13.8.1991

Toimitus

Porin maanmittauspiirin maanmittaustoimistoon 10.6.1983 jätetyssä hakemuksessa B ja C olivat jakolain 25 §:n 2 momentin nojalla pyytäneet yhteisen vesijätön jaon suorittamista Porin kaupungin Alakylän kylässä siten, että B:n sanotussa kylässä omistamaan tilaan Lahtola RN:o 5:22 liitettäisiin tilan ja Ahlaisten joen väliin syntynyt vesijättöalue, josta osa oli yhteistä venevalkama-aluetta. Maanmittaustoimistoon 5.1.1987 jätetyssä hakemuksessa B oli pyytänyt tuon yhteisen alueen liittämistä Lahtolan tilaan jakolain 42 a §:n mukaista lunastusmenettelyä käyttäen.

Toimitusmiehet ovat asiayhteyden vuoksi yhdistäneet näin vireille tulleet toimitukset yhdeksi toimitukseksi nro 407436-2/409682-9. Se on 13.3.1987 tehdyllä päätöksellä jätetty edellytysten puuttuessa sikseen.

Vaatimukset maaoikeudessa

B on valituksessaan vaatinut toimitusmiesten päätöksen kumoamista ja asian palauttamista toimitusmiehille edellä tarkoitettujen jakojen suorittamista varten. C on maaoikeuden istunnossa yhtynyt B:n vaatimuksiin.

Etelä-Suomen maaoikeuden päätös 30.8.1988

Maaoikeus, joka on kuullut muun muassa A:ta Yhteiset maa-alueet Alakylässä -nimisen jakokunnan osakkaana ja toimitusinsinööriä sekä suorittanut katselmuksen, on todennut, että jakolain 25 §:n 2 momentin mukaan yhteisen vesijätön osakas on oikeutettu saamaan osuutensa siitä jaolla erotetuksi. Saman lain 29 §:n 2 momentin mukaan saadaan, milloin jaettava vesijättöalue on vähäinen ja sen osakkaina on suuri määrä tiloja, vesijättö tiluksia jyvittämättä ja jakoehdotusta laatimatta määrätä alueellisina osina niiden tilojen lunastettavaksi rahana suoritettavaa täyttä korvausta vastaan, joiden maatiluksiin vesijättö rajoittuu.

Korkein oikeus oli 5.11.1980 antanut tuomion nro 2308 jutussa, joka oli koskenut Lahtolan tilan tilusten ja Ahlaisten joen välissä olevan vesijätön lunastamista ja siirtämistä tuohon tilaan jakolain 243 §:n nojalla. Tuomiossa oli katsottu, että lunastettavaksi vaadittua yhteistä vesijättöaluetta voitiin tarkoituksenmukaisesti käyttää yhdessä siihen rajoittuvien yhteisten alueiden kanssa, sekä todettu jääneen näyttämättä, että lunastettavaksi vaadittu yhteinen vesijättöalue olisi ollut omansa melkoisesti vaikeuttamaan Lahtolan tilan tilusten käyttöä silloiseen tarkoitukseensa. Sen vuoksi Korkein oikeus oli kumonnut toimitusmiesten ja maaoikeuden päätökset sekä hylännyt B:n vaatimuksen yhteisen vesijättöalueen lunastamisesta ja määrännyt toimituksen jätettäväksi sillensä.

Nyt käsiteltävässä asiassa oli jäänyt näyttämättä, että puheena olevaa vesijättöaluetta ei voitaisi tarkoituksenmukaisesti käyttää sen kohdalla olevan venevalkama-alueen kanssa tai että olosuhteet olisivat niin muuttuneet, että mainittu vesijättöalue olisi omansa melkoisesti vaikeuttamaan Lahtolan tilan tilusten käyttöä nykyiseen tarkoitukseensa. Maaoikeus on kuitenkin todennut, että vesijätön osakkaina oli suuri määrä tiloja. Katselmuksessa oli todettu, että vesijättö eli jaettava alue oli vähäinen.

Jakolain 42 a §:n mukaan saadaan, milloin jaettava yhteinen alue sijaitsee siten, että sen tiluksia tai osaa niistä voidaan tarkoituksenmukaisesti käyttää vain niihin rajoittuvien, kiinteistöille yksityisesti kuuluvien tilusten yhteydessä, tai milloin jaettava alue on vähäarvoinen, yhteinen alue tai sen osa tiluksia jyvittämättä ja jakoehdotusta laatimatta liittää alueellisina osina täyttä korvausta vastaan niihin kiinteistöihin, joiden tiluksiin yhteinen alue rajoittuu. Maaoikeuden katselmuksessa oli Lahtolan tilan tilusten eteläpuolella sijaitsevan yhteisen venevalkaman osalta todettu, että se muodosti terävän kiilan pyykin nro 556 kummallakin puolen pyykkeihin nrot 555 ja 557 asti. Tuolta osalta yhteinen venevalkama-alue oli siten vähäarvoinen ja sitä voitiin tarkoituksenmukaisesti käyttää vain Lahtolan tilan tilusten yhteydessä.

Näin ollen oli olemassa edellytykset jakolain 29 §:n 2 momentin mukaiseen vesijätön jakoon sekä 42 a §:n 1 momentin mukaiseen lunastusmenettelyyn edellä mainitun alueen osalta.

Maaoikeus on kumonnut toimitusmiesten päätöksen ja palauttanut asian toimitusmiehille jakolain 29 §:n 2 momentin mukaisen vesijätön jaon suorittamiseksi ja sitä varten, että yhteinen alue, joka rajoittuu Lahtolan tilaan pyykkivälillä 555-556-557, liitetään tuohon tilaan jakolain 42 a §:ssä tarkoitettua lunastusmenettelyä käyttäen.

Perustelut

Lahtolan tilan RN:o 5:22 tilusten ja Ahlaisten joen väliin on syntynyt yhteistä vesijättöä. Osa siitä samoin kuin siihen välittömästi joen rannan suuntaisesti kummallakin puolella rajoittuvat vesijättöalueet on Ahlaisten Alakylän vesijättömaiden 9.4.1897 vahvistetussa jaossa ja sen jälkeen suoritetuissa jakotoimituksissa jätetty Alakylän jakokunnan yhteiseksi venevalkamaksi ja venehuoneiden paikaksi. Korkein oikeus katsoo, että jakotoimituksessa yhteiseksi jätetty vesijättöalue ei ole sellaista vesijättöä, jonka jakamisesta säädetään jakolain 4 luvussa, vaikka se voikin olla lain 243 §:ssä tarkoitetun lunastusmenettelyn kohteena, vaan sen jakamiseen sovelletaan erillisen yhteisen alueen jakoa koskevia jakolain 6 luvun säännöksiä.

B:n maanmittaustoimistoon 5.1.1987 jätetyssä hakemuksessa tarkoitettu yhteisen alueen jakaminen jakolain 42 a §:n mukaista lunastusmenettelyä käyttäen vaikeuttaisi kysymyksessä olevan venevalkamia ja venehuoneita varten yhteiseksi jätetyn alueen käyttöä koskevien suunnitelmien toteuttamista. Yhteisen alueen jaon suorittamiselle ei siten ole edellytyksiä, koska se tuottaisi muille osakkaille jakolain 41 §:n 1 momentissa tarkoitettua haittaa.

B ja C omistavat Alakylän kylässä yhteisesti tilat Mittivägi RN:o 4:309 ja Kettula RN:o 2:216 ja B omistaa siellä yksin tilat Itätalo RN:o 4:101 ja Lahtola RN:o 5:22. Tiloilla Mittivägi, Kettula ja Itätalo on osuus Lahtolan tilan tilusten ja Ahlaisten joen välissä sijaitsevaan yhteiseen alueeseen, mutta Lahtolan tilalla ei sitä ole. Maaoikeuden ratkaisu, jonka pysyttämistä B ja C Korkeimmassa oikeudessa vaativat, merkitsee, että se yhteinen vesijättöalue, joka Lahtolan tilan kohdalla jää edellä tarkoitetun venevalkama- ja venehuonealueen ja joen väliin, jakolain 29 §:n 2 momentin mukaista lunastusmenettelyä käyttäen määrätään lunastettavaksi tiloille Mittivägi, Kettula ja Itätalo. Kun mainitut tilat eivät rajoitu tuohon vesijättöön, niihin voitaisiin mainitun lainkohdan mukaan lunastaa vesijättöä ainoastaan erityisistä syistä, mutta niitä ei nyt ole. Myöskään vesijätön jaon suorittamiselle ei siten ole edellytyksiä.

Tuomiolauselma

Maaoikeuden päätös kumotaan. B:n ja C:n hakemukset yhteisen alueen ja vesijätön jaon suorittamiseksi hylätään ja toimitus määrätään jätettäväksi sillensä.

Asian laadun vuoksi A saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.