajana. Yhtiö oli irtisanonut T:n työsopimuksen taloudellisista ja tuotannollisista syistä 25.8.1987 ja hänen työsuhteensa oli irtisanomisen vuoksi päättynyt 31.10.1987. T:n palkka oli ollut 4.562 markkaa kuukaudessa. T oli ollut irtisanomisen jälkeen työttömänä 1.11.1987-9.10.1988 ja 10.10.1988 alkaen hän oli työskennellyt Ilmajoen verotoimistossa, jossa hänen palkkansa oli ollut 2.500 markkaa kuukaudessa.

Asiassa oli selvitetty, että Rauma-Repola Oy oli helmikuussa 1987 tehdyn osakekaupan jälkeen omistanut 63,1 prosenttia Oy W. Rosenlew Ab:n osakkeista. Molempien yhtiöiden hallitusten ehdotus yhtiöiden sulautumisesta oli julkistettu 18.3.1987. Tällöin oli myös esitetty suunnitelma yhtiöiden metsäosastojen ja puunhankinnan yhdistämisestä ja keskittämisestä. Sanottu ehdotus Oy W. Rosenlew Ab:n sulautumisesta Rauma-Repola Oy:öön oli sitten hyväksytty molempien yhtiöiden varsinaisessa yhtiökokouksessa huhtikuussa 1987. Yhtiöiden puunhankinnan uudelleenjärjestely oli 31.3.1987 esitetty toteutettavaksi siten, että Oy W. Rosenlew Ab:n ja Rauma-Repola Oy:n Länsi-Suomen metsäosastot yhdistettäisiin 1.7.1987 mennessä. Yhdistäminen oli myöhemmin tehdyllä päätöksellä siirretty toteutettavaksi 1.9.1987. Tällöin alueorganisaatio ja piirijako oli muodostettu uudelleen siten, että T:tä koskenutta Oy W. Rosenlew Ab:n Ilmajoen piiriä osittain vastanneesta Rauma-Repola Oy:n Laihian piiristä oli tullut uusi Rauma-Repola Oy:n Ilmajoen piiri Oy W. Rosenlew Ab:n metsäosaston toiminnan samalla päättyessä. Yhtiöiden sulautuminen oli merkitty kaupparekisteriin 16.12.1987.

Sulautuvan yhtiön työsuhteiden oli katsottava osakeyhtiöiden sulautumisessa siirtyvän sellaisinaan vastaanottavalle yhtiölle. Asiassa oli jäänyt näyttämättä, että sulautuvalla Oy Rosenlew Ab:lla olisi edellä kerrotussa, yhtiöiden lopulliseen sulautumiseen tähtäävässä tilanteessa ja vain vähän aikaa ennen 1.9.1987 tapahtunutta yhtiöiden metsäosastojen yhdistämistä ollut taloudellisia ja tuotannollisia perusteita irtisanoa T:n työsopimus. T:lle oli tästä työsopimuslain vastaisesta menettelystä aiheutunut hänen kanteessaan vaatimansa, työsopimuslain 51 §:n nojalla korvattava vahinko, jonka sulautumisessa vastaanottavana yhtiönä ollut Rauma-Repola Oy oli velvollinen korvaamaan.

Tämän vuoksi hovioikeus on kumonnut raastuvanoikeuden päätöksen ja velvoittanut Rauma-Repola Oy:n suorittamaan T:lle korvaukseksi työsopimuksen laittomasta irtisanomisesta 56.079 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 15.6.1988 lukien ja korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa 9.000 markalla 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Perustelut

Oy W. Rosenlew Ab:n ja Rauma-Repola Oy:n metsäosastojen yhdistäminen ei ole ollut työsopimuslain 7 §:ssä ja 40 §:n 2 momentissa tarkoitettu liikkeen luovutus, jossa Oy W. Rosenlew Ab:n oikeudet ja velvollisuudet T:n työnantajana olisivat välittömästi siirtyneet Rauma-Repola Oy:lle, koska Oy W. Rosenlew Ab:n pelkkä metsäosasto ei ole käsittänyt sellaista itsenäistä toiminnallista kokonaisuutta, joka voidaan luovuttaa erikseen liikkeenä.

Molempien yhtiöiden hallitukset ovat 18.3.1987 julkistaneet ehdotuksensa yhtiöiden yhtymisestä. Yhtiökokoukset ovat 10. ja 13.4.1987 hyväksyneet ehdotuksen ja yhtyminen on merkitty kaupparekisteriin 16.12.1987. Tulevan yhtymisen johdosta yhtiöt ovat päättäneet metsäosastojen yhdistämisestä jo 1.9.1987 alkaen. T on irtisanottu tästä yhdistämisestä Oy W. Rosenlew Ab:lle aiheutuneen vähentyneen työvoiman tarpeen vuoksi. Tämä on ollut erityisen painava taloudellinen ja tuotannollinen syy TT:n työsopimuksen irtisanomiseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. Asian laadun vuoksi yhtiön ja T:n on itse vastattava asiassa aiheutuneista kuluistaan Korkeimmassa oikeudessa.