26.11.1991

Pyhäjärven kihlakunnanoikeuden päätös 23.2.1989

Kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että avoimen yhtiön C:n henkilökohtaisesti vastuunalaiset yhtiömiehet A ja B olivat 19.5.1983 päivätyllä sopimuksella myyneet miljoonan markan kauppahinnasta C:n irtaimen omaisuuden, kaluston ja saatavat. Omaisuuden arvo oli ollut ainakin 1.750.000 markkaa. Kauppahinta oli osittain suoritettu siten, että 605.002,05 markalla oli maksettu osakeyhtiö D:n velkoja korkoineen. D oli asetettu omasta hakemuksestaan konkurssiin 31.5.1983 ja se oli ollut kykenemätön suoriutumaan velvoitteistaan jo kyseisen kaupan teon aikaan.

Avoimen yhtiön ei ollut näytetty sitoutuneen vastuuseen osakeyhtiön veloista ennen kauppaa. Avoin yhtiö oli omasta hakemuksestaan asetettu konkurssiin 15.6.1983. A ja B olivat vannoneet sen pesäluettelon oikeaksi 14.7.1983. Avoimen yhtiön ei ollut näytetty tyydyttäneen velkojiaan.

Edellä kerrotun perusteella kihlakunnanoikeus on katsonut, että A ja B, joiden oli pitänyt tietää, ettei avoin yhtiö enää kaupan ja sen maksujärjestelyjen toteuduttua kyennyt suoriutumaan velvoitteistaan, olivat sopimuksella, joka kauppahinta ja maksutapa huomioon ottaen oli ollut seurauksiltaan lahjaan verrattava, luovuttaneet sen arvoista omaisuutta ja sitoutuneet avoimen yhtiön puolesta, maksamalla osakeyhtiön velkoja, vastaamaan sellaisesta summasta, että siitä avoimen yhtiön velkojille oli tullut tai olisi saattanut tulla tuntuva vahinko. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on rikoslain 39 luvun 2 §:n 1 kohdan (39/1889) nojalla tuominnut A:n ja B:n rangaistukseen epärehellisenä velallisena tehdystä konkurssirikoksesta ja velvoittanut heidät yhteisvastuullisesti suorittamaan avoimen yhtiön konkurssipesälle vahingonkorvauksena vaaditut 101.447,84 markkaa 16 prosentin korkoineen 10.9.1987 lukien.

Vaasan hovioikeuden päätös 27.4.1990

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja B ovat saattaneet jutun vaatien syytteen ja korvausvaatimusten hylkäämistä, ei ole muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 26.11.1991

Korkein oikeus, joka ei ole syyksilukemisen osalta muuttanut hovioikeuden päätöstä, on vahingonkorvausvelvollisuutta koskevina perusteluinaan lausunut seuraavaa.

A:n ja B:n yhteisvastuullinen vahingonkorvausvelvollisuus avoimen yhtiön konkurssipesälle määrältään 101.447,84 markkaa koostuu yhtiön eräiden konkurssivelkojien asianomistajina esittämistä vahingonkorvausvaatimuksista. Näistä velkojista E, F ja G ovat esittäneet valvontojensa mukaiset korvausvaatimukset eli 16.800 markkaa, 18.086,44 ja 10.164,15 markkaa, joista määristä ei ole vähennetty sanottujen velkojien konkurssipesistä saamia jako-osuuksia. Velkojat H ja I sitä vastoin ovat vähentäneet vaatimuksistaan konkurssipesästä saamansa jako-osuudet vaatien edellinen korvauksena 37.096 markkaa ja jälkimmäinen 19.301,25 markkaa.

F:n, H:n ja I:n tässä jutussa vahingonkorvauksena vaatimat saamiset on avoimen yhtiön velkana lainvoimaisesti tuomittu maksettaviksi A:n ja B:n konkursseissa 12.1.1984 annetuissa tuomioissa. Siten sanotuilla konkurssivelkojilla ei enää ole oikeussuojan tarvetta saada saamisia tuomituiksi vahingonkorvauksena.

Avoimen yhtiön konkurssissa 12.1.1984 annetussa lainvoimaisessa tuomiossa on tuomittu konkurssipesän varoista maksettaviksi E:lle ja G:lle niiden edellä mainitut saamiset. Konkurssipesän lopputilityksessä 4.8.1988 on maksettu jako-osuutena E:lle 10.038,84 markkaa ja G:lle 6.073,59 markkaa. Koska konkurssivelkoja voi konkurssirikoksen johdosta vaatia vahingonkorvauksena enintään konkurssivelalliselta olevan saamisensa verran, niillä ei ole ollut oikeutta saada korvaustuomiota saamisille maksetun jako-osuuden osalta.

E on vaatinut vahingonkorvaukselle korkoa 10.9.1987 pidetyssä kihlakunnanoikeuden istunnossa. G taas on vaatinut vahingonkorvaukselle korkoa istunnossa 2.6.1988. Kumpikaan ei ole täsmentänyt, mistä ajankohdasta lukien viivästyskorkoa vaaditaan, eikä asiassa ole muutenkaan ilmennyt, mistä ajankohdasta se olisi laskettava. Siten viivästyskoron maksamisvelvollisuuden alkamisajankohta määräytyy sen mukaan, milloin vaatimus on esitetty oikeudenkäynnin aikana.

Vahingonkorvausvelvollisuutta koskevana päätöslauselmanaan Korkein oikeus on lausunut seuraavaa.

Hovioikeuden ja kihlakunnanoikeuden päätöksiä muutetaan siten, että A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan vahingonkorvauksena avoimen yhtiön konkurssipesälle 10.851,72 markkaa, jolle on suoritettava korkoa 16 prosenttia 6.761,16 markalle 10.9.1987 lukien ja 4.090,56 markalle 2.6.1988 lukien.