9.1.1991

Suonenjoen kihlakunnanoikeuden päätös 30.8.1988

Kihlakunnanoikeus on A:n Suolahden vapaaseurakuntaa vastaan ajamasta kanteesta lausunut selvitetyksi, että eläkeläinen B, joka oli syntynyt 13.10.1946, oli 6.5.1986 tehnyt kirjallisen testamentin, jolla hän oli määrännyt kaiken omaisuutensa menevän hänen kuoltuaan Konneveden vapaaseurakunnalle, jota ei ollut merkitty uskonnollisten yhdyskuntain rekisteriin. B oli kuollut 4.5.1987. Hänen jälkeensä laaditun perukirjan mukaan hänen kuolinpesänsä säästö oli ollut 136.688,86 markkaa.

Suolahden vapaaseurakunta, jonka rekisterialueeseen Konneveden kunta kuului, oli 27.8.1987 valvonut testamentin. Se oli saatettu B:n ainoan perillisen, hänen veljensä A:n tietoon 18.9.1987. A oli säädetyssä järjestyksessä pannut Suolahden vapaaseurakuntaa vastaan vireille moitekanteen testamentin julistamisesta pätemättömäksi.

Testamenttia tehdessään B:ltä oli kehitysvammaisuutensa vuoksi puuttunut kyky itsenäiseen tahdonmuodostukseen ja testamentin tekemiseen oli siten vaikuttanut sieluntoiminnan häiriö.

Kerrotuilla perusteilla kihlakunnanoikeus on perintökaaren 13 luvun 1 §:n 3 kohdan nojalla julistanut testamentin pätemättömäksi sekä velvoittanut Suolahden vapaaseurakunnan suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 18.313 markkaa 16 prosentin korkoineen 30.8.1988 lukien.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 22.12.1989

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Suolahden vapaaseurakunta oli valittamalla saattanut jutun, on lisäperusteluna lausunut, että B oli ollut syntymästään saakka Downin oireyhtymän eli mongolismin vuoksi kehitysvammainen. Lääketieteellisissä tutkimuksissa hänen oli todettu olleen älylliseltä suorituskyvyltään 7-8 vuotiaan lapsen tasolla. B:n veli A oli 19.6.1984 määrätty B:n uskotuksi mieheksi hoitamaan hänen kaikkia raha-asioitaan, koska hän oli kehitysvammaisuutensa vuoksi ollut kykenemätön niistä huolehtimaan. Kerrotun selvityksen perusteella hovioikeus on kihlakunnanoikeuden tavoin katsonut, että testamenttia tehdessään B:ltä oli kehitysvammaisuuden vuoksi puuttunut kyky itsenäiseen tahdonmuodostukseen ja että testamentin tekemiseen oli siten vaikuttanut sieluntoiminnan häiriö.

Tämän vuoksi hovioikeus on jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. Suolahden vapaaseurakunta on velvoitettu suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 700 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä.

Perustelut

B:n 6.5.1986 allekirjoittaman testamentin todistajat pankinjohtaja ja pankkitoimihenkilö ovat testamenttiin merkinneet, että B oli täysin oikeustoimikelpoisena ja vapaasta tahdostaan ilmoittanut testamentin sisältävän hänen viimeisen tahtonsa. Lisäksi testamentin todistajat ovat todistuksessaan ilmoittaneet ennen testamentin tekemistä keskustelleensa B:n kanssa testamentin tarkoituksesta ja hänen tahtomuovautumisestaan ja tulleensa vakuuttuneiksi siitä, että testamentin tekijä oli ymmärtänyt asian ja tiesi tahtonsa. Pankinjohtaja on kihlakunnanoikeudessa todistajana kuultuna vahvistanut lausuman.

Terveyskeskuslääkäri on antamassaan lääkärinlausunnossa todennut tunteneensa B:n runsaan kymmenen vuoden ajan. Terveyskeskuslääkäri on muun muassa katsonut, että vaikka B oli älykkyydeltään ollut ilmeisesti lähinnä heikkolahjaisen tasoa, niin hänen älyllinen kapasiteettinsa oli riittänyt ymmärtämään testamentin merkityksen. B, joka testamentin tekemisen aikaan oli ollut suhteellisen hyvässä kunnossa, oli myös kyennyt itsenäiseen tahdonmuodostukseen.

Lastentautien erikoislääkäri, johtava lääkäri on tätä oikeudenkäyntiä varten antamassaan lausunnossa perustaen käsityksensä omiin tutkimuksiinsa, psykologisissa testauksissa aikaisemmin saatuihin tuloksiin sekä B:stä sairaalassa tehtyihin havaintoihin katsonut B:n olleen lievästi ja keskiasteisesti kehitysvammaisen rajalla ja älykkyydeltään 7-8 vuotiaan tasolla. Hänellä oli saattanut olla itsenäistä tahdonmuodostusta jokapäiväisissä, tavallisissa itseään läheisesti koskeneissa asioissa, mutta oman tahdon muodostaminen kauaskantoisissa, vieraammissa tai abstraktisissa asioissa oli ollut hänelle liian vaikeaa.

Psykiatrian erikoislääkäri, johtava lääkäri on perustaen lausuntonsa asiakirjoihin katsonut, että B:n äly oli ollut enintään 7 vuotiaan lapsen tasolla ja ettei hänellä siten ollut ollut tarpeeksi ymmärryskykyä harkita testamentin teon perusteita ja seuraamuksia. B ei ollut ollut oikeustoimikelpoinen, sillä hänen älykkyysikänsä oli ollut alle 9 vuotta ja älykkyysosamääränsä alle 55.

Korkein oikeus katsoo, että arvioitaessa B:n kehitysvammaisuuden astetta ja sen merkitystä testamentintekokelpoisuuteen kehitysvammapotilaiden hoitoon erikoistuneiden lääkäreiden lausunnoille on annettava suurempi merkitys kuin terveyskeskuslääkärin ja testamentin todistajina toimineiden henkilöiden arvioille testamentin tekijän kyvystä itsenäiseen tahdonmuodostukseen.

Näillä ja hovioikeuden lausumilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei ole syytä hovioikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Suolahden vapaaseurakunta velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi vastauskuluista 1.100 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä.