11.10.1991

Helsingin raastuvanoikeuden päätös 16.8.1988

Raastuvanoikeus on ratkaistessaan lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan asian, jossa A ja B olivat olleet puolin ja toisin hakijoina ja kuultavina, määrännyt, että A:n tuli suorittaa Helsingin kaupungille, jonka yleinen oikeusavustaja oli avustanut jutussa maksuttoman oikeudenkäynnin saanutta B:tä, korvauksena oikeudenkäyntikuluista 2.600 markkaa 16 prosentin korkoineen 16.8.1988 lukien.

Muutoksenhaku hovioikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että hänet vapautetaan velvollisuudesta suorittaa hänen maksettavakseen määrätyt oikeudenkäyntikulut.

B on vastannut muutoksenhakemukseen ja vaatinut A:n velvoittamista korvaamaan Helsingin kaupungin yleisen oikeusavustajan arvioidun palkkion 1.140 markkaa korkoineen vastauksen antamisesta.

Välitoimi

Helsingin raastuvanoikeus on antanut hovioikeudelle A:n valituksen johdosta vaaditun selityksen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 27.6.1990

Käsittelyratkaisu

Hovioikeus on todennut, että A oli toimittanut valituksen raastuvanoikeuden kansliaan 16.9.1988. Koska selvittämättä oli jäänyt, oliko hän saanut oikeudenkäymiskaaren edellyttämän muutoksenhakuohjauksen 16.8.1988 julistetun päätöksen osalta, hänen ei ollut katsottava menettäneen puhevaltaansa asiassa, vaikka lakiin perustuva valitusaika oli päättynyt 15.9.1988.

Pääasia

Hovioikeus on katsonut, että A:n taloudellisiin oloihin nähden oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus Helsingin kaupungille muodostui kohtuuttomaksi. Tällä perusteella hovioikeus on vapauttanut A:n velvollisuudesta suorittaa Helsingin kaupungille 2.600 markan määräistä oikeudenkäyntikulujen korvausta. Asian näin päättyessä Helsingin kaupungille ei tullut korvausta B:n vastauskuluista.

Perustelut

Lakiin perustuva määräaika valituksen tekemiselle hovioikeuteen on päättynyt 15.9.1988. A:n valitus on toimitettu raastuvanoikeuden kansliaan 16.9.1988.

Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 12 §:n 2 momentin mukaan valitus on puhevallan menettämisen uhalla tehtävä muutoksenhaulle säädetyn määräajan kuluessa. Saman luvun 11 §:n 3 momentin nojalla hovioikeus voi kuitenkin tutkia myöhään saapuneen valituksen, jos asianosainen on noudattanut virheellistä valitusosoitusta eikä osoituksen virheellisyys ole ollut selvästi havaittavissa. Tästä ilmenevää periaatetta voidaan soveltaa myös siten, että asianosainen ei menetä puhevaltaansa silloinkaan, kun hän laiminlyö ryhtyä sen säilyttämiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin siitä syystä, että hänelle ei ole ilmoitettu muutoksenhakuoikeudesta ja siitä, mitä sen säilyttämiseksi on noudatettava.

Saadun selvityksen mukaan raastuvanoikeus on päätöksen julistamisen yhteydessä antanut oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 3 §:n 1 momentissa edellytetyn suullisen muutoksenhakuohjauksen. A:ta on raastuvanoikeudessa edustanut lainopillisen koulutuksen saanut asiamies. Sen vuoksi oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 11 §:ssä tarkoitetun valitusosoituksen antamatta jättäminen ei ole sellainen seikka, jonka johdosta laissa säädetyn määräajan jälkeen tehty valitus voidaan tutkia viimeksi mainitun pykälän 3 momentin nojalla. Muutakaan perustetta A:n myöhään tehdyn valituksen tutkimiselle ei ole ollut.

Lainkohta

Oikeudenkäymiskaari 25 luku 12 § 2 momentti

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja poistetaan. A:n valitus jätetään tutkimatta. Raastuvanoikeuden päätös jää siis lainvoiman saaneena pysyväksi. A velvoitetaan korvaamaan Helsingin kaupungille yleisen oikeusavustajan arvioitu palkkio vastauksen antamisesta hovioikeudelle 1.140 markkaa 16 prosentin korkoineen korkeimman oikeuden päätöksen antopäivästä lukien. Asian laadun vuoksi A:ta ei velvoiteta korvaamaan kaupungille yleisen oikeusavustajan palkkiota Korkeimman oikeuden osalta.