10.12.1991

Tampereen raastuvanoikeuden päätös 15.12.1989

Virallisen syyttäjän syytteestä raastuvanoikeus on lausunut selvitetyksi, että A oli, saatuaan Tampereen sotilaspiirin esikunnasta asianmukaisen palvelukseenastumismääräyksen, jäänyt ilman laillista estettä saapumatta palvelukseen Ilmavoimien teknilliseen kouluun Halliin Kuorevedelle määräaikaan 12.6.1989 kello 24 mennessä. A:n luvaton poissaolo oli jatkunut 20.8.1989 saakka, jolloin hänet oli otettu kiinni ja toimitettu Hallin varuskunnan päävartioon Kuorevedelle.

A oli ollut palveluksessa 11.10.1984-12.12.1985, oikeastaan 11.10.1984-8.2.1985, minkä jälkeen hänet oli toistaiseksi vapautettu palveluksesta kolmen vuoden ajaksi. Jälkitarkastuksessa 15.2.1988 A:n palveluskelpoisuusluokaksi oli todettu AI.

Koska A oli koko edellä kerrotun ajan ollut normaalisti työssä ja kun hänet oli 15.2.1988 todettu palvelukseen kelpaavaksi palveluskelpoisuusluokan ollessa AI, raastuvanoikeus on katsonut, että A:n luvattomasta poissaolosta oli aiheutunut olennaista haittaa hänen palvelukselleen.

A oli 21.8.1989, oikeastaan 7.9.1989, tarkemmin määrittämättömän persoonallisuushäiriön vuoksi siirretty palveluskelpoisuusluokkaan C.

Sen vuoksi raastuvanoikeus on rikoslain 45 luvun 4 §:n 2 momentin nojalla tuominnut A:n karkaamisesta 2 kuukaudeksi vankeuteen.

Helsingin hovioikeuden päätös 26.6.1990

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli valittamalla saattanut jutun, on lausunut selvitetyksi, että A oli aloitettuaan 11.10.1984 varusmiespalveluksensa 8.2.1985 vapautettu toistaiseksi palveluksesta ja määrätty palveluskelpoisuusluokkaan E kolmeksi vuodeksi toistaiseksi palvelukseen kelpaamattomana. Kantakortin mukaan A:lla oli tuolloin todettu luonteen sairaalloisuutta, johon oli liittynyt yhteiskunnan vastaisuutta tai yhteiskuntaan sopeutumattomuutta. A oli 15.2.1988 ollut jälkitarkastuksessa ja hänet oli määrätty astumaan palvelukseen 12.6.1989. A oli kuitenkin jäänyt luvattomasti palvelukseen saapumatta ja joutunut 20.8.1989 kiinniotetuksi.

A oli 21.8.1989 ollut palveluskelpoisuuden tarkistusta koskevassa lääkärintarkastuksessa ja sotilaslääkäri oli diagnoosilla tarkemmin määrittämätön persoonallisuushäiriö ehdottanut A:n siirrettäväksi palveluskelpoisuusluokkaan C. Sairaantarkastustoimikunnan samana päivänä tekemästä ehdotuksesta Ilmavoimien teknillisen koulun johtaja oli 21.8.1989 vapauttanut A:n toistaiseksi palveluksesta ja sotilaspiirin päällikkö oli 7.9.1989 mainitusta syystä siirtänyt A:n palveluskelpoisuusluokkaan C ja nostoväen II luokkaan.

A oli heti luvattoman poissaolonsa päättymisen jälkeen todettu varusmiespalvelukseen kelvottomaksi. Ottaen huomioon, että A oli aikaisemminkin todettu kykenemättömäksi varusmiespalvelukseen, hovioikeus on katsonut, että A oli koko nyt kysymyksessä olevan luvattoman poissaolonsa ajan ollut palveluskelvoton. Näin ollen hänen poissaolonsa ei ollut voinut aiheuttaa olennaista keskeytystä hänen sotilaskoulutuksessaan tai muuten olennaista haittaa palvelukselle. A:n syyksi jäi siten karkaamisen asemesta luvaton poissaolo.

A oli vuosina 1983-1989 tuomittu erilaisista rikoksista, muun muassa jatketusta karkaamisen ja luvattoman poissaolon käsittävästä rikoksesta ehdottomiin vankeusrangaistuksiin. Yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen vaati, että hänet nyt tuomittiin ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

Sen vuoksi hovioikeus on, muuttaen raastuvanoikeuden päätöstä, rikoslain 45 luvun 4 §:n 1 momentin nojalla tuominnut A:n raastuvanoikeuden hänen syykseen lukeman rikoksen ja siitä määräämän rangaistuksen asemesta luvattomasta poissaolosta 1 kuukaudeksi vankeuteen.

Perustelut

A on raastuvanoikeuden ja hovioikeuden päätöksissä todetuin tavoin jäänyt määräaikana palvelukseen saapumatta ja ollut poissa, kunnes hän on joutunut poliisin kiinniottamaksi. Hänen poissaolonsa on jatkunut yli kaksi kuukautta. Vaikka todistelua siitä ei olekaan esitetty, voidaan pitää varmana, että tuona A:n poissaoloaikana Ilmavoimien teknillisessä koulussa on annettu asianmukaista sotilaskoulutusta.

Karkaamisrikoksen tunnusmerkistö toteutuu silloin, kun vähintään viisi vuorokautta kestäneestä luvattomasta poissaolosta on aiheutunut olennainen keskeytys sotilaan koulutuksessa tai muuten olennaista haittaa palvelukselle, mutta myös jo silloin kun tällaisesta poissaolosta on voinut aiheutua mainitunlainen keskeytys tai haitta. Siihen asti, kun asevelvollinen on asianmukaisella päätöksellä vapautettu palveluksesta, poissaolosta voi aiheutua olennainen keskeytys hänen koulutuksessaan tai muuten olennaista haittaa palvelukselle.

A:n puheena olevasta yli viisi vuorokautta kestäneestä luvattomasta poissaolosta on siten voinut aiheutua olennainen keskeytys hänen koulutuksessaan, johon hän olisi ollut velvollinen osallistumaan, koska häntä ei ollut vapautettu palveluksesta eivätkä siihen tähtäävät toimenpiteet olleet olleet edes vireillä. Samasta syystä siitä on voinut aiheutua myös muuten olennaista haittaa palvelukselle siinä joukko-osastossa, johon hänen olisi ollut saavuttava. A:n määräaikana palvelukseen saapumatta jääminen ja poissaolon jatkuminen on siten täyttänyt laissa karkaamisena rangaistavaksi säädetyn rikoksen tunnusmerkistön. Tämä rikos ei voi muuttua luvattomana poissaolona rangaistavaksi teoksi myöhemmin sen johdosta, että hänet on hovioikeuden päätöksessä todetuin tavoin palveluspaikkaansa toimittamisen jälkeen vapautettu palveluksesta rauhan aikana.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan muutoin paitsi että A tuomitaan hänen syykseen luetusta karkaamisesta raastuvanoikeuden määräämän rangaistuksen asemesta 1 kuukaudeksi vankeuteen.