27.12.1991

Kanne Jyväskylän raastuvanoikeudessa

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y. on Rantasipi Oy:lle 28.9.1988 tiedoksi annetun haasteen nojalla ja kannetta kehittäessään lausunut, että yhtiö, joka harjoitti majoitus- ja ravitsemisliikettä Laajavuorinimisessä hotelli-ravintolassa Jyväskylässä, oli 5.1.1988 ilmoittanut muuttavansa tarjoilijoiden palkkausjärjestelmän palvelurahapalkasta kiinteäksi kuukausipalkaksi 16.5.1988 lukien, eli noudattaen alan työehtosopimuksen mukaista pisintä neljän kuukauden irtisanomisaikaa. Palkkausjärjestelmän muutos oli toteutettu 16.6.1988 lukien. Tarjoilutyötä toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa olivat tehneet muun muassa tarjoilijat A, B, C, D, E, F, G, H. I, J, K, L, M, N, O, P, Q, R, S ja T. He olivat kaikki työsopimuksissaan sopineet palkkaustavakseen majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 7 §:n mukaisen palvelurahapalkkauksen eivätkä olleet hyväksyneet sen muuttamista kiinteäksi kuukausipalkaksi. Palvelurahapalkkaus oli tarjoilijoille edullinen, koska se takasi myytyjen tuotteiden hintaan sidotun hyvän ansiokehityksen ja rajoitti käytännössä työnantajan oikeutta laajentaa tarjoilijoiden toimenkuvaa. Perusteeksi muutokselle oli esitetty taloudelliset ja tuotannolliset syyt, joita ei ollut kuitenkaan yksilöity.

Yksipuoliset muutokset työsopimuksen olennaisiin ehtoihin olivat mahdolliset vain mikäli oli olemassa työsopimuslain 37 §:n 2 momentin edellyttämiä erityisen painavia syitä irtisanomiseen. Tällaisia syitä ei ollut edes pyritty osoittamaan eikä työ muutoksen yhteydessä ollut muuttunut. Sen vuoksi yhdistys, jolle edellä mainitut tarjoilijat olivat siirtäneet saatavansa perittäväksi, on vaatinut vahvistettavaksi, että Rantasipi Oy oli rikkonut edellä mainittujen tarjoilijoiden työsopimukset muuttaessaan yksipuolisesti tarjoilijoiden palkkausjärjestelmän palvelurahapalkkauksesta kiinteäksi kuukausipalkaksi. Koska tarjoilijoiden palkat olivat muutoksen johdosta 16.6.1988-31.5.1989 välisenä aikana laskeneet, yhdistys on lisäksi työsopimuslain 51 §:n nojalla vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan sille siirrettyinä saamisina A:n osalta 8.365,50 markkaa, B:n 11.514,48, C:n 5.454,32, D:n 10.545,73, E:n 12.281,38, F:n 161,16, G:n 8.296,83, H:n 11.311,94, I:n 317,03, J:n 5.795,14, K:n 8.314,76, L:n 14.568,16, M:n 7.276,05, N:n 9.014,80, O:n 3.971,87, P:n 2.763,82, Q:n 14.534,53, R:n 7.857,31 ja S:n osalta 339,05 markkaa, kaikki 16 prosentin korkoineen 5.1.1989 lukien. Vielä yhdistys on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen.

Vastine

Yhtiö on kiistänyt kanteen perusteettomana ja vaatinut sen hylkäämistä sekä yhdistyksen velvoittamista korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut korkoineen. Palkkausjärjestelmän muutos oli ollut osa Hotelli Laajavuoren toimintapolitiikan muutosta. Muutosten perusteena oli ollut toiminnan heikko kannattavuus. Uudelleenjärjestelyjen tavoitteena oli ollut palvelutason parantaminen ja työn tuottavuuden lisääminen kohdistamalla työvoima työaikajärjestelyissä kysynnän huipuille ja järjestämällä työtehtävät siten, että eri henkilöstöryhmät osallistuivat kiiretilanteissa toistensa töihin. Muutoksen yhteydessä yhtiö oli kirjallisesti ilmoittanut jokaiselle työntekijälle, että säännöllisen työajan palkkaus ei alene ja että kiinteää kuukausipalkkaa korotetaan sen vuoksi tarvittaessa takautuvasti. Kiinteää kuukausipalkkaa määriteltäessä laskentaperusteena oli käytetty kunkin työntekijän ansiota 1.6.1987-31.5.1988 väliseltä ajalta.

