22.1.1991

Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa

A on Suomen valtiolle 20.1.1988 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla lausunut, että hän oli hakenut maatilahallituksen suunnittelutoimiston toimistopäällikön 26.9.1986 haettavaksi julistettua virkaa. Sen pätevyysvaatimuksena oli virkaan soveltuva ylempi korkeakoulututkinto. Lisäksi vaadittiin, että asianomainen oli aikaisemmalla toiminnallaan osoittanut omaavansa sellaisen taidon ja kyvyn, jota viran menestyksellinen hoitaminen edellytti. Maatilahallitus oli antanut asiassa lausuntonsa, jossa se oli esittänyt viidestä hakijasta A:n nimittämistä virkaan. Valtioneuvosto oli kuitenkin maa- ja metsätalousministeriön esittelystä 12.2.1987 nimittänyt mainittuun virkaan B:n 1.3.1987 lukien. Katsottuaan olleensa B:tä ansioituneempi virkaan ja joutuneensa syrjäytetyksi sukupuolensa takia A oli pyytänyt maa- ja metsätalousministeriöltä naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain (tasa-arvolain) 10 §:n 1 momentin mukaisen kirjallisen selvityksen valinnasta ja sen perusteluista. Samoin hän oli pyytänyt tasa-arvovaltuutetun lausunnon siitä, oliko hänet kysymyksessä olevan viran täyttämisessä syrjäytetty sukupuolensa perusteella. Niinkuin tasa-arvovaltuutetun lausunnostakin ilmeni, asianmukaisesti suoritettava ansiovertailu johti siihen, että häntä oli pidettävä virkaan ansioituneempana kuin B:tä. Valtioneuvosto oli siten käyttänyt nimitysvaltaansa niin, että oli syntynyt tasa-arvolaissa tarkoitettu syrjintäolettamus. Valtio ei ollut osoittanut, että menettelyyn olisi ollut tasa-arvolain 8 §:n 1 momentin mukainen hyväksyttävä syy.

Tämän vuoksi A on vaatinut, että valtio velvoitettaisiin suorittamaan hänelle tasa-arvolain 8 §:n 1 momentin sekä 11 ja 12 §:n nojalla hyvityksenä sukupuoleen perustuvan syrjinnän johdosta 30.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 12.2.1987 lukien ja korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 16 prosentin korkoineen raastuvanoikeuden päätöksen julistamispäivästä lukien.

Valtion vastine

Valtio on esittäminsä perustein kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Raastuvanoikeuden päätös 13.12.1988

Raastuvanoikeus on lausunut, että toimistopäällikön virkaan kuuluvien tehtävien perusteella arvioiden B:n ja A:n tutkinnot olivat virkaan hyvin soveltuvia.

Tasa-arvolain 8 §:n 1 momentissa edellytettiin, että eri sukupuolta olevien hakijoiden kesken suoritettiin ansiovertailu. Näin voitiin todeta, että ansioituneempaa ei syrjäytetty nimityksessä.

B:n ja A:n koulutuksesta, työkokemuksesta ja muista ansioista oli tasa-arvovaltuutetun lausunnossa tehty seuraava vertailu:

"Koulutus

B on suorittanut maatalous- ja metsätieteiden kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa 23.9.1982 ja Master of Science -tutkinnon maatalousekonomian alalla Purdue Yliopistossa Indianassa USA:ssa 21.12.1985. Kandidaattitutkintoon kuuluvina B:llä on maatalouspolitiikassa laudatur erinomaisin tiedoin. Purdue Yliopiston tutkinto on maatalousekonomian alalla ja se on suoritettu noin puolessatoista vuodessa.

A on suorittanut agronomin tutkinnon Helsingin yliopistossa 20.3.1975 ja tutkintoon sisältyvä laudatur arvosana on maatalouden markkinaekonomiassa. Valtion koulutuskeskuksen OR-menetelmäseminaarin (45 t) hän on suorittanut 31.3.1976, tutkimuksen yhteistyöseminaarin Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan neuvontaopin ja täydennyskoulutuksen keskuksessa 29.9.30.9.1981, valtion painatuskeskuksen julkaisu- ja painatusasioiden kurssin 19.10.-21.10.1981, valtion koulutuskeskuksen suunnittelu- ja seurantajärjestelmät -seminaarin 21.3.-25.3.1983 ja 18.4.-20.4.1983 sekä SYMPHONY-kurssin 4.-6.6.1985.

B:llä on kielitutkintolautakunnan todistus ruotsin kielen suullisesta ja kirjallisesta taidosta tyydyttävin tiedoin. Opintojensa johdosta hänellä on katsottava olevan vahva englannin kielen taito. A on suorittanut valtion koulutuskeskuksessa tanskan kurssin ja hänellä on todistus ruotsin kielen suullisesta ja kirjallisesta taidosta hyvin tiedoin.

Työkokemus

B on maatalous- ja metsätieteiden kandidaatin tutkinnon suoritettuaan toiminut ylimääräisenä tutkimusassistenttina Maatalouden taloudellisessa tutkimuslaitoksessa 1.10.1982-8.2.1983 ja vt. peruspalkkaisena tutkimusassistenttina 9.2.1983-31.7.1984. Ylimääräisenä tutkimusassistenttina hän on toiminut 1.8.1984-9.4.1986, josta ajasta hän on harjoittanut opintoja USA:ssa 1.8.1984-31.12.1985 siten, että tutkimusassistentin toimesta on myönnetty virkavapaata ja maksettu palkkaa 60 %. Vs. peruspalkkaisena tutkimusassistenttina B on toiminut 10.4.1986 lukien. Valtion palvelusta B:llä on 4 vuotta 3 kuukautta. Tasa-arvovaltuutetun pyytämän lisäselvityksen mukaan on B:n tehtäviin Maatalouden taloudellisessa tutkimuslaitoksessa kuulunut (työtodistus 4.5.1987) vuonna 1983 aloitettu maatalouden rakennetta ja rakennepolitiikkaa koskeva tutkimus, joka on tarkoitus esittää opinnäytteenä lisensiaatin tutkintoa varten ja joka on valmistumisvaiheessa. Lisäksi B on tehnyt mm. maataloustuotteiden hintamarginaaleja koskevia selvityksiä sekä ollut mukana uudistamassa tuottajahinta- ja tarvikehintaindeksejä. Hän on myös osallistunut maatalouden markkinakatsaustyöryhmän sekä maataloustuotannon rajoitusta pohtineen työryhmän työskentelyyn. Lisäksi B on vastannut kansainvälisille järjestöille tarkoitetun tilastollisen aineiston ja harjoitettuun maatalouspolitiikkaan liittyvien selvitysten toimittamisesta. Tämän ohessa hän on Suomen edustajana osallistunut GATT:n, OECD:n ja ECE:n, lähinnä maataloustuotteiden markkinoita ja maatalouspolitiikkaa selvittävien työryhmien kokouksiin yhteensä 14 kertaa.

B on jo ennen valmistumistaan työskennellyt tutkimuslaitoksessa ja tällöin valmistui hänen pro gradu -työnsä Taloudellisten suhdanteiden vaikutuksesta maatalouteen.

Kymen läänin vt. suunnitteluagronomina B oli runsaat kymmenen kuukautta opiskeluaikanaan lokakuusta 1980 seuraavan elokuun loppuun. Tässä tehtävässä B työtodistuksen mukaan osallistui "maatilatalouden kehittämissuunnitelmien tekoon sekä maatalouden taloudelliseen ja yleisneuvontaan toimien myös 24.-26.7.1981 järjestetyn Kymen Maatalousnäyttelyn tiedotuspäällikkönä. Lisäksi hän on suorittanut maatalouden kannattavuuskirjanpidon harjoittelun yhtä kuukautta vastaavana aikana".

A on agronomiksi valmistuttuaan hoitanut vt:nä maatilahallituksen ylimääräistä esittelijän tointa 1.9.1975-29.2.1976, ollut työsopimussuhteisena tutkijana maatilahallituksen suunnitteluryhmässä 1.2.1976-30.11.1976 sekä 1.12.1976 alkaen ylimääräisenä suunnittelijana eri palkkaluokissa (V 26-A 21) 1.5.1986 saakka, jolloin hänet on määrätty viransijaisena hoitamaan ylimääräisen suunnittelijan A 22 tointa. Väliaikaisena suunnittelutoimiston toimistopäällikkönä hän on ollut 1.12.1986 lukien. Valtion palvelusta A:lla on 11 vuotta 4 kuukautta.

Sivu- ja luottamustoimet

B on toiminut Maatalousylioppilaiden yhdistys Sampsa ry:ssä tiedotussihteerinä 1.1.-31.12.1978 ja Maatalousmetsäylioppilaiden liitto ry:ssä opintosihteerinä 1.1.31.12.1979.

A on toiminut mm. maatilahallituksen yhteistyökomitean jäsenenä 1981-1982, maatilahallituksen asettaman maataloushallinnon tiedottamisen johtoryhmän jäsenenä 13.1.1984-31.12.1986, maataloustilastollisen kuukausikatsauksen kehittämistyöryhmän jäsenenä 25.6.1986-31.10.1986, maatilahallituksen asettaman maataloustuotannon ohjaamisjärjestelmän tarkistamistyöryhmän sihteerinä 2.9.1983-15.10.1983, perunan markkinakatsaustyöryhmän sihteerinä 5.4.1983 alkaen, maatalousnäyttelytyöryhmän puheenjohtajana 10.2.1984-31.12.1985, lammastaloustoimikunta 1984:n sihteerinä 20.6.1984-31.5.1985, viljan markkinakatsaustyöryhmän sihteerinä 21.6.1984 alkaen ja maatalouden VIDEOTEX-palvelujen yhteiskäyttökokeilutyöryhmän (VIPYKE-projekti) jäsenenä 5.2.1986-31.1.1987."

Raastuvanoikeus on todennut, että B:n eduksi oli maaja metsätalousministeriössä erityisesti esitetty hänen tutkintonsa Yhdysvalloissa ja sen suoritusten hyväksyminen Helsingin yliopistossa lisensiaatin tutkintoon vaadittavaksi opinnäytteeksi. Ministeriö oli myös painottanut B:n kansainvälistä kokemusta ja kielitaitoa.

Maatilahallituksen työjärjestyksen mukaan suunnittelutoimiston tärkeimmän tehtäväpiirin muodostivat suunnittelua koskevat asiat kansainväliseen yhteistoimintaan liittyvien asioiden ollessa vain yksi kymmenestä luetellusta tehtävästä.

Raastuvanoikeus on katsonut, että A:lla oli ollut muihin hakijoihin ja erityisesti B:hen nähden selvästi pitkäaikaisin ja monipuolisin kokemus maataloushallinnon suunnittelutehtävissä. Toisaalta virkaan nimitetyn B:n eduksi esitetyt kansainvälinen kokemus ja kielitaito tai B:n työnjohdollinen kokemus eivät ansiovertailussa olleet tehneet häntä A:ta pätevämmäksi virkaan.

Raastuvanoikeus on katsonut selvitetyksi, että A:ta oli pidettävä virkaan ansioituneempana kuin B:tä. Mainitulla perusteella raastuvanoikeus on katsonut, että valtioneuvosto nimittävänä viranomaisena oli käyttänyt nimitysvaltaansa siten, että oli syntynyt tasa-arvolain tarkoittama syrjintäolettama.

Lain 8 §:n 1 momentin mukaan syrjintäolettama kuitenkin poistui, jos työnantaja voi osoittaa, että menettelyyn oli ollut työn tai tehtävän laadusta johtuva painava ja hyväksyttävä syy taikka että työnantajan menettely oli johtunut muusta hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta.

Raastuvanoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että valtioneuvostolla olisi ollut toimistopäällikön työn tai tehtävän laadusta johtuva painava ja hyväksyttävä syy nimittää virkaan B häntä ansioituneemman A:n sijasta.

Valtio ei ollut asiassa näyttänyt muutakaan hyväksyttävää syytä, jolla virkaan ansioituneempi A oli voitu syrjäyttää. Sen vuoksi raastuvanoikeus on katsonut, että nimitys oli johtunut sukupuoleen liittyvästä syystä. Näin ollen valtio oli velvollinen suorittamaan A:lle tasa-arvolain 11 §:n mukaista hyvitystä.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus on velvoittanut valtion suorittamaan A:lle mainittuna hyvityksenä 20.000 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 20.1.1988 lukien sekä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 15.000 markalla 16 prosentin korkoineen 13.12.1988 lukien.

Helsingin hovioikeuden tuomio 28.2.1990

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi valtio oli valittamalla saattanut jutun, on jättänyt sen raastuvanoikeuden päätöksen varaan. Hovioikeus on velvoittanut valtion korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 900 markalla 16 prosentin korkoineen 28.2.1990 lukien.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 22.1.1991

Hovioikeuden tuomiota ei muuteta. Valtio velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi hänellä vastauksen antamisesta täällä olleista kuluista 2.000 markkaa.