KKO:1991:82
- Asiasanat
- Perintö - Pesänjakaja
- Tapausvuosi
- 1991
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S 89/1336
- Taltio
- 1900
- Esittelypäivä
Ks. KKO:1987:18
Kuolinpesälle oli perintökaaren 23 luvun 3 §:n säännöksen perusteella haettu pesänjakajan määräys, koska se oli ollut välttämätöntä jaon aikaansaamiseksi pesän riitaisuuden vuoksi. Määräyksen hakemisesta aiheutuneiden kustannusten katsottiin olevan sellaisia pesän selvittämiseksi tarpeellisia kustannuksia, että ne voitiin rinnastaa perintökaaren 18 luvun 5 §:ssä mainittuihin kustannuksiin ja määrätä suoritettaviksi pesän varoista.
PK 18 luku 5 §PK 23 luku 3 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne Orimattilan kihlakunnanoikeudessa
A on 28.8.1987 B:lle ja 31.8.1987 C:lle ja D:lle toimitetun haasteen nojalla kanteenaan, siltä osin kuin nyt on kysymys, esittänyt seuraavaa.
Orimattilan kihlakunnanoikeuden B ja D:n ja C:n hakemuksesta määräämä pesänjakaja asianajaja X oli 6.3.1987 toimittanut osituksen ja perinnönjaon 19.11.1984 kuolleen asianosaisten isän E:n jälkeen. Osituksessa ja perinnönjaossa pesänjakaja oli ottanut huomioon pesän velkana pesänjakajan määräyksen hankkimisesta aiheutuneet kulut ja palkkiot yhteensä 2.407 markkaa.
Koska pesänjakajan määräyksen hankkimisesta aiheutuneet kustannukset eivät olleet kuolinpesän, vaan pesänjakajan määräyksen hankkineiden B ja D:n sekä C:n velkaa, A on vaatinut ositusta ja perinnönjakoa oikaistavaksi siten, että pesänjakajan määräyksen hankkimisesta aiheutuneita kustannuksia 2.407 markkaa ei lueta kuolinpesän velaksi ja että hänet vapautetaan sanotun määrän suorittamisesta.
Kihlakunnanoikeuden päätös 25.5.1988
B ja D:n sekä C:n vastustettua kannetta kihlakunnanoikeus on lausunut, että pesänjakajan määräyksen hankkiminen oli pesän riitaisuuden vuoksi, mistä moiteoikeudenkäyntikin oli osoituksena, ollut välttämätöntä jaon aikaansaamiseksi. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on katsonut, että pesänjakajan määräämisestä aiheutuneita kuluja oli pidettävä pesän menoina eikä pesänjakaja ollut menetellyt virheellisesti maksaessaan ne pesän varoista. Näillä perusteilla kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteen.
Kouvolan hovioikeuden tuomio 20.9.1989
Kihlakunnanoikeuden päätöstä ei ole muutettu.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Valituslupa on myönnetty 24.9.1990.
A on vaatinut hovioikeuden tuomion muuttamista siten, ettei pesänjakajan määräyksen hakemuksista aiheutuneita kustannuksia 2.407 markkaa luettaisi kuolinpesän velaksi. Lisäksi A on vaatinut, että B velvoitetaan korvaamaan hänen kulunsa Korkeimmassa oikeudessa korkoineen.
B erikseen sekä C ja D yhteisesti ovat antaneet heiltä pyydetyt vastaukset. Mauri Johannes ja D ovat vaatineet vastauskulujensa korvaamista korkoineen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 4.6.1991
Perustelut
Perintökaaren 23 luvun 3 §:n mukaan jako on pesänjakajan toimitettava, jos joku osakkaista vaatii. Pesänjakajan määräyksen hankkiminen E:n jälkeen suoritettavaa perinnönjakoa varten on pesän riitaisuuden vuoksi ollut välttämätöntä jaon aikaansaamiseksi.
Pesänjakajan määräyksen hankkimisesta aiheutuneet kustannukset ovat näin ollen olleet pesän selvittämiseksi tarpeellisia kustannuksia. Tästä syystä ne voidaan rinnastaa perintökaaren 18 luvun 5 §:ssä mainittuihin kustannuksiin ja määrätä suoritettavaksi pesän varoista.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. A velvoitetaan suorittamaan korvaukseksi vastauksen antamisesta täällä olleista kuluista B:lle 1.100 ja D:lle 550 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden päätöksen antopäivästä lukien.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ådahl, Portin, Riihelä, Ketola ja Tulenheimo-Takki