Yhdistyksen tekemät laskelmat ansiotason laskusta eivät pitäneet paikkaansa. Tarjoilijoiden ansiot olivat vuositasolla nousseet keskimäärin 8,78 prosenttia, vaikka hotellin markkamääräinen myynti oli vertailujaksolla 16.6.1988-15.6.1989 alentunut edelliseen vastaavaan jaksoon verrattuna 9,06 prosenttia. Myynnin markkamääräinen lasku olisi heijastunut välittömästi palvelurahapalkkaisten työntekijöiden ansioihin. Ne olisivat, jos mitään muutoksia ei olisi tehty, laskeneet saman verran kuin myyntikin eli 9,06 prosenttia. B:n ja E:n ansiot olivat kiinteään kuukausipalkkaan siirtymisen johdosta kyseisenä aikana aiempaan palvelurahapalkkaan verrattuna laskeneet, edellisen osalta noin 300 ja E:n osalta noin 3.000 markkaa vuodessa, minkä alentumisen yhtiö oli työntekijöille annetun alkuperäisen lupauksen perusteella sitoutunut näille korvaamaan.

Raastuvanoikeuden päätös 28.11.1989

Raastuvanoikeus on katsonut näytetyksi, että Hotelliravintola Laajavuoren myynti oli ajalla 16.6.1988-15.6.1989 laskenut edelliseen vastaavaan vuosijaksoon verrattuna 9,06 prosenttia. Ottaen huomioon mainittu myynnin lasku ja osapuolten palkkakehityksestä esittämät laskelmat sekä se, että tarjoilijoiden määrä oli muutoksen jälkeen vähentynyt, raastuvanoikeus on katsonut näyttämättä jääneen, että kysymyksessä olevien tarjoilijoiden palkat olisivat palkkausjärjestelmän muutoksen johdosta laskeneet, lukuunottamatta B:tä ja E:tä.

Työoikeudessa yleisesti työntekijäin hyväksi sovellettu niin sanottu edullisemmuussääntö huomioon ottaen oli jäänyt näyttämättä, että uusi palkkausjärjestelmä ei takaisi kanteessa tarkoitetuille tarjoilijoille samaa ansiotasoa kuin heillä oli ollut yhtiössä aiemmin noudatetun palvelurahaan perustuvan palkkausjärjestelmän aikana. Tähän nähden yhtiöllä oli ollut oikeus edellä kerrotulla tavalla yksipuolisesti muuttaa aikaisemmin noudatettua tarjoilijoiden palkkausjärjestelmää. Koska yhtiö oli työntekijöille annetussa ilmoituksessa sitoutunut taannehtivasti korvaamaan työntekijöille aikaisemman palkkausjärjestelmän mukaisen palkan, mikä sitoumus oli oikeudenkäynnissä uudistettu, raastuvanoikeus on katsonut, että yhtiöllä on ollut oikeus muuttaa yksipuolisesti myös B:n ja E:n palkkaus kiinteäksi kuukausipalkaksi.

Näillä perusteilla raastuvanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut yhdistyksen korvaamaan yhtiölle sillä jutun vuoksi olleet oikeudenkäyntikulut 21.500 markalla 16 prosentin korkoineen 28.11.1989 lukien.

Vaasan hovioikeuden tuomio 21.6.1990

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi yhdistys oli saattanut jutun, on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen varaan.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 27.12.1991

Kanteessa tarkoitettujen tarjoilijoiden kanssa on työsopimuksessa sovittu palvelurahaperusteisesta palkkauksesta. Tällaista työsopimuksen olennaista ehtoa ei työnantaja saa ilman irtisanomisperusteeseen verrattavaa erityisen painavaa syytä yksipuolisesti muuttaa. Rantasipi Oy ei ole edes väittänyt, että sillä olisi ollut työsopimuslain 37 §:n 2 momentissa (320/70) tarkoitettua erityisen painavaa syytä työsopimusten irtisanomiseen. Tämän vuoksi Korkein oikeus, kumoten hovioikeuden tuomion ja raastuvanoikeuden päätöksen, harkitsee oikeaksi vahvistaa yhtiön, sen muuttaessa yksipuolisesti tarjoilijoiden palkkausjärjestelmän palvelurahapalkasta kiinteäksi kuukausipalkaksi, rikkoneen kanteessa tarkoitettujen tarjoilijoiden työsopimuksen palkkausta koskevaa työsopimuksen ehtoa.

Mitä tulee vaatimukseen tarjoilijoille aiheutuneeksi väitetyn vahingon korvaamisesta, Korkein oikeus katsoo jääneen näyttämättä, että kysymyksessä olevien tarjoilijoiden palkat olisivat palkkausjärjestelmän muutoksen johdosta laskeneet lukuunottamatta hovioikeuden tuomiossa mainittuja kahta henkilöä, joiden osalta yhtiö on sitoutunut korvaamaan erotuksen. Tämän vuoksi Korkein oikeus harkitsee oikeaksi hylätä vaatimukset tältä osin.

Koska asia on ollut niin sekava ja epätietoinen, että oikeudenkäyntiin on ollut perusteellista aihetta, saavat asianosaiset kumpikin itse kärsiä kulunsa.