17.1.1990

Tyrvään kihlakunnanoikeuden päätös 26.1.1989

Virallisen syyttäjän syytteestä, kuultuaan asianomistajana Vammalasta olevaa rakennusmiestä B:tä kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli 9.12.1988 Vammalassa hänen ja B:n yhteisessä asunnossa riidan jälkeen lyönyt toisesta huoneesta hakemallaan keittiöveitsellä B:tä kaulaan ja vasempaan kylkeen. Kaulaan osunut pisto oli ollut noin 10 cm syvä ja kulkenut henki- ja ruokatorven sekä kaulavaltimon välistä näitä elimiä kuitenkaan vahingoittamatta. Kylkeen osunut pisto oli ollut noin 15 cm syvä ja ulottunut vatsa- ja rintaonteloon ja kulkeutunut läheltä sydäntä. Lyöntien seurauksena B oli saanut hengenvaarallisia vammoja. A:n ei ollut näytetty tarkoittaneen surmata B:tä, mutta koska A oli lyönyt keittiöveitsellä tätä kaksi kertaa edellä kerrottujen pistohaavojen syvyydestä päätellen varsin voimakkaasti ylävartalon alueelle, jossa oli elintärkeitä elimiä, hänen oli täytynyt ymmärtää, että lyönnit olisivat voineet aiheuttaa B:n kuoleman. Toteuttaessaan tästä huolimatta tekonsa A oli suhtautunut B:n kuoleman mahdollisuuteen välinpitämättömästi. A oli siten tahallaan yrittänyt edellä kerrotuin tavoin keittiöveitsellä lyömällä surmata B:n.

Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on tuominnut A:n rikoslain 21 luvun 1 §:n ja 4 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla tapon yrityksestä 3 vuodeksi vankeuteen, mistä rangaistuksesta on rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetty vapaudenmenetysaikaa 9.-13.12.1988 vastaavat 5 päivää. Lisäksi A on velvoitettu korvaamaan valtiolle sen varoista maksetut todistelukustannukset ja lääkärintodistusten lunastusmaksut.

Turun hovioikeuden päätös 2.5.1989

Virallinen syyttäjä ja A ovat hakeneet muutosta kihlakunnanoikeuden päätökseen. Virallinen syyttäjä on vaatinut, että A:lle tuomittua rangaistusta korotetaan. A on vaatinut, että hänen katsotaan tapon yrityksen asemesta syyllistyneen törkeään pahonpitelyyn ja että tuomittua rangaistusta alennetaan ja se määrätään ehdolliseksi.

Hovioikeus on todennut, että A ja B olivat kihlakunnanoikeuden päätöksessä kerrottujen tapahtumien aikaan olleet kahden yhteisessä asunnossaan. A oli tapahtumien jälkeen hankkinut sairasauton, jolla B oli viety Vammalan aluesairaalan poliklinikalle, josta hänet oli edelleen siirretty Tampereen yliopistolliseen keskussairaalaan. Sairaalassa B oli kuvauksen jälkeen mennyt hengittämättömäksi ja pulssittomaksi ja hänelle oli laitettu välittömästi molemminpuoleiset pleuradreenit. Sen jälkeen B:n tajunta oli palautunut.

A oli kihlakunnanoikeuden päätöksessä kerrotussa tilaisuudessa omasta tahdostaan eikä ulkonaisten esteiden tähden sairasauton hankkimalla saattanut B:n hoitoon ja siten ehkäissyt sen vaikutuksen, joka tekee puheena olevan rikoksen täytetyksi. A:n viaksi kuitenkin jäi, että hän oli kihlakunnanoikeuden päätöksessä kerrotuin tavoin ja seurauksin pahoinpidellyt B:tä. Pahoinpitelyä oli huomioon ottaen, että siinä oli käytetty hengenvaarallista välinettä, sekä rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan pidettävä törkeänä.

Tämän vuoksi hovioikeus on muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä siten, että se on tuominnut A:n tapon yrityksen ja siitä määrätyn rangaistuksen asemesta rikoslain 21 luvun 6 §:n 1 momentin ja 4 luvun 2 §:n nojalla törkeästä pahoinpitelystä 1 vuodeksi vankeuteen, mistä rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla on vähennetty kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainitut 5 päivää. Muilta osin kihlakunnanoikeuden päätös on jäänyt pysyväksi.

Perustelut

A on kihlakunnanoikeuden päätöksessä kerrotuin tavoin tahallaan yrittänyt surmata B:n. B:n saamat vammat ovat olleet niin vaikeita, että hän olisi niihin menehtynyt, jos hän ei olisi ajoissa saanut lääkärin apua. Menehtyminen on saatu estetyksi, kun A pyytämällä naapuriaan soittamaan sairasauton on saanut toimitetuksi B:n sairaalahoitoon riittävän nopeasti. Näin toimimalla A on omasta aloitteestaan ehkäissyt surmaamisrikoksen täyttymisen. Sen vuoksi häntä ei voida tuomita rangaistukseen tapon yrityksestä. A on kuitenkin hovioikeuden mainitsemilla perusteilla teollaan syyllistynyt törkeään pahoinpitelyyn.

A:n lyönnit veitsellä B:n kaulaan ja kylkeen ovat huomioon ottaen haavojen syvyys olleet varsin voimakkaita ja osuneet ylävartalon alueelle, jossa on elintärkeitä elimiä. Hovioikeuden tuomitsema rangaistus ei edellä mainituista syistä ole oikeudenmukaisessa suhteessa A:n rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että A:lle törkeästä pahoinpitelystä tuomittu rangaistus korotetaan 2 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeutta, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetään hovioikeuden päätöksessä mainitut 5 päivää.

Korkeimman oikeuden täytäntöönpanon kieltämistä koskeva määräys raukeaa